17/10/2026
On seuraavan koiran aika esittäytyä postaus-sarjassamme aiheena "isojen koirien adoptiotarinoita". Näillä julkaisuilla haluamme tuoda esille, millaista on adoptoida iso koira. Valitettavasti edelleen adoptio-ohjelmissa isot koirat joutuvat yleensä odottamaan pisimpään ja jäävät pienten koirien varjoon. Olemme keränneet kokemuksia meidän kautta kodin löytäneiden isojen koirien adoptoijilta.🐾
Nyt vuorossa on Hermanni. Hermanni on aiemmin sarjassa esitellyn Eevertin veli!:
Hermanni on löytynyt yhdessä kolmen veljensä kanssa eläinpoliisin toimesta vuonna 2022. Pennut asuivat yhden eläinlääkärin kotipihalla 3 vuotta, kunnes New Landin tarhalla vapautui tilaa. Heistä kaksi pääsi tarhalle ja adoptio-ohjelmaamme etsimään kotia. Toinen heistä oli Hermanni.
Hermannin tulevan perheen toisen koiran, Peten, menehdyttyä, perheessä oli paikka uudelle koiralle. Perheellä oli jo kokemusta siitä, millaista on omistaa iso ja arka koira, sekä kuinka ihana suhde ihmisen ja koiran välille voikaan syntyä onnistumisten kautta. Ja niin Hermannin postilaatikkoon tuli adoptiohakemus, jonka seurauksena Hermanni matkusti oman perheen luokse joulukuussa 2025.
Alkuun Hermanni viihtyi paljon kuljetushäkissään ja olohuoneessa. Pannan ja valjaiden pukeminen osoittautui vaikeaksi, eikä koiraa saanut lukuisista yrityksistä hihnaan. Perhe päätti hankkia korkean koira-aitauksen, mikä oli asennettu suoraa ulko-oven eteen. Aitauksessa Hermanni myös sai kasvatettua rohkeutta ulkoiluun, ensin reviiriä laajennettiin aidatulle pihalle, ja noin 4 kuukauden kotona olemisen jälkeen Hermanni lähti ulkoilemaan kotipihan ulkopuolelle!
Kodissa Hermannia odotti myös Java-koira. Kun Hermanni alkuun viihtyi vain olohuoneessa, "muutti" Java omatoimisesti yläkerrasta Hermannin luokse olohuoneeseen.
Tällä hetkellä, noin 10 kuukautta Hermannin saapumisesta Suomeen, on Hermannille selkeästi tärkeintä oma lauma. Ihmisen kotiintulo pitääkin ilmoittaa mylvien kaikille, ja aamulla ihmisten herättäminen toimii iloisesti ulvoen. Reviiri on laajentunut jo koko taloon, perhe on jo myös myynyt kuljetushäkin ja koira-aitauksen eteenpäin. Hermanni painaa tällä hetkellä noin 30 kg.
Hermanni pitää paljon lenkkeilystä, ja häneltä löytyy nykyään paljon koirakavereita. Vieraat ihmiset eivät saa vielä koiraan koskea, m***a suhtautuminen heihin on silti iloista. Autoiluakin on harjoiteltu ja se sujuu koko ajan paremmin! Hermanni otti enemmän kontaktia perheessä vain toiseen ihmiseen, ja valjaiden laitto ilman tämän ihmisen läsnäoloa onnistui 8 kuukauden kohdalla. Vaikka hitaasti syntyvä luottamus saattaa joskus aiheuttaa harmaita hiuksia, on jokainen onnistuminen ollut täysin odotuksen arvoista!
Vielä perheen ajatuksia Hermannista ja ison koiran adoptoinnista:
"Kannattaa antaa isommalle koiralle mahdollisuus. Kotiuduttuaan ainakin meidän koirat on olleet rauhallisia ja niistä on tullut mahtavia kavereita esim. pitkille metsäretkille.
Suurena tukena kotiutumisessa on Woffan Jennan lisäksi ollut Hermannin veljen Eevertin perhe, joka on läpikäynyt näitä samoja asioita tahollaan. Kokemusten vaihto, puhelut tai viestit, huumori hetkinä, jolloin kaikki tuntuu menevän pieleen, ovat olleet korvaamattomia. Tulevaisuudessa veljekset toivottavasti tapaavat ja millaista säätöä silloin onkaan tiedossa! Kiitos Woffalle tästä erikoisen upeasta pojasta!"
Suuri kiitos perheelle kun tarjosi kodin kodittomalle upealle Hermannille🤍
