Lahti-Seura ry

15/06/2026

Hyvää alkanutta juhannusviikkoa kaikille!

Lahden tori on saanut jälleen juhannussalkonsa. Ensimmäisen kerran torille pystytettiin salko vuonna 2024. Kuvissa näkyvät vuosien 2025 ja 2026 versiot, kummasta pidät enemmän?

Juhannussalko (ruots. midsommarstång tai majstång) kuuluu Ruotsin, Ahvenanmaan ja Suomen ruotsinkielisten rannikkoseutujen juhannusperinteisiin. Juhannussalon pystyttäminen on osa vanhaa, esikristillistä perinnettä, jolloin keskikesän juhlaa vietettiin säänjumala Ukon juhlana. Katolinen kirkko nimesi keskiajalla keskikesän juhannuksen juhlan juhannukseksi Johannes Kastajan mukaan.

Salot on tulkittu esimerkiksi hedelmällisyyden, luonnon vehreyden ja kasvun symboleiksi. Ahvenanmaalla salot kuvaavat alueen elinkeinoja, kuten merenkäyntiä, maanviljelystä ja kalastusta.

Vaikka salko tulee meille lännestä, on lehvin ja kukin koristelulla pitkä perinne. Juhannuksen taioilla varmisteltiin tulevaa viljasatoa, m***a saatettiinpa niillä ennustaa muutakin, kuten tuleva sulhanen. Vanhan tiedon mukaan maagisena yöttömänä yönä kaikki on mahdollista: on muun muassa mahdollista nähdä saniaisen kukkivan.

1. Lahden torin juhannussalko, 2025. Kuva Hanna-Sisko Onnela
2. Lahden torin juhannussalko, 2026. Kuva Hanna-Sisko Onnela

15/06/2026

Suuret onnittelut meidän lahtelaisten ylpeys Lahden visuaalisten taiteiden museo Malva 🥳

Malva on voittanut The Museum Prize for Environmental Sustainability -palkinnon EMYA-palkintogaalassa! 🎉

Tunnustus jaettiin palkintogaalassa 13.6. Espanjan Bilbaossa osana EMYA Annual Conference –tapahtumaa. Gaalassa pääpalkintona oli European Museum of the Year Award (EMYA), joka annettiin tanskalaiselle Den Gamle By –ulkoilmamuseolle. Malva ottaa saamansa tunnustuksen ylpeänä vastaan, ja toivotamme sydämelliset onnittelut Vuoden eurooppalaiselle museolle ja kaikille kilpailun finalisteille! 💙🎊

The Museum Prize for Environmental Sustainability - ympäristökestävyyden museopalkinto myönnetään museolle, joka osoittaa merkittävää sitoutumista kestävyyden ja ympäristön hyvinvoinnin edistämiseen.

- Tänä vuonna palkinto myönnetään taidemuseolle, joka on integroinut ympäristövastuun osaksi kaikkea toimintaansa ohjaten sekä museon kuratoriaalista suuntaa että organisaatiokulttuuria. Sitoutuminen näkyy museon näyttelytuotannossa sekä yhteistyöhön, tehokkuuteen ja pitkäjänteiseen ajatteluun perustuvassa toimintatavassa. - Tuomaristo perusteli Malvan valintaa palkinnon voittajaksi. Kiitos EMYA2026 💙

📷 : EMYA2026

12/06/2026

Pietarin rata ja Vääksyn kanava, osa 3 - Lahden rautatieasema ja Vesijärven haararata

Hollolan pitäjän Lahden kylän alueelle sijoitettu ensimmäinen asemarakennus tuhoutui tulipalossa 1873. Liikennepaikka oli perustettu 1.1.1869.

Seuraava, Knut Nylanderin suunnittelema asemarakennus kohosi pystyyn vuonna 1874 koristeellisena, venäläistyylisenä ja verrattain kookkaana. Asemarakennus sijaitsi aiempaa lännempänä. Rakennuksen takana sijaitsi vossikkapiha, jossa kiesit odottivat kyydittäviään. Vossikkapihalta oli käynti 3. luokan odotushuoneeseen, jossa janoista matkamiestä odotti vesiämpäri, josta sai kauhoa juomavettä kettingillä kiinnitetyllä sinkityllä juomakauhalla.

