15/09/2026
Nuorisoseuratoiminta elää ja voi hyvin
- Susanna tuli Pirkanmaalta puikkoihin
Vuonna 1973 Paavola ja Revonlahti yhdistyivät, ja niistä tuli Ruukki. Kunnan nimi tuli tuolloisen Paavolan kunnan alueella sijainneen Ruukin kylän nimestä. Aikakapseli vie meidät 34 vuotta eteenpäin, vuoteen 2007. Silloin Ruukki ja Siikajoki puolestaan yhdistyivät, ja niistä tuli uusi Siikajoki. Siitä lähes 20 vuotta eteenpäin ja olen tekemässä juttua Paavolan Nuorisoseuran tiloissa.
Kaikki nämä paikat ovat minulle tuttuja jollain tavalla, ja kiersin vanhatkin kunnat, niin kuin olen tehnyt muidenkin kuntaliitoskuntien kohdalla. Kaikesta edellisestä ja kuvastakin voitte päätellä, että tällä kertaa olin Siikajoella. Kunnassa, jonka kirkossa minut ripitettiin kesällä 1995. Keväällä minut oli riittänyt koulussa luokanvalvojani Kyösti Kanervo, kesällä pappi Pertti Telkki ja joulun tienoilla oma isäni taisi ripittää. Voin paljastaa, ettei ollut ainoa kerta laatuaan, kun sain kuulla kunniaa – ja aiheesta.
Näistä jutuista saattaisi ehkä saada kiitosta, ja tulikin mieleen, että olisipa muuten hienoa tehdä joku juttu isäni kanssa. Pistänpä korvan taakse.
Samaisen korvan takana oli hautunut pitkään myös tämä Siikajoen juttu. Sopivaa lähestymiskulmaa en meinannut aluksi keksiä, m***a sitten välähti kuin maatilan isännällä, kun hän sai kuulla uusista EU-tukipaketeista.
Yhtäkkiä muistin ajaneeni varmasti satoja kertoja Ruokolahden lavan ohi, joka sijaitsee Paavolassa. Jollain kerroilla piha on ollut täynnä autoja ja joku artisti on laittanut parastaan, kun kansa on pistänyt jalalla koreasti.
Lähdin selvittämään tämän lavan kohtaloa ja päädyin Paavolan Nuorisoseuran vuonna 1961 rakennettuun taloon. Sisälle tullessa historia oikein tuoksui sieraimiini, ja pystyin pääsemään mielikuvissani 60-, 70- ja 80-lukujen eri tapahtumiin. Korvissani oikein soi, kun mietin, kuinka kovia menoja täällä on aikoinaan ollut.
Ruovedeltä Paavolaan
Paavolan Nuorisoseuran puikoissa viimeiset kuusi vuotta häärinyt Susanna Hanhela puhuu puhelimeen, ja viimeiset vuodet ovat olleetkin kiireistä aikaa. Hommia on riittänyt, ja Nuorisoseuran pyörittäminen vaatii isoa sydäntä – ja sitä Susannalla riittää.
Kyläläisiltä tuli hyvää palautetta, ja hän on päässyt hyvin kuvioihin mukaan, vaikka ei olekaan paljasjalkainen siikajokinen eikä itse asiassa läheltäkään tätä paikkaa. Lapsuuden, nuoruuden ja pitkän matkaa aikuisuutta Susanna vietti Ruovedellä Pirkanmaalla.
Paavolan Nuorisoseura viettää 125-vuotisjuhlavuotta.
– Meillä oli kesällä maakuntajuhlat, ja niiden järjestäminen oli kyllä melkoinen rumba. Ruokolahden lavan 70-vuotisjuhlat osuvat myös tähän vuoteen, joten lähes koko vuoden saa olla ykköset päällä. Ensimmäiset tanssit Ruokolahden lavalla tanssittiin vuonna 1956, eli huonommallakin matikkapäällä siitä tulee 70 vuotta täyteen. Sinne minäkin riensin myöhemmin illalla, m***a ei vielä laiteta lakerikenkiä jalkaan. Yhtenä viikonloppuna lavaakin juhlittiin. Tarjolla oli kakkua ja mukavaa yhdessäoloa.
Viedään teidät hetkeksi maakuntajuhlien tunnelmaan. Siellä kun pääsee aistimaan sitä, millaista meno on, kun nykyajan turhat hömpötykset loistavat poissaolollaan kuin pappi sunnuntaiaamuna lenkkipolulta.
