24/02/2026
Taas on koittanut vuosipäivä, jota kukaan ei olisi halunnut viettää.
Neljä vuotta on nyt kulunut siitä, kun Venäjä käynnisti mielipuolinen täysimittaisen hyökkäyssodan Ukrainassa. Tuskin kukaan olisi tuolloin osannut odottaa, kuinka pitkään sota tulee kestämään. Sota, joka on ajanut yli 10 miljoonaa, eli noin neljänneksen Ukrainan asukkaista ukrainalaista pois kodeistaan. Se on aivan valtavan suuri määrä, enemmän, kuin Suomessa on asukkaita. Näiden kotinsa menettäneiden joukossa on lukematon määrä ukrainalaisia lapsia ovat joutuneet Venäjälle, eroon kodeistaan ja perheestään. Vihollisen keskelle. Meidän tulee muistaa myös heitä ja tehdä työtä sen eteen, että he pääsevät pois ja takaisin läheistensä ja oman kulttuurinsa pariin
Tämä sodan neljäs talvi on ollut Ukrainassa erityisen vaikeaa, sillä kuluva talvi on ollut kylmin talvi vuosikausiin Ukrainassa. Venäjä on iskenyt sähköverkkoon systemaattisesti, tehden asuinoloista epäinhimillisiä. Esimerkiksi kerrostaloissa asuvat monet vanhukset ja liikuntarajoitteiset ihmiset eivät ole omin avuin päässeet lähtemään kylmistä kodeistaan, sillä ilman sähköä hissitkään eivät toimi. En edes osaa kuvitella millaista on olla oman kotinsa vankina, kylmissään ja peloissaan.
Vetoan jyväskyläläisiin ja koko Suomen kansaan:
Meidän tulee muistaa, että vahva Ukraina on koko Euroopan, myös pienen Suomