19/06/2026
Matkapäiväkirja Bulgariasta 4/7 (kertojana Maria M.)
Kolmantena reissupäivänä vierailimme kolmessa slummiseurakunnassa, joista kahdessa jaoimme äitiyspakkauksia. Seurakunnista kaksi sijaitsi Slivenin kaupungin valtavassa Toivo-slummissa ja kolmas Jambolin kaupungin kupeessa.
Ennen menoamme näihin slummeihin Rumen Bulgarian tiimistä näytti osalle meistä valokuvia morsianten markkinoista, jotka järjestetään Slivenin kaupungissa keväisin. Romaniperheet tuovat – usein teini-ikäisiä – tyttäriään näytille markkinoille, ja täältä toiset romaniperheet voivat käydä ostamassa pojalleen morsiamen. Tämä naisen ostamisen ja myymisen kulttuuri oli mielessäni katsellessani pieniin seurakuntiin kokoontuneita nuoria äitejä vauvoineen.
Eniten minua puhutteli paikallisten uskovien antautuneisuus ja päättäväisyys. Heidän sitkeytensä pysyä omalla paikallaan, palvella yhteisöään ja näyttää esimerkkiä toisenlaisesta elämästä. Toivo-slummin romanipastori, jonka seurakunnassa jaoimme äitiyspakkauksia, kertoi perheensä aikuisten lasten muuttaneen jo pois slummista. Hänellä ja hänen vaimollaan olisi myös mahdollisuus muuttaa paremmalle asuinalueelle, m***a he eivät tahdo tehdä sitä. ”Kuinka voisimme palvella näitä ihmisiä, jos muuttaisimme pois?”, oli heidän vastauksensa. Heidän elämänsä on jatkuva todistus yhteisön ihmisille uudesta elämäntavasta ja uusista arvoista.
Pastori ja hänen vaimonsa tuntevat yhteisön, jonka keskellä he elävät ja he olivat kutsuneet nämä äidit tänne seurakuntaan saamaan äitiyspakkauksen. Me saimme omalta pieneltä osaltamme jatkaa tätä hyvän ketjua. Viivyimme näissä seurakunnissa hetken, hymyilimme vauvoille, rukoilimme äitien puolesta ja jaoimme äitiyspakkaukset. Sitten me lähdimme. Paikallinen seurakunta jatkaa työtään näiden ihmisten keskellä. Me voimme auttaa heitä kokoamalla ja lähettämällä vauvanvaatesettejä, jotka antavat heille hyvän työkalun avun ja evankeliumin levittämiseen. Me voimme myös rukoilla heidän ja näiden äitien ja lasten puolesta.