Juhlat kestivät yhteensä kolme päivää. Perjantaina pidettiin puheita enemmän kuin eduskunnassa, ja kylien väliset kyykkäkilpailut toivat lopuksi kisailumieltä päivään.
Lauantaiaamu alkoi pitäjäpäiväviikon tapahtumalla Ruukin torilla, josta piti kiireen vilkkaa ehtiä lavalle, jossa odottivat lasten tanssit, jotka olivat ilmaiset lapsille ja perheille. Siihen perään tanssilavan valtasivat varttuneemmat kaksilahkeiset.
Sunnuntaina oli maakuntajuhlien päätösjuhlien vuoro Paavolan Nuorisoseuran tiloissa.
Miten ihmeessä päädytään sitten Ruovedeltä pyörittämään Pohjois-Pohjanmaalle Nuorisoseuraa?
– Pohjoiseen tulin miehen perässä, ja sekin on tässä matkan varrella vaihtunut. Mähän päädyin tähän silleen, että pidin tuossa alhaalla kirpputoria. Yrittäjänä sitä pyöritin, ja yhtäkkiä minulle tuli tieto, että Nuorisoseuralla on puheenjohtaja lopettanut työnsä. Ei ollut tulijoita, joten lähdin pyörittämään tätä hommaa vailla minkäänlaista kokemusta seuratyöstä.
Pakko arvostaa Susannan rohkeutta, ja näinä aikoina, kun tekijöitä on entistä vaikeampaa saada, me tarvimme ympäri Suomen lisää rohkeita tekijöitä. Tarttukaa ihmiset rohkeasti ruoriin, niin pääsette matkalle, josta eivät tarinat lopu!
– Ensimmäiset pari vuotta meni opetellessa, m***a yhteisö on ottanut hyvin omakseen. Täällä ihmiset ovat rennompia, ja kun olin taluttamassa koiraa, niin kaikki tulivat jutulle. Nykyään jo kaupassa kysellään tapahtumien perään. Mää oon hirveän sosiaalinen ihminen, joten ei ole sillä tavalla haitannut.
Puheenjohtajuus on harrastus, joka vie ihan älyttömästi aikaa. Lava syö suurimman osan työstä. Sen lisäksi työnkuvaan kuuluvat erilaiset tapahtumat. Kesällä on lapsiperheille Tenavien tempaus, joka on ilmainen tapahtuma, ja siellä on mukana eri toimijoita ja yhdistyksiä. Taideyöleiri järjestetään lapsille lavalla kesällä.
Liike on lääke
Ruokolahden lavalla on tansseja toukokuun lopusta syyskuun alkuun joka lauantaina, ja niiden järjestelyistä
vastaa Paavolan Nuorisoseura. Keskiviikkoisin tanssikansaa liikuttaa Gramofoni.
Väkimäärät ovat viime vuosina tippuneet rajusti, ja tämä kesä on ollut haasteellisin. Jokainen tapahtuma vaatii kovan työn talkoolaisilta, ja heidän rooliaan ei voi koskaan korostaa liikaa. Se on pyyteetöntä työtä, jossa jää monesti kiitos saamatta.
Eli kiitos kaikille tekijöille, että mahdollistatte erilaiset tapahtumat ympäri suloisen Suomenniemen.
Keskiviikkotansseissa olin paikalla, kun Tomi Markkola pisti parastaan, ja tauolla pääsin mestaria jututtamaankin. Meno oli katossa, ja monilla paikan päälle tulleilla oli vankka usko siihen, että perinteisen lavan suosio lähtee taas uudestaan nousuun.
M***a kertaa Oulusta lavalle kulkeva kauniimman sukupuolen edustaja kertoi, että hyvät artistit, mukava tunnelma, hyvä sijainti, paljon tanssikavereita ja yhteisöllisyys saavat hänet tulemaan vuosi toisensa jälkeen Ruokolahden lavalle.
Tomi ja bändi aloittavat viimeisen kappaleen, m***a sen sijaan, että menisin ottamaan viimeiset hitaat, aistin tunnelmaa ja mietin, kuinka hienoa on, että meillä on Suomessa vielä tällaista kulttuuria. Kun katsoo hiestä märkiä tanssijoita, niin täälläkin liike on lääke!
Lava oli välillä kiinnikin, m***a toivottavasti ovet pysyvät auki niin, että satavuotisjuhlatkin saadaan aikoinaan käytyä.
Nuorten asialla
Se, onko Susanna tai minä silloin juhlissa mukana, onkin sitten toinen juttu. Onko Susanna silloin vielä pohjoisessa ja vieläkö Nuorisoseuratoiminta pyörii?