Rakennuksen itäpäässä sijaitsivat 2. ja 1. luokan odotushuoneet, joihin viihtyisyyttä toivat plyysillä päällystetyt tuolit ja kukka-asetelmat. Tästä päädystä oli oma uloskäynti asemalaiturille, jonka länsipuolella sijaitsi kaksi valkoiseksi maalattua kioskia. Toisessa myytiin virvokkeita, toisessa sanomalehtiä ja kirjoja.

Lahden aseman sijainti taajaman ulkopuolella herätti huolta kauppalan perustamisen aikaan vuonna 1878. Rautatiehallitus ehdottikin aseman ja kauppalan välisen alueen pakkolunastamista, joka toteutettiin.

Lahden ensimmäinen kaupunkipuisto oli Valtion rautateiden perustama Asemapuisto, jonka istutus aloitettiin vuonna 1882. Tuohon puistoon valmistui myöhemmin vuonna 1912 asemapäällikön asuinrakennus.

Puinen ja koristeellinen asemarakennus purettiin raidealueen leventämisen vuoksi. Nykyinen asemarakennus valmistui vuonna 1935 Valtionrautateiden arkkitehti Thure Hellströmin piirustusten mukaan. Alun perin rakennus suunniteltiin kolmikerrokseksi ja siihen olisi tullut torni, m***a näistä aikeista luovuttiin säästösyistä. Silti tämä aumakattoinen, kaksikerroksinen ja modernin yksinkertainen tiilirakennus henki valmistuessaan uusinta uutta sekä sisustukseltaan että varustukseltaan.

Vesijärven haararata rakennettiin vuonna 1869. Rataosuus oli tärkeä puutavaraliikenteelle: Vesijärven satamasta lähtevän tavaran määrä oli 1880-luvulla maan toiseksi suurin. Haararata erosi Helsinki-Pietari -radasta Mytäjärven länsipuolella. Pääradan, satamaradan ja näitä kahta raidetta yhdistävä kaareva kääntöraide muodostivat kolmionmuotoisen varikkoalueen. Varikon paikan valinta selittyy todennäköisesti Mytäjärvellä, josta saatiin höyryvetureiden tarvitsemaa vettä.

Mytäjärvi eli Tallinpassi on syvimmillään 11 metriä syvä laskuojaton suppalampi, joka koki pienen muodonmuutoksen rautatien rakentamisen vuoksi. Lammen eteläpäätä on täytetty radan rakentamisen yhteydessä ja Mytäjäisten itäkärki on täytettyä lammenpohjaa.

Mytäjäiseen rakentui rautatieläisten yhteisö asuintaloineen ja kouluineen. Ensimmäinen tonttijako laadittiin Lahden kauppalan toimesta 1890-luvulla. Pienien vuokratonttien puutaloissa asui pääasiassa rautatieläisiä. Arvo Laajarinne kuvaa muistelmateoksessa Tallinpassi, että ”vähintään joka toisen kodin eteisen vaatenaulakon hyllyllä komeili rautatieläisen virkalakki: veturimiehen, vaihdemiehen, konduktöörin, jarrumiehen tai junanlähettäjän."

1. Lahden toinen rautatieasema ja kioski. Suomen Rautatiemuseo
2. Lahden asemaravintola, Valokuvaaja O. Lehtonen, kuvattu13.3.1979.
3. Näkymä idästä Mytäjärven yli länteen. Etualalla on Mytäjäinen ja taustalla Sopenkorpi. Kuvakiila, 1968. Lahden museot
4. Mytäjäisten varikko ampumisen jälkeen vuonna 1918. Lahden museot

08/06/2026

Lahti-Seuran sivulle saatiin 1200:s seuraaja viikonlopun aikana! kuten luvattu, pääsemme nyt arpomaan Hannu Kivilän Lahtelaisen sanakirjan yhdelle onnekkaalle. Ilmoitamme ilouutisen voittajalle henkilökohtaisesti.

