Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, SKS

30/10/2026

SKS:n arkistossa on tuhansia karmeita kertomuksia, joissa seikkailee ihmisten ja eläinten levottomia sieluja tai yliluonnollisia olentoja kuten haltijoita ja piruja. Kertomusten aiheet pyörivät ihmisille tavoittamattomissa olevien tai vierauden tunnetta herättävien aiheiden, kuten kuoleman, tuonpuoleisen ja taburikkomusten ympärillä. 🪦

Niin sanotuissa kummitusjutuissa on yleensä kyse uskomustarinasta, jossa tuttu ihminen tai paikka liitetään yliluonnollisen tapahtuman tai kohtaamisen kehykseen. Kummitustarinoita on kerrottu ja kerrotaan viihteeksi ja ajankuluksi, ja ne sopivatkin hyvin juuri pimeiden, koleiden syysiltojen ratoksi. Tarinoilla pelottelu palvelee kuitenkin muitakin tarkoituksia: ne luovat yhteishenkeä ja yhteenkuuluvuutta sekä auttavat käsittelemään pelkoja ja ongelmatilanteita. Osassa kertomuksista korostuu niiden kasvatuksellinen tarkoitus.

🎃 Oletko kiinnostunut uskomustarinoista, kauhusta tai halloween- ja kekriperinteestä? SKS:n piiristä löytyy kutkuttavaa perehdyttävää myös muuhun kuin tutkimustarkoitukseen:

- Tietävä-oppimissivustolla on erityisesti koululaisille suunnattuja tehtäviä ja oppimismateriaaleja vuotuisjuhlista – myös kekristä ja halloweenista! 💀

- Joihinkin arkiston aarteisiin, kuten enteisiin, - loitsuihin ja kummitustarinoihin saat katsauksen vaikka kotisohvalta käsin, kun pistäydyt virtuaalivierailulla SKS:n arkistossa. Toki myös paikan päälle sopii tupsahtaa, kunhan varaat ajan. 👻

- Pistäydy SKS:n kirjastossa tai kirjakauppa Tiedekirjassa tutustumassa teemaan sopiviin kirjauutuuksiin ja -vanhuuksiin. 📚

👉 Vieraile sivustoilla bion linkkipuun kautta!

30/10/2026

SKS:n Eija Stark pohtii kekri- ja halloweenjuhlien viettoa Savon Sanomien jutussa ja podcastissa. 🐐🎃

Lue tai kuuntele:

Joka syksy Suomessa käydään sama keskustelu. Toisten mielestä halloween on hauska juhla, toisten mielestä amerikkalainen tuontituote, joka ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin.

30/10/2026

Kansallisbiografiassa on julkaistu uusi pienoiselämäkerta: arkkitehti, arkkitehtuurin historian professori ja akateemikko Vilhelm Helander (1941–2025). Elämäkerran on kirjoittanut Panu Savolainen.

Vilhelm Helander oli rakennussuojelun, restauroinnin ja arkkitehtuurin historian opetuksen ja tutkimuksen keskeinen suomalainen uudistaja. Hän kuului aikansa tärkeimpiin restauroinnin edelläkävijöihin Pohjoismaissa. Helanderin suunnittelutoiminta ja tutkimustyö ulottui seitsemälle vuosikymmenelle. Hän oli merkittävä pedagogi ja yhteiskunnallinen keskustelija, joka puolusti rakennussuojelua julkisuudessa 1960-luvun alkupuolelta aina elämänsä viime kuukausiin asti.

Pienoiselämäkerta on luettavana täällä: http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-kbg-010334

📸 Vilhelm Helanderin kuva: Taiteen edistämiskeskus

30/10/2026

✒️ Miksi Lönnrot suosi Kalevalaa kirjoittaessaan juuri itäistä kansanrunoutta? Millaista on runolaulu Vantaalla?

Folkloristi Heidi Henriikka Mäkelä johdattelee Vähäisissä lisissä runolaulujen maailmaan ja muun muassa taustoittaa niissä havaittavien piirteiden alueellisia eroja.

”Runolauluja ja runolaulumitallisia loitsuja osattiin vielä 1900-luvun alussa kaikkialla agraari-Suomessa aina Peräpohjolaa myöten, ja vasta kaupungistuminen ja modernisaatio siirsivät ne pääosin kulttuuriperinnöksi arkistoihin ja laulukirjoihin”, Mäkelä valottaa.

Mitä runolauluperinteelle kuuluu nykyään? Kuinka kaukana on Tuonela?

