17/05/2026
Lapinlahden Reserviläisten puheenjohtajan Petteri Suomalaisen sekä yhdistyksen hallituksen puolesta haluan toivottaa kaikille rauhallista ja arvokasta kaatuneiden muistopäivää. Terveisensä yhdistyksen väelle välittää myös evp. evlut Jarmo Seppä ja kirkollisen killan hallituksen jäsen Kari Mononen, joka on kirjoittanut seuraavan kirjoituksen.
Tänään, kaatuneiden muistopäivänä, pysähdymme hiljentymään niiden äärelle, jotka antoivat kaiken sen puolesta, että me saisimme elää vapaassa maassa. He eivät ole meille vain nimiä risteissä tai rivejä historiankirjoissa – he ovat isiä, poikia, veljiä, puolisoita. Heidän poissaolonsa tuntuu yhä. Sotavuosina 1939–1945 kaatui yli 90 000 sotilasta. Perheellisiä heistä oli noin 31 000. Sotaorpoja eli sodissa kaatuneitten lapsia oli sotien jälkeen maassamme 55 000. Yli 90% kaatuneista oli iältään 20-39-vuotiaita.
Emme saa unohtaa Lottien antamaa uhria. Lotta Svärd -järjestön jäsenet eivät olleet aseellisessa taistelussa, m***a he palvelivat niin kotirintamalla, kuin rintaman läheisyydessä mm. lääkintä-, muonitus-, huolto-, viesti- ja ilmavalvontatehtävissä. Siksi he altistuivat pommituksille ja muille sotatoimille. Heistä lähes sata kaatui. Iältään he olivat enimmäkseen alle 30-vuotiaita.
Tänään kaatuneiden muistopäivänä ajattelemme myös kaatuneiden leskiä ja sotaorpoja. Te kannoitte sodan seurauksia hiljaisuudessa, usein näkymättöminä. Menetys ei päättynyt rauhaan, vaan jatkui arjessa, jokaisessa tyhjässä tuolissa, jokaisessa juhlassa, jossa joku puuttui. Teidän sitkeytenne ja arvokkuutenne ovat osa samaa kertomusta kuin rintamalla taistelleiden rohkeus. Kiitos.
En voi välttyä ajattelemasta niiden nuorten miesten ja naisten elämättä jäänyttä elämää; perhettä, jota ei koskaan ehditty perustaa, unelmia ja haaveita, jotka eivät koskaan saaneet täyttyä… Samalla ajattelen äitini enoa. Hän kaatui syksyllä -41 kun panssarilaiva Ilmarinen ajoi miinaan ja upposi seitsemässä minuutissa Itämeren aaltoihin. Tiedetään, että hän pääsi laivasta ulos, m***a sitten hän katoaa historian lehdiltä… Hän oli 34-vuotias. Mies parhaassa iässään.
Kaatuneiden uhraus ei kuitenkaan ollut turha. Se vahvisti perustan itsenäisyydellemme, oikeudellemme päättää omista asioistamme ja mahdollisuudellemme rakentaa yhteiskuntaa, jossa vapaus, oikeus ja ihmisarvo ovat keskiössä. Nämä eivät ole itsestäänselvyyksiä – ne on kerran ansaittu, ja niitä meidän jokaisen on ikuisesti vaalittava.
Kun katsomme tämän päivän maailmaa, emme voi olla näkemättä historian kaikuja. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on muistuttanut meitä karulla tavalla siitä, että rauha ei ole pysyvä tila tai itsestäänselvyys. Ukrainassa ihmiset puolustavat kotejaan, perheitään ja oikeuttaan elää vapaana. Heidän urheutensa, sitkeytensä ja halunsa puolustaa omaa maataan puhuttelevat meitä syvästi. He käyvät taistelua, jonka merkityksen me suomalaiset ymmärrämme omasta historiastamme.
Tämä rinnastus ei vähennä omaa kokemustamme – päinvastoin. Se korostaa sitä, että kaatuneidemme uhraus oli osa suurempaa, ajattoman tärkeää periaatetta: oikeutta elää vapaana, ilman alistusta ja pelkoa. Sama periaate elää tänään Ukrainassa.
Vanhan opetuksen mukaan ei ole suurempaa rakkautta kuin se, että ihminen antaa henkensä toisten puolesta. Kaatuneidemme teko kiteyttää tämän ajatuksen kaikkein konkreettisimmalla tavalla. He eivät vain puhuneet vastuusta ja velvollisuudesta – he elivät sen todeksi, viimeiseen asti.
He myös täyttivät sen lupauksen, jonka sotilas antaa: ”…Joukkoa, johon kuulun sekä paikkaani siinä, en jätä missään tilanteessa, vaan niin kauan kuin minussa voimia on, suoritan saamani tehtävän loppuun…”
He kantoivat vastuunsa ja täyttivät käskyn loppuun asti. Näissä teoissa näkyy kurinalaisuus, uskollisuus ja syvä velvollisuudentunto, m***a ennen kaikkea rakkaus – toisia ihmisiä ja omaa maata kohtaan.
Kaatuneet eivät voi enää puhua, m***a heidän tekonsa puhuvat yhä. He jättivät meille esimerkin, joka ei vanhene: rohkeuden kohdata vaikeudet, vastuun kantamisen toisista ja valmiuden asettaa yhteinen hyvä oman edun edelle.
Meidän tehtävämme on pitää tämä esimerkki elävänä – ei vain muistoissa, vaan teoissa. Rakentamalla oikeudenmukaista yhteiskuntaa yli puoluerajojen, puolustamalla vapautta ja pitämällä huolta toisistamme. Sillä juuri näin me kunnioitamme parhaiten heidän uhraustaan.
Kunnia kaatuneille
Kari Mononen 17.5.2026
Kirkollisen killan hallituksen jäsen, reserviläinen