Kova työ vaatii paljon, ja Susanna jääkin tänä vuonna pois puheenjohtajan tehtävistä.
– Voin jäädä hallitukseen, m***a nyt on jonkun muun aika nousta esiin. Helmikuussa valmistuin nuoriso-ohjaajaksi, ja niitäkin hommia pitää tässä katsella. Ottakaahan yhteyttä Susannaan, jotka nuorten kanssa olette tekemisissä. Erilaiset tapahtumat järjestyy leikiten, ja sosiaalinen ihminen sopeutuu hyvin monenlaisiin tilanteisiin.
Tällä hetkellä nuorten kanssa on menossa projekti, jossa vanhasta kirpputoritilasta tehdään nuorille oma olohuone, jossa kokoontua yhteen.
”Tehdään jotain sellaista, mistä jää jälki.”
– Susanna E. Hanhela, Paavolan Nuorisoseura
Isot kiitokset Susannalle ja kaikille Siikajoen monissa eri taajamissa kohtaamilleni ihmisille. Veikko Vennamo sanoi aikoinaan, että kansa ei unohda. Minä en myöskään unohda!
Biisivalinta:
https://youtu.be/j8Lblj3gkBs?is=EvbEoUcdU11sV1kh
Linkit:
https://paavolannuorisoseura.fi/
https://siikajoki.fi/
TOP 3 kohteet Siikajoella:
- Susannan lista
1. Ruokolahden lava, Paavola
2. Pöyryn Pato
3. Hietamaa, hieno uimapaikka Ruukissa. Siellä on myös vapaa-aikakeskus, jossa voi harrastaa monipuolisesti ulkoliikuntaa.
- Mainitaan lisäksi Varessäikkä, Ruukin kosket ja Luohuan kylä.
TOP 3 urheilijat Siikajoelta:
1. Väinö Huhtala, hiihdon olympiavoittaja
2. Siiri Lievonen, hiihto
3. Jyrki Holopainen, salibandy
Siikajoki liikkuu:
Alla lueteltu paikallisia urheiluseuroja ja yhdistyksiä:
Siikajoen Sisu, Siikajoen Moottoriurheilijat, Siikajoen Melojat, Lakeuden Haulikkoampujat, Luohuan Hevosystävät, Paavolan Nuorisoseura, Revonlahden Voimailijat, Ruukin Ratsastajat, Ruukin Samoojat ja Ruukin Into.
Siikajokelaisten liikkujien ominaispiirteistä tärkeimmät ovat
luonnossa liikkuminen, pitkät perinteet ja talkoohenki.
Tunnettuja urheilijoita Siikajoelta ovat hiihdon olympiavoittaja Väinö Huhtala (1960, Squaw Valley), 16-kertainen hiihdon Suomen-mestari Siiri Lievonen sekä salibandyn kolminkertainen Suomen-mestari Jyrki Holopainen, joka on Ruukin Innon kasvatti.
Pesäpalloilijat Janne Pohjola ja Ville Nurkkala ovat edustaneet Superpesiksessä Pattijoen Urheilijoita.
Muita tunnettuja siikajokelaisia ovat kuuluisa teollisuusjohtaja Väinö Vihtori Lassila, Siikajoella syntynyt itseoppinut naivistinen taiteilija Hanna Korkeakoski, malli Marika Fingerroos, Revonlahdella asuva the persoona Romutransu Markus Kuotesaho, poliitikko Matti Asunmaa sekä YouTubesta tuttu Ari Teräväinen, jota pääsin Ruokolahden lavalla jututtamaankin.
Yhteenveto:
Siikajoelta löytyi siis historiaa, liikettä, tanssia ja ennen kaikkea ihmisiä, jotka eivät jää toimettomiksi, vaikka talkoolaisia on välillä vaikeampi löytää kuin tanssikengän paria sunnuntaiaamuna.
Ruovedeltä Paavolaan päätynyt Susanna otti Nuorisoseuran ruorin rohkeasti käsiinsä ja laittoi kylän tapahtumat liikkeelle. Ruokolahden lavalla tanssitaan, nuorille rakennetaan omaa olohuonetta ja talkoolaiset pitävät homman pystyssä – vaikka välillä taitaa olla niin, että kahvia kuluu enemmän kuin EU-tukipaketteja.
Siikajoki on paikka, jossa historia ei ole pelkästään museoissa, vaan se tanssii, liikkuu ja tekee yhdessä. Ja jos kaikki muu loppuu, niin ainakin yksi asia on varma: liike on lääke ja kansa ei unohda!