👉 Lue koko juttu Vähäisissä lisissä! https://www.finlit.fi/vantaalta-tuonelaan/

📸 Vantaanjoen laaksoa Seutulassa 1957. Vantaan kaupunginmuseo, Mauno Mannelinin kokoelma.

29/10/2026

Esittelyssä SKS:n tutkijat: tällä kertaa vuorossa Viliina Silvonen 👋

SKS:n tutkimusosastolla toimiva filosofian tohtori Viliina Silvonen on folkloristi ja vähän etnomusikologikin. Hän on tutkimuksessaan erikoistunut karjalaisiin itkuvirsiin.

Silvosella on tällä hetkellä käynnissä Alfred Kordelinin säätiön rahoittamana, Itä-Suomen yliopiston Karjalan tutkimuslaitokselle sijoittuva hanke ”Karjalainen itkuvirsiperinne ja sen uushenkiset tulkinnat nyky-Suomessa” (KISUT). Uushenkisyydellä hän viittaa nykyajan kansanomaisen uskonnollisuuden muotoon, jossa yhdistyy elementtejä erilaisista uskonnoista ja henkisyydestä. Tutkimus täydentää Silvosen aiempaa tutkimusta, jossa hän on analysoinut nyky-Suomen itkuvirsikäytäntöjen moninaisuutta esimerkiksi kansanmusiikin, esittävän taiteen sekä kulttuurisen omistajuuden näkökulmista. KISUT-tutkimus perustuu niin media-aineistoon kuin nykyajan itkijöiden haastatteluihin.

Maaliskuussa Silvonen siirtyy itkuperinteestä moninaisen karjalaisuuden pariin, kun hän aloittaa Humanistisen nationalismitutkimuksen huippuyksikkö NARSissa SKS:n osahankkeessa. NARSissa hän tutkii SKS:n arkistoaineistoja hyödyntäen, miten karjalaisten kokemukset karjalaisuudestaan ja/tai suomalaisuudestaan rakentuvat. Silvonen on myös mukana Koneen Säätiön rahoittamassa, Taideyliopiston Sibelius-Akatemialle sijoittuvassa ”Kiistanalainen kansanperinne” -tutkimushankkeessa. Hankkeessa etsitään uudenlaisia yhteisölähtöisempiä tapoja hyödyntää arkistoaineistoja ja pohditaan aineistojen käyttöön liittyvää etiikkaa.

Silvonen on ollut ideoimassa ja organisoimassa marraskuun puolivälissä SKS:n tiloissa järjestettäviä Suomen ensimmäisiä Perinteentutkimuksen päiviä. Hän on innoissaan uudesta tapahtumasta, joka kokoaa yhteen hänen oman alansa ihmiset.

Kuva: Emma Suominen, SKS.

29/10/2026

Aila Meriluodon (1924–2019) esikoisrunokokoelma Lasimaalaus ilmestyi 80 vuotta sitten, ensimmäisenä kokonaisena rauhan vuonna toisen maailmansodan jälkeen. Teoksessa on läsnä sotavuosien painostava tunnelma ja suru, vastavoimina naiseus ja elämänhalu.

Tiesitkö, että Lasimaalaus oli uhkaavasti jäämässä julkaisematta?

Aino-Maija Tikkasen haastatellessa Meriluotoa syksyllä 1975, tämä kertoi lapsuudenkodissa vallinneen runoilulle suopean ilmapiirin. Kirjahyllystä löytyi niin Koskenniemeä kuin Kailasta ja isäkin kirjoitti runoja. Aila lähetti jo koululaisena runojaan lehtiin, Pääskyseen ja Sirkkaan, ja niitä julkaistiin nimimerkkien suojissa. ”Se oli vielä sellaista leikkiä”, Meriluoto muistelee.

Kirjoittaminen alkoi vakavoitua, kun Meriluoto sai käsiinsä Saima Harmajan Kootut runot sekä kehitys runoilijaksi päiväkirjaotteiden valossa (1938). Teoksen innoittamana hän lähetti runojaan Nuori Voima -lehteen. Lehden päätoimittaja V. I. Mikkonen innostui runoista. Sitten sota syttyi ja kirjoittaminen jäi.

Mikkonen työskenteli myös WSOY:ssä ja otti jälleen yhteyttä Meriluotoon, kun kustantamo oli julkaisemassa Nuorten runoilijoiden antologiaa. Aila Meriluoto ei ollut kirjoittanut mitään uutta, m***a pyynnöstä hän haali kasaan runojaan mukaan julkaisuun.