Sen kunniaksi pieni katsaus entisaikojen kesäpukeutumiseen. Hollolan Lahden numerossa 4/1988 julkaistiin Anni Pakarisen teksti, jota vasten voi ehkä uudessa valossa tarkastella vaikkapa näitä samaisessa lehdessä julkaistuja kuvia lahtelaisten kesänvietosta Myllysaaresta.

Kaunista kesäpäivää kaikille seuraajillemme!

☘️

Paita oli entisinä aikoina naisen ainoa alusvaate, ja esim. alushameiksi käytettiin vanhoja päällyshameita. 1800-luvun alussa tuli sitten säätyläispiirien kautta rahvaankin vaatevarastoon uusi malli, tupi eli toppahame, ensin päällyshameeksi ja myöhemminkin kotiasuksi, m***a 1840-luvulta lähtien 1900-luvun vaihteeseen saakka alushameeksi.
Arkikäyttöön tupi voitiin kutoa räsymaton tapaan tai tikata 2–3 vanhaa hametta päällekkäin. Pyhäasuksi käytettiin kaunisvärisiä villa- ja puuvillakankaita, joiden väliin pantiin pumpulia, rohtimia tai vanhaa raanua ja tikattiin ruutuja tai raitoja tai jopa kukkakuvioita. Hameen yläosa jätettiin ilman täytettä, ettei vyötärö paksunisi.

Talvisaikaan tarvittiin lämpimyydeksi useita tupejakin päällekkäin, m***a krinoliinin kanssa käytettiin kesälläkin, jolloin ei tarvittu metallikehikkoa (piikatytöillä pajunoksista tai oljista punottua) levittämään hameen helmaa. Matkalle lähdettäessä huolehdittiin, että yllä oli kaunis alushame, kun päällimmäinen hame nostettiin sivuilta ylös. Tupit ja leveät hameet olivat varsinkin vanhojen naisten suosiossa hyvin pitkään, sillä kuulin vanhan äitini isoäidin sanoneen joskus 1900-luvun vaihteessa lähtiessään juhliin, että:

"Mull' on oma stubi ja äitin stubi ja seittemän muuta hametta."

Ohuemmat alushameet yleistyivät nopeimmin siihen aikaan, jolloin naiset alkoivat käyttää housuja ja jolloin myös kivijalkapaidat jäivät pois tai ainakin lyhenivät. Kesäalushameet tehtiin puuvillasta, pellavasta tai jopa puolisilkistä, m***a talvella suosittiin villaa. Vanha täti kertoi äidillään olleen kauniin villasta kudotun violetin alushameen, jossa oli kirkkaammasta violetista langasta virkattu pitsi helmassa. Äiti oli ottanut kirkosta tultuaan päällyshameen pois ja tehnyt kotiaskareita tässä alushameessa.

Housujen käyttö yleistyi kansan naisten parissa erittäin hitaasti, ja vielä 1900-luvun puolivälissäkin oli maaseudulla vanhoja naisia, jotka eivät olleet koskaan käyttäneet housuja. Aluksi niitä pidettiin säädyttöminä, koska niitä käyttivät vain tanssijattaret ja näyttelijättäret, joille se oli pakollista. Ensimmäiset käyttäjät piilottelivat housuja perimmäisille pyykkinaruille tai nuoret vaimot kävivät pesemässä ne vanhassa kodissaan. 1800-luvun lopulla alettiin tytöillä teettää koulussa housuja, mikä nopeutti niiden yleistymistä, ja mallitkin kehittyivät helppokäyttöisemmiksi ajan mittaan.

Alusvaatekankaitakin kudottiin kotona ja esim. kankaan loppuun saatettiin kutoa raidallista ja ruudullista alushame- ja huivikangasta. Yöpukuna pidettiin päiväpaitaa ja kylässä alushametta ja yöröijyä.

