22/10/2026
Kandidaatin tutkielma:
Erityisherkkien ihmisten johtaminen tietotyössä
Altti Salomäki, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu 2018
Erityisherkkyydellä tarkoitetaan autonomisen hermoston perinnöllistä ominaisuutta. Kyse on taipumuksesta ja tyylistä toimia ja reagoida ympäristön ärsykkeisiin, sekä temperamenttiin liittyvästä emotionaalisesta reagoivuudesta ja aistiherkkyydestä (sensory processing sensitivity, SPS). Erityisherkkä ihminen tiedostaa ympäristöstään vivahteita muita tarkemmin, ja nämä havainnot aiheuttavat usein tavallista vahvempia tunnereaktioita. Erityisherkkyyden tunnistettuja pääpiirteitä on neljä: tarkka havainnointikyky, kuormittumisalttius, vahva eläytymiskyky ja syvällinen tiedon käsittely. Erityisherkkyyteen liittyvät persoonallisuuden piirteistä sisäänpäin suuntautuneisuus, avoimuus, neuroottisuus ja tunnollisuus. Erityisherkät ihmiset kokevat usein olevansa virheellisiä, mitä tunnetta voimistavat herkkyyteen liitetyt ennakkokäsitykset.
Merkittävällä osalla ihmisistä ilmenevät, muista tunnistettavasti poikkeavat taipumukset ja toimintatyylit asettavat työelämässä erityisvaatimuksia henkilöjohtamiselle. Tämä kirjallisuustutkimus ottaa kantaa ja etsii vastausta kysymykseen, miten erityisherkkien henkilöiden tarpeet voidaan huomioida erityisesti nykyaikaisessa tietotyössä. Tutkimus tarkastelee, millaisena erityisherkkyys ja tietotyö näyttäytyvät sekä millaisia kokemuksia erityisherkillä on työelämästä, ja esittää päätelmiä siitä, miten erityisherkkyys on huomioitavissa henkilöjohtamisessa tietotyössä.
Tietotyöllä viitataan muutokseen, jossa perinteinen ruumiillinen tai suorittava työ on suurelta osin korvautunut korkeaa koulutusta sekä tiedon ja tietotekniikan hallintaa edellyttävillä tehtävillä. Tietotyölle tunnusomaiset vaatimukset liittyvät suuren tietomäärän vastaanottamiseen, käsittelyyn ja uuden tiedon tuottamiseen. Työssä korostuu luovuus rutiinien sijaan, ja työvälineistä riippumattomat kognitiiviset prosessit ovat työn kaikkein ratkaisevin ja tietointensiivisin osa. Työtehtävät kytkeytyvät erottamattomasti henkilösuhteisiin ja vuorovaikutukseen.
Koska vallitseva kulttuuri suosii luonteenpiirteitä, jotka ilmenevät ei-herkällä enemmistöllä, erityisherkillä on usein vaikeuksia toimia sosiaalista statusta, itsevarmaa olemusta ja ulosantia korostavassa työelämässä. Heidän itsetuntonsa horjuu helposti ja he kuormittuvat tilanteista, jotka eivät aiheuta muille vastaavaa ylivirittymistä ja sosiaalista väsymistä. Erityisherkkien motivaatioon vaikuttaa muita enemmän kokemus työn tarkoituksellisuudesta, henkinen ja fyysinen työympäristö ja sosiaalisten suhteiden syvyys. Samalla erityisherkillä on ominaisuuksia, jotka ovat nähtävissä hyödyllisinä erityisesti tietotyössä. Erityisherkät menestyvät tilanteissa, joissa ympäristö on heitä ja heidän piirteitään kannustava ja kun ympäristöstä on poistettu sinne kuulumattomat fyysiset ja henkiset häiriötekijät. Erityisherkät ovat usein muita tavoitteellisempia ja määrätietoisempia ja heillä on taipumus luovuuteen, uteliaisuuteen ja avoimuuteen. Ihmisten välisissä suhteissa erityisherkkien empatiakyvyllä ja taidolla lukea ihmisiä tarkasti on alati kasvava merkitys.
Tutkimuksen päätelminä esitetään erityisherkkien johtamiseen tietotyössä kolmea muutosta, jotka koskevat tarvetta erityisherkkyyden tunnistamiseen ja tunnustamiseen, tarvetta luovuuden ruokkimiseen sekä fyysisen ja henkisen työympäristön muokkaamiseen erityisherkille sopivaksi.
https://aaltodoc.aalto.fi/server/api/core/bitstreams/1fbd2d26-b031-452d-9b76-04dda5a878f8/content