Ylioppilaaksi valmistuttuaan 1943 Aila Meriluoto muutti Helsinkiin opiskelemaan. Seuraavan vuoden alussa Helsinki kärsi raskaista pommituksista. Kokemuksesta syntyi Kivinen jumala -runo. Meriluoto toteaa tekstin olleen aivan erilainen aiempaan tuotantoon nähden: ”Mä luulen, että se sota siinä siis vaikutti kaikkein eniten.” Myös pääsy pois pikkuisesta Pieksämäen kauppalasta muutti Meriluotoa.

Meriluoto oli käynyt kirjallisia keskusteluita Mikkosen kanssa ja kustannussopimus oli jo lähellä. Puhelimitse jätetty viesti kustannussopimuksen allekirjoittamisesta, jäi kuitenkin saapumatta. Kun Aila Meriluoto lopulta kuuli asiasta, oli tilaisuus mennyt ohitse. Meriluodolle kerrottiin, että hän joutuisi osallistumaan kirjoituskilpailuun. Asiasta pahastuneena hän hautasi runonsa, yrittäen unohtaa koko asian.

Parin kuukauden päästä Mikkonen soitti Meriluodolle ja kyseli ihmeissään käsikirjoituksen perään. Muita kilpailutöitä oli alettu jo lukea ja kilpailu sulkeutuisi seuraavana päivänä. Meriluoto sisuuntui ja alkoi järjestellä runojaan julkaistavaksi. Kovassa kuumeessa ollut poikaystäväkin joutui puhtaaksikirjoitustöihin. Puoli viideltä, kun WSOY oli sulkeutumassa, sujautti Meriluoto kokoelmansa ovesta sisään sanomatta sanaakaan nipun vastaanottaneelle henkilölle.

Hänen runonsa voittivat kilpailun ja joulun alla 1946 Lasimaalaus tuli painosta. Teos ylsi valtavaan suosioon.

✨Aila Meriluodon arkisto sekä hänen haastatteluitaan sijaitsee SKS:n arkistossa.
✨SKS:n kirjastosta voit lainata hänen teoksiaan ja päiväkirjojaan.
✨Lue lisää Meriluodosta: https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/4885

📸Aila Meriluoto 13–14-vuotiaana. SKS KIA, Sirkka Kukkosen arkisto.

28/10/2026

Onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella? 🚧🌱

Toukokuussa päättyneen Kateus-muistitietokeruun vastaukset osoittavat, että kateus on suomalaisille tuttu ja vaikea tunne, josta ihmisillä on selkeitä mielipiteitä. Omakohtaisten kokemusten lisäksi keruu herätti ihmiset pohtimaan kateuden olemusta yleisesti.

🪤 Keruu tallensi ihmisten muistoja kateudesta, kateuden kohteista, kateuden aiheuttamista tunteista ja teoista sekä siitä, miten kateuden kanssa oppii elämään. Monet vastauksista keskittyvät lapsuuteen, m***a mukana on myös elämänmittaisia kaaria, joissa kateus on elänyt mukana lapsuudesta eläkeikään. Vastaajia on 20-vuotiaista opiskelijoista eläkeläisiin, joten kateutta on koettu niin oppikoulussa kuin WhatsApp-keskustelussa.

Maahanmuuttajataustaiselle vastaajalle kateus on myös positiivinen voima, joka auttaa tavoittelemaan mahdollisuuksia, joita omassa lapsuudessa ei ollut:

”Nykyään tunnen kateutta lasteni kouluelämää Suomessa kohtaan. Koulussa heihin suhtaudutaan lempeästi ja arvostavasti. He saavat tukea, ja heidän onnistumisensa huomataan, eikä heitä arvostella virheistä. Koulurakennukset ovat moderneja ja viihtyisiä, ja ne ovat täynnä hyviä välineitä. Koulussa on luistimia, suksia ja paljon muita varusteita liikuntatunteja varten. – Olen todella iloinen, että lapsillani on kaikki tämä. M***a olen surullinen omasta lapsuudestani. Mietin, miten voisin nyt korvata sen. Esimerkiksi ostin kirpputorilta luistimet ja luistelen talvisin.” 💭

SKS järjesti Kateus-muistitietokeruun 15.10.2025–31.5.2026. Vastaukset on arkistoitu SKS:n arkistoon ja sähköisenä saapuneet vastaukset arkistoidaan myös Tietoarkistoon.

👉 Lue koko uutinen SKS:n verkkosivuilta: www.finlit.fi/suomalaisten-kokemuksia-kateudesta-kiusaamisen-alkusysays-tai-kannustin-omien-tavoitteiden-saavuttamiseen/

Lämmin kiitos kaikille keruuseen osallistuneille! Vastaajien kesken on arvottu kirjapalkintoja.