Olen noudattanut näiden esiäidin asujen kuvailussa lähinnä omaa mielenkiintoani, ja monet vaatekappaleet ovat jääneet vähälle huomiolle, varsinkin päällysvaatteet. Ostokenkiä käytettiin hyvin säästeliäästi ja esim. kirkkomatkat käveltiin kesällä paljain jaloin ja kengät otettiin nyytistä pois ja jalkaan vasta kirkon lähellä. Sukkia ja käsineitä neulottiin kotona tai ostettiin valmiina, ja ne olivat kirkasvärisiä pyhäisin, m***a harmaita arkikäytössä.

Turkiskäsineet ja -lakit yleistyivät varojen mukaan. Vasta 1830-luvulla alettiin tehdä erikseen oikean ja vasemman jalan kenkiä.
Liinavaatteita taloissa oli entisaikoina hyvin vähän, ja esim. pyyheliinoina voitiin käyttää ”sänkyraitteja”. Naiset pyyhkivät nenänsä kylässä alushameen helmaan tai miehet takin hihaan.

- Anni Pakarinen

1. Kaupunkilaisilla oli tapana tehdä kesäretkiä Myllysaareen. Kuva on otettu kaupungin perustamisen aikoihin. Miehet pelaavat korttia ja naiset soittavat ja leikkivät. Kuva Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto.

2. Huviretkeläisiä Lahden kaupungin perustamisen aikoihin. Lahti-Seuran kuvakokoelmat.

3. Myllysaari, Veljekset Stanley Oy, 1953. Lahden museot

05/06/2026

Pietarin rata ja Vääksyn kanava, osa 2. - Nälkäiset ratajätkät

Tänään syntymäpäiväänsä viettävä Lahden kauppala perustettiin 5. kesäkuuta 1878. Keisari Aleksanteri II allekirjoitti tuolloin armollisen julistuksen, jolla Hollolan pitäjän alueella sijainneesta Lahden kylästä tehtiin kauppala. Kauppalan kehittymiseen ja syntyyn vaikutti ratkaisevasti vuonna 1870 valmistunut Riihimäki–Pietari-rautatie.

Pekka Laaksosen toimittama ja SKS:n kustantama Meillä Lahdessa – Muistoja omasta elämästä teos kokoaa pilkahduksia ja eri aikojen ja kohtaloiden kuvia Lahdesta. Teoksen aloittava Sirkka Porrin kirjoittama luku Nälkävuodet ja kylän palo perustuu hänen Lahti-Seuran vuonna 1946 myöntämällä stipendillä keräämäänsä vanhojen lahtelaisten muistitietoon.

Tämän päivän ihmiselle nuo tekstit tarjoavat harvinaisen maisemaikkunan Lahden kylän aikaan, jolloin nälkäiset ihmiset kerääntyivät Päijät-Hämeeseen rakentamaan reittejä tulevaisuuden menestykselle.

Moni Porrin haastattelemista muistelee Pietarin radan rakentamiseen liittyen Pohjanmaalta tulleita muukalaisia. Kalle Lakkilan mukaan he olivat niin nälkäisiä, että ” söivät kaikki kalansotkut ja muut roskat tunkioilta. Heitä kuoli paljon, kun söivät paljon ja ahneesti vahvaa ruokaa. Työstään he saattoivat saada etukäteen viisikin naulaa jauhoja, m***a he eivät osanneet niitä oikein käyttää.”

Lakkilan mukaan he saattoivat saada palkkansa jauhoissa, m***a he eivät osanneet niitä oikein käyttää. Sakari Köllikin mainitsee Pietarin radan rakentajat, jotka tekivät Porvoosta tehdystä jauhomatosta leipää. Kölli kertoo rakentajien kalastelleen ja tehneen kalasoppaa ja juustoja. Köllin kotona Jalkarannassa oli ”tyhjinä vuosina” eli pahimpina satovuosina paljon kerjäläisiä. Eräs heistä oli kuollut taikinatiinun viereen syötyään liikaa taikinanjuurta.

Lahteen tulleita pohjalaisia kuvailtiin kovaluontoiseksi sakiksi, jotka heiluttelivat keskenään puukkoa. Väkijuomatkin maistuivat. Jalkarantalaisille pohjalaisten kuvailtiin opettaneen ”kylpömisen”.

