03/29/2026
Palmusunnuntaita eli »virposunnuntaita» vietetÀÀn viikko ennen pÀÀsiÀistÀ. Virpominen levisi sotien jÀlkeen ortodoksisesta Karjalasta ja Savosta koko Suomeen ja siihen yhdistyi Skandinaviasta tullut tapa pukeutua pÀÀsiÀistrulleiksi. Karjalan kannaksella virvottiin perinteisesti lauantaina, pohjoisempana Karjalassa sekÀ Savossa sunnuntaina.
»Virvon varvon vitsasella,
kosken kevÀtpajusella,
terveyttÀ toivottelen,
siunausta siivittelen,
onnea oksalla tÀllÀ!»
Virpomisella on pitkĂ€t historialliset juuret. Vihannat oksat pajunkissoineen ovat osoitus luonnon elinvoimasta â talvi on ohi ja kevĂ€t palaamassa takaisin. Virpomisella ja siihen kuuluvilla loitsuilla ihmisille ja elĂ€imille toivotetaan onnea, terveyttĂ€ ja hedelmĂ€llisyyttĂ€.
Karjalassa lapsilla on ollut tapana valmistella virpovitsoja jo viikkokausia ennen pÀÀsiÀistÀ. Pajunvitsat koristeltiin kauniilla tilkuilla ja leikatuilla papereilla. Lapset virpoivat kumminsa, sitten muut vÀet ja naapurit. Virpoja sai viikon pÀÀstÀ pÀÀsiÀisenÀ palkkioksi hyvÀÀ evÀstÀ: rahaa, makeisia tai vehnÀstÀ.
Virpominen ei ole aina ollut vain lastenkulttuuria. Entisaikaan virpojana saattoi olla talon isÀntÀ tai muu kunnioitettu henkilö, joka virpoi talon emÀnnÀn ja tyttÀret. Tunnetaan varsin pitkiÀkin virpomisrunoja, joilla varmistettiin virvottavalle onnea tulevalle vuodelle. TyttÀrille toivottiin virpoessa tulevaisuutta ison talon emÀntinÀ: »MinÀ virvon vitsasella, vapsuttelen vastasella, rikkahaksi, rakkahaksi, suuren talon emÀnnÀksi!»
Virpa jÀi taloon ja emÀntÀ virpoi sillÀ lehmÀnsÀ ja lampaansa »tuoreeks tiineeks». Onnea tuovat vitsat kiinnitettiin lÀÀvÀn kattoon, kunnes ne annettiin paimenpojille kÀteen, kun lehmÀt ja lampaat ensimmÀistÀ kertaa laskettiin laitumelle. Lampaat saatettiin myös ajaa vihtojen avulla lÀÀvÀstÀ, mikÀ toi sekin menestystÀ. Joskus oksia sÀilytettiin tuvan ikkunan pÀÀllÀ raossa laitumille laskuun saakka.
Virossa pajunoksia on usein kÀytetty virpomiseen virposunnuntain aamuna. EtelÀ-Virossa pÀivÀn nimi oli »urbepÀev» eli urpu- tai norkkopÀivÀ. Nukkuvat perheenjÀsenet ja naapurit herÀtettiin virpomalla heitÀ pajunoksilla.
LÀnsi-Suomessa lapset ovat myös koonneet pajunkissoja koteihin. Savossa on haettu metsÀstÀ lehdettömiÀ rauduskoivun oksia ja pantu ne vesiasiaan. Kuinka monen pÀivÀn pÀÀstÀ oksat vihertÀvÀt, niin monen viikon kuluttua sanottiin puiden olevan metsÀssÀ hiirenkorvalla.
Kuva: Pieni poika kerÀÀ pajunoksia virpomavitsoiksi Lieksan KevÀtniemessÀ vuonna 1962. Valokuvaaja Ilmari Karvonen. Pielisen museo. Creative Commons BY 4.0.