27/05/2026
Näin kirjoittaa arkkipiispa Tapio Luoma Suvivirsi on osa kulttuuriamme
Keskustelu suvivirrestä on jälleen vilkastunut viime päivinä. On tärkeää, että puhumme asiasta rauhallisesti ja tietoon nojaten.
Suomen eduskunnan perustuslakivaliokunnan linja on ollut pitkään selkeä: yksittäisen virren, kuten suvivirren, laulaminen koulun juhlassa ei tee tilaisuudesta uskonnonharjoitusta. Kyse on osasta suomalaista kulttuuriperintöä ja juhlapäivien perinnettä.
Myös perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Heikki Vestman on muistuttanut, että tätä tulkintaa on noudatettu johdonmukaisesti yli 20 vuoden ajan, ja että Suomen perustuslaki tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytäntö eivät edellytä kaikkea uskonnolliseen perinteeseemme viittaavaa sisältöä poistettavaksi koulujen toiminnasta.
Keskustelussa on noussut esiin myös kysymyksiä yhdenvertaisuudesta ja siitä, miten koulut toimivat muuttuvassa yhteiskunnassa. On hyvä, että näitä kysymyksiä tarkastellaan huolellisesti. Samalla on tärkeää nähdä kokonaisuus: suomalaisessa kulttuurissa kristilliset juuret näkyvät monin tavoin runoudessa, musiikissa ja juhlaperinteissä ilman, että kyse on uskonnon harjoittamisesta.
Erilaisten katsomusten läsnäolo suomalaisessakin yhteiskunnassa on väistämätöntä, ja katsomuksellinen neutraalius on lopulta mahdotonta. Moninaisuus tuleekin nähdä rikkautena. Itselle vieraiden katsomusten kohtaaminen ei ole uhka. Omien juurien tunnistaminen ja vaaliminen voi kulkea rinnakkain kunnioittavan moninaisuuden kanssa.
Keskustelu suvivirrestä koskettaa monia, ja siksi sitä on tärkeää käydä toisia kunnioittaen. Yhteisenä tavoitteena tulee olla sekä perinteiden arvostaminen että jokaisen ihmisen kokemus osallisuudesta.
Hyvää kevätjuhlaviikkoa kaikkiin kouluihin ja oppilaitoksiin!