Yksi Reunassa asuneen Hanna Pihlmanin muistoista liittyi mieheen, joka pyysi saada sianruokaa kodan muuripadasta. Pihlmanin äiti olisi antanut leipääkin, m***a mies ei tohtinut sitä ottaa, arveli kuolevansa heti. Leipä oli liian voimakasta ravintoa nälkäiselle yhtäkkiä nautittuna.

A. Grönqvist muisteli Järvenpäässä sijainnutta radan rakentamisen aikaista sairashuonetta. Tilanpuute oli johtanut siihen, että kun erästä sairasta oltiin siirretty kuolemaan ulos pakkaseen, oli tämä rukoillut ”Älkää minua viel vie kylmään, enhän minä o viel kuollu.”

Ratajätkät asuivat vaatimattomasti. Omaisuuden oli mahduttava korkeintaan pariin pakkilaatikkoon. Moni asui maakuopissa ja ratajätkiin suhtauduttiin kulkureina varautuneesti. Kylätappelut, seurustelusuhteiden luomat ongelmat ja rikollisuus, joka liittyi suurelta osin alkoholin salakauppaan, olivat ratajätkien mukanaan tuomia ilmiöitä.

Aluksi ratajätkä oli pilkkanimi. Kun rautatienrakentajat alkoivat kutsumaan itseään ratajätkiksi, tuli siitä ylpeydenaihe. Sana jätkä viittasi fyysiseen kokoon ja voimaan. Ratatyöläiset oppivat tuntemaan oman arvonsa. Kulttuuriin kuului uhoaminen, herraviha ja keskinäinen solidaarisuus. Naismaailmassa ratajätkillä oli vientiä. Heilasteluun ei juuri ollut aikaa: kesäaikaan työt alkoivat aamuviideltä ja loppuivat kahdeksalta illalla. Kun töitä tehtiin kuutena päivänä viikossa, oli hameväkeen tutustumiseen heltiävä aika kortilla.

Kuva: Suomen Rautatiemuseo.
Näkymä Lahden Vesijärven satamaradalta pohjoiseen asemalle päin. Pietarin radan rakentamisen yhteydessä rakennettiin satamarata Lahden asemalta Vesijärven rantaan. Liikenne satamaradalla radalla alkoi 1.1.1869. Rautatieliikenteen loputtua kiskot purettiin 1994 ja ratapenkka muutettiin kevyenliikenteen väyläksi.

04/06/2026

Pietarin rata ja Vääksyn kanava, osa 1.

155-vuotiaan Pietarin radan sivuuttaminen puhuttaessa Lahden historiasta on tekemätön paikka. Aivan uuden edessä nälkävuosien kurittama rakennusväki ei ollut, sillä ensimmäinen rautatie oli valmistunut jo vuonna 1862 Helsingin ja Hämeenlinnan välille. Pietarin radan rakennus oli hätäaputyöhanke, aivan kuten Vääksyn kanavan rakentaminenkin vuonna 1868-71.

Huhut Pietarin radan rakentamisen alkamisesta toivat siirtoväkeä Lahden ja Riihimäen seudulle jo kuukausia ennen varsinaisen työn alkamista. Jos Lahden radiomastojen rakentajaehdokkaista moni kääntyi pois ymmärtäessään, kuinka huimiin korkeuksiin olisi uskallettava nousta, kääntyi radanrakentajista moni pois toisenlaisen pakon satelemana: pestin saivat vain fyysisesti hyväkuntoisimmat.

Rataa alettiin rakentamaan Riihimäen ja Lahden välillä helmikuussa 1868, vuonna, joka oli Lahden historiassa yksi synkimmistä. Vaikka kyseisen vuoden valmistuva sato oli jo edellisvuosia parempi, olivat nälän heikentämät ihmiset alttiimpia sairauksille. Lahdessa kuoli lavantautiin 101 henkilöä, joka tarkoitti peräti 10%:a koko väkiluvusta

Radanrakentajat eli ratajätkät elättivät työllään pääasiassa vain itsensä, sillä hankkeen alussa päivän palkaksi määritelty 80 penniä riitti vain omaan ruokaan. Sittemmin palkkaa nostettiin rakentajien tyytymättömyyden vuoksi. Erikoisosaajat kuten sepät ja hevosten ohjastajat tienasivat työstään hieman enemmän.

