28/10/2026
Terveiset vuonna 2015 kodin saaneelta Zukolta (entinen Darius) ❤️ alempana pojan tarhakertomus ja mukana myös muutama kuva siltä ajalta.
Tuhannet kiitokset pojan kodille hyvästä huolenpidosta ❤️
"Ajattelin että olisi hyvä laittaa teille Zukon kuulumisia pitkästä aikaa. Herra kuitenkin täytti elokuussa jo huimat 12 vuotta!!
Päälle 3 vuotta sitten kerroin Zukon lauman jäsenestä pikku chihu mummeli Sintistä. Hän ikäväksemme lähti ikivihreään koirapuistoon 17.01.2025. Zukolle Sintin poistuminen luotamme olikin yllättävän kova paikka. Zukolla alkoi pian Sintin pois menon jälkeen ilmenemään eroahdistus käyttäytymistä. Hän yksin jäätyään myllää meillä kotona kaikki matot, meidän sängyn sekä huomatessaan että teimme lähtöä hän alkoi stressi läähättää, joskus jopa yritti livahtaa oven välistä meidän mukaan. Nyt kun aikaa on kulunut hän ei vaikuta enää kovin stressaantuneelta, tosin kävimme noin vuosi sitten eläinlääkärissä hakemassa apua ja neuvoa ja Zukolle määrättiin lääke kuuri joka auttoi. Zuko vieläkin vihaa mattoja ja myllää meidän sängyn. Päätimme että antaa myllätä matot m***a makuuhuoneen ovi laitetaan nykyään kiinni kun Zuko jää yksin kotiin.
Zukolla alkoi olemaan melkoista kankeutta olemuksessa ja menimme asian tiimoilta eläinlääkäriin. Nyt Zuko käy kerran kuukaudessa eläinlääkärissä saamassa niveliä hoitavan pistoksen ja herra on kuin nuori koira taas. Annamme hänelle lisäksi vanhan koiran öljyä aamu ruuan sekaan. Zuko ei enää kuule juuri mitään ja näkökin on aika huono, sisäinen kellokin vaikuttaisi pysähtyneen koska ei ole enää ovella vastassa kun tulen töistä. Ruokaakin aletaan pyytämään yleensä tuntia aikaisemmin vaikka herra saa jämptisti aina samaan aikaan ruuat. Zuko syö pieniä annoksia kolme kertaa päivässä ja aina samaa ruokaa koska luin aikoinaan jostain että se olisi paras systeemi. Omistajana väittäisin että Zuko on iloinen, ihmis rakas ja elämän janoinen koira, toivon että meillä on vielä useampi vuosi yhdessä!
Terveisin Zuko, Henni ja Milan Rintalat"
Tarhakertomus;
Veljekset Darius ja Dolan saatiin pelastettua helmikuun lopulla, noin puolen vuoden ikäisinä, yhdeltä Bukarestin kunnallisista koirien kokoamistarhoista. Ne olivat tullessaan säikkyjä ja karttoivat ihmisen kosketusta.
Nyt vähän yli neljä kuukautta myöhemmin pojat ovat edelleen varovaisia varsinkin uusien ihmisten seurassa. Pojista reippaampi Darius on kuitenkin rohkaistunut jo niin paljon, että se voi alkaa etsimään omaa kotia. Dolanin sosiaalistaminen jatkuu vielä, m***a toivomme, että jo piankin myös se voitaisiin lisätä kotia etsivien joukkoon.
Darius tulee aitauksensa verkolle uteliaasti. Se nuuskii verkon takaa ihmistä ja antaa koskea, m***a vieraan mennessä aitaukseen sisään se katsoo varmemmaksi pujahtaa Dolanin vanavedessä koiratalon sisätilaan piiloon. Dariuksesta on kuitenkin aistittavissa niin suuri halu tutustua ihmiseen, että sen arastelusta huolimatta, päätän koittaa lähempää tuttavuutta ja nappaan nuoren herran kiinni.
Vaikka poikaa selvästi jännittää aluksi, se ei tee elettäkään puolustautuakseen millään tavoin. Alun väkinäisen halittelun jälkeen Dariuksen koko kehon tuntee rentoutuvan ja mukana oleva kuvaaja huikkaa kameransa takaa, että poika näyttää ihan kuin nauravan.
Halaan poikaa ja sujautan sille suukonkin. Koitan saada sen vähän kauemmaksi itsestäni, jotta saisimme otettua kuvia, m***a Dariuspa on päättänyt ettei lähde minnekkään, koska ihmisen lähellä silityksiä saamassa onkin tosi kivaa.
Yhtäkkiä se vain kiehnää ja kiipeää itse takaisin syliin, suuri naurunvirne kuonollaan. Jokin pala tuntuu loksahtaneen paikoilleen enkä enää loppureissun aikana näe vilaustakaan pojan ujosta puolesta.
Kotiuttamisvaiheessa Dariuksen perheen on hyvä varautua kaikesta huolimatta siihen, että poikaa jännittää varsinkin alkuun uudet asiat. Joka tapauksessa tästä pojasta on jo nyt nähtävissä reipas ja rohkea maailmanvalloittaja, kunhan se saa vain oman mahdollisuutensa ❤️
