19/10/2026
”Kirjoitin ahkerasti oikealla kädellä selaillen vasemmalla kokoelman niteitä. Eräänä päivänä, ilman muita varoituksia kuin edellisenä päivänä sormenpäissä tuntuneet neulanpistot, jäi käteni yhtäkkiä kirjoituspöydälle kynän pudotessa siitä. Koetin liikuttaa ja nostaa sitä, m***a käsi oli halvaantunut ja kylmä olkapäähän saakka. Kauhuni oli hyytävä.”
Näin muistelee Hella Wuolijoki (1886‒1954) ”hyvin mieluisan” SKS:n antaman luettelointityön seurauksia vuodelta 1908. (Minusta tuli liikenainen eli ”Valkoinen varis”)
Hella Wuolijoki syntyi Ella Murrikina Tartossa saksankieliseen perheeseen, Viron kansallisen heräämisen aikaan. Kouluja Ella kävi niin saksaksi, venäjäksi kuin viroksi. Pietarin yliopistossa ei olisi ollut tilaa ainakaan seuraavaan vuoteen, joten siirto Helsingin yliopistoon nousi vaihtoehdoksi. Se vaati kuitenkin selvitysmatkan Pietariin, jossa hän päätyi kansanvalistusministerin pakeille:
”Selitin hänelle, että folklore on kansanrunoutta ja sitä voi lukea vain Helsingissä. Olin tuon kansanrunousjutun keksinyt siirtymiseni syyksi, ja tarpeen se olikin.” (Koulutyttönä Tartossa)
Ella Murrik pääsi opiskelemaan Helsinkiin kansanrunoutta ja valmistui maisteriksi 4 vuotta myöhemmin. Samana vuonna 1908 hänestä tuli avioliiton myötä myös Suomen kansalainen. Puoliso oli sosiaalidemokraattien kansanedustaja Sulo Wuolijoki, ja vaikka liitto päättyi aikanaan eroon, oli Hella Wuolijoki syntynyt.
Vastavalmistunut folkloristi Hella Wuolijoki aloitteli väitöskirjatutkimusta virolaisesta kansanrunoudesta. Rahaa tienatakseen hän sai Kaarle Krohnilta tehtäväksi virolaisen suurkerääjän Jakob Hurtin kokoelman kopioiden luetteloinnin ja oli mielissään, koska työ liittyi osaltaan hänen väitöskirjaansa. Kokoelma oli tuotu Helsinkiin pankkiholviin Hurtin kuoleman jälkeen. Se oli tarkoitus turvata Viron ”veripäivien” jälkeen vallinneelta venäläistämisen ilmapiiriltä ja mahdolliselta tuhoamiselta. Kopioita olivat laatineet Suomeen paenneet virolaiset pakolaiset, ylioppilaat ja taitelijat.
SKS:n antama luettelointitehtävä oli varsinainen suururakka. Työ sisälsi 70 000 runoa. ”Kirjallisuuden seurallakaan ei ollut m***a konetta. Ja minä en tietenkään osannut koneella kirjoittaakaan, niin että käsin oli työ tehtävä.” Tehtävän mahdottomuudesta kertoo mm. se, että Wuolijoen käsi halvaantui kesken urakan. Kuusi viikkoa käsi oli käyttökiellossa, mikä oli varsin surkeaa, sillä myös muut kirjoitustyöt sekä väitöstutkimus joutuivat tauolle ja tulotkin ehtyivät. Tapauksen jälkeen hän opetteli konekirjoitusta, jatkaen työskentelyä ”Wuolijoen vaarin” lahjoittamalla kirjoituskoneella. Wuolijoki sai luetteloitua 50 000 runoa, kunnes SKS:n varat loppuivat.
Hella Wuolijoki luopui folkloristin urasta ensimmäisen maailmansodan aikaan. Väitöskirja ”keskeneräisenä vieläkin lepää arkistooni haudattuna ilman laakeriseppelettä.” Uravaihdoksen myötä Wuolijoesta tuli paitsi liikenainen, niin myös poliittinen vaikuttaja sekä rakastettu kirjailija.
*
✨SKS:n arkistossa on Hella Wuolijoen arkistoaineistoja. Jakob Hurtin kokoelma palautettiin 1927 Viron vastaperustettuun kansanrunousarkistoon – Eesti rahvaluule arhiiviin.
✨Wuolijoen kirjoja sekä elämäkertoja voit lainata SKS:n kirjastosta.
✨Lue lisää Wuolijoesta: https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/4825
📸 Hella Wuolijoki nuorena, noin vuonna 1914. Hella Wuoliljoen arkisto. SKS KIA.