Radan rakentamisessa pyrittiin säästämään muussakin kuin ratajätkien palkoissa. Maansiirtotöistä kitsasteltiin, joka aiheutti sen, että radoista tuli usein mutkaisia ja mäkisiä. Penkereet jätettiin mataliksi, joka taas kasvatti routavaurioiden riskiä. Lapioissa ei kuitenkaan säästetty: perinteinen puuvartinen lapio, jossa raudoitettu oli vain lapion kärki, ei kovaan maahan pystynyt. Ulkomaisen mallin mukaan Suomeen tuli ratajätkien käyttöön metallipesäiset lapiot, joissa puuta oli vain varsi.

Työvälineinään rautakanget, lapiot, kottikärryt ja hevoset nälän heikentämät miehet rakensivat Lahden kylälle, sittemmin 5.6.1878 perustetulle Lahden kauppalalle ja lopulta Lahden kaupungille reittejä maailmaan, joka toi tänne vaurautta ja kasvua.

Kirjassaan Kun Lahti rakennettiin Lahti-Seuran kunniapuheenjohtaja, kotiseutuneuvos, arkkitehti Unto Tupala kertoo Lahden kylän olleen 1860-luvun puolivälissä Hollolan pitäjän suurin kylä 42:lla tilallaan ja 8:lla torpallaan. Vääksyn kanavan ja Pietarin radan rakennustyöt ja valmistuminen toivat alueelle säpinää. Kaupankäynti vilkastui: Lahteen asettui vuosien 1871-77 välillä lähes 20 kauppiasta ja noin 30 käsityöläistä sekä 3 ravintoloitsijaa. Kylän asukasluku ja talous lähtivät selvään nousuun siitä huolimatta, että v.1874 alkoi yleinen pula-aika.

Huomenna 5.6.2026 Lahden kauppala täyttää 148 vuotta. Sen kunniaksi paneudumme tämän juttusarjan seuraavassa osassa hieman ratajätkien sielunelämään.

1. Lahden kauppalaa kuvattuna Nikolainkadun kohdalta Rautatienkatua pitkin kohti etelää vuonna 1893. Lahden museot, Lahti-Seura ry:n kuvakokoelmat

2. Näkymä Aleksanterinkadun kohdalta Rautatienkatua pitkin etelään vuonna 1893. Lahden museot, Lahti-Seura ry:n kuvakokoelmat

3. Johan Jacob Ahrenbergin ehdotus Lahden kaupungin vaakunaksi vuonna 1904
4. Lahden aseman tavaramakasiini. Rakennus valmistui v. 1870 ja purettiin v. 1935. Kuva on otettu vuosien 1930-1935 välillä. Suomen Rautatiemuseon kuvakokoelma

03/06/2026

Palataan vielä eiliseen kävelykierrokseen, jonne teitä saapui ilahduttavan m***a! Kiitos vielä mukavasta illasta jokaiselle ja pahoittelut, jos takariveihin joutuneet eivät kuulleet kaikkea.

Tässä vielä muutama täsmennys ja lisäys eilisen aiheisiin. Juttua heräsi niin paljon, ettemme ennättäneet vesiuruille asti ja paljon jäi vielä puhumattakin.

Ensinnäkin noviisi-oppaassanne (vakuutamme, ettei hän puhunut sudenmarjan vaikutuksen alaisena) hämmennystä herättänyt rahayksikkö, jolla maksettiin hevoskuskille matka Vesijärven satamasta, oli kopeekka. Kauppalan aikaan tiet olivat vielä päällystämättömiä, joten varsinkin keväisin ja syksyisin matkaa sai tehdä kuraisissa olosuhteissa. Mikäpä sen mukavampaa kuin välttyä pimeä ja kuraisen reitin rämpimiseltä satamasta keskustaan, mikäli oli vain varaa maksaa.

