23/05/2026
Kuka muistaa vielä tämän koirapojan?
Lähes tarkalleen 10 kuukautta sitten silmistään vahingoittunut poika ilmestyi Beranen kaupunkiin Montenegrossa. Tanja yritti löytää sille apua, m***a meidän yhdistyksen lisäksi muita auttajia ei löytynyt. Te kuitenkin mahdollistitte auttamisen, kun ihan hetkessä saimme kerättyä rahat eläinlääkärikuluihin, aitaukseen ja koppiin. KIITOS ❤️
Pojan toinen silmä jouduttiin poistamaan tuolloin, m***a toinen jätettiin toistaiseksi paikoilleen, vaikka siinäkään ei eläinlääkärin mukaan ole näköä. Poika oli siis täysin sokea.
Poika sai nimen Floki ja oletimme, että se jää ehkä jopa loppuelämäkseen Tanjan luo. Flokin onni oli kuitenkin kääntynyt lopullisesti, koska se löysi kodin Suomesta ja helmikuun lopulla Floki ja yhdistyksen kummikoira Bela pääsivät matkustamaan kotiin.
Nyt, lähes kolme kuukautta myöhemmin Floki nauttii täysin rinnoin kotielämästä. Sillä on viisi koirasisarusta, joiden kanssa se jakaa arjen. Kuukausi sitten Flokin perhe muutti omakotitaloon, jossa koko rescuekoiraperhe saa nauttia aidatusta pihasta ja maalaiselämästä.
Floki osaa kulkea lenkeillä ihan jopa kilometrien matkoja ongelmitta, kunhan sen tukena on Spike-niminen reipas vanhempi herrasmieskoira.
Kotona se leikkiii teinisisarustensa kanssa, m***a osaa sanoa hienosti koirakakaroille milloin on aika lopettaa. Myös jos tarjolla on jotakin suurta herkkua niin Floki sanoo vain yhden kerran "mur" ja saa rauhassa syödä herkkunsa.
Flokista on siis tullut rakas perheenjäsen, painikaveri ja lenkkiseuralainen. Perheen äiti uskoo Flokin näkevän jonkin verran hahmoja ja valoa, m***a luultavasti jossakin vaiheessa Flokin toinenkin silmä joudutaan poistamaan. Juuri nyt poika kuitenkin elää parasta elämäänsä ja nauttii omasta rakkaasta kodista ❤️