Puhuimme siitä, miten pääskynen toi kevään suomalaisille. Kansanrunousarkiston lähteiden mukaan pääskynen on ihmiselle sukua, aivan niin kuin karhukin. Uskottiin, että pääskyt matkasivat Linnunrataa pitkin ja toivat keväällä pääsiäisen sanomaa Jerusalemista. Pääskysen pyrstön malliinkin liittyy kristillinen tarina: lintu oli varastanut Neitsyt Marian sakset ja kiinniottotilanteessa sen pyrstö repeytyi kahtia.

Kuten eilenkin mainittiin, olivat pääskyt vaurauden ja ilon tuojia. Talossa, jonka pihassa asui pääskyjä, oli kaikki hyvin. Jos pääskyt lähtivät, oli talon väellä sama edessä. Tämän mukaan ainakin Pikku-Vesijärven vesiurkujen vaiheilla pitäisi kaikki olla hyvin, sillä siellä on nähty tänäkin keväänä sinitakkisten haaraspääskyjen pitävän neuvonpitoa siitä, mihin laittaa pesä.

Siinä, missä on ollut sielulintuja, eli linnun hahmon ottaneita vainajia, on linnun hahmon pystynyt ottamaan myös noita. Linnut ovat olleet myös tietäjien apuna: kerrotaan, että Lapin noidat pystyivät löytämään tiensä tunturissa lintujensa avulla. Sielulintu-uskomus elää edelleen: ortodoksisessa perinteessä haudoille jätetään jyviä tänäkin päivänä.

Suomen kansan vanhat runot -kokolemasta löytää loitsuja lähes joka tarpeeseen. Eilisellä kierroksella tutustuttiin siihen, miten veden väkeä kutsuttaessa apuun vastalahjaksi vuoltiin heille hopeaa tai jopa kultaa. Kuultiin myös seikkaperäisesti, miten lähteen neijen avulla parannettiin hullu vaivoistaan.

Veden väkeä käytettiin parantamisessa, lemmennostossa ja tietäjän riiteissä. Tässä kalamiesten loitsu, jota on ehkä Vesijärven rannoillakin aikanaan kuultu:

Vellamo, veen emäntä,
Ahti, aaltojen isäntä,
Anna mulle ahvenia,
Pitkäpiikkiselkäsiä
Avarasta aitastasi,
Alta aaltojen syvien!
SKVR VII5 loitsut, 3685.

Eilen oli puhetta Lahden kartanon myllykylän paikasta. Pikku-Vesijärven ympärillä on nähtävissä vanhoissa kuvissa useita rakennuksia.

1. Kuvassa on nähtävissä myllykylän paikka vasemmalla, eli Salpauksen koulujen puoleisella rannalla. Kuva on otettu Selänmäeltä vuonna 1928. Kuva on otettu talvella. Lahden museot

2. Näkymä Pikku-Vesijärveltä kaupunkiin päin. Taustalla Lahden kirkko, Yhteiskoulu, kartano, kaupungintalo; etualalla myllykylää.
Kuva: Siirtomaatavara liike Kantolan Sanomalehtitoimisto, 1912. Lahden museot

02/06/2026

Lahti-Seuran kesän tapahtumat 2026!

💧 VESIJÄRVI – MUUSA JA VELLAMON KOTI
Vesi- ja Lahti-teemainen kävelykierros
tiistaina 2.6.2026 klo 17.30-n. 18.45

🕍 LAHTI-SEURAN KESÄRETKI HOLLOLAN KIRKONKYLÄÄN
Sunnuntaina 7.6.2026 klo 13.00
(jäsenille ja jäsenyhdistyksille)

🌼 LAHTI-SEURAN MARKKINAPÄIVÄN KESÄJUHLA
keskiviikkona 1.7.2026 klo 14.00-20

🔥 TUHKASTA NOUSI LAHTI -vierailu yksityiseen palokalustohalliin
lauantaina 15.8.2026 klo 13
(jäsenille ja jäsenyhdistyksille)

tiedustelut [email protected]

Kuva sirkuksesta Lahden alatorilla vuonna 1925.
Kuvannut Harri Puolanne. Lahden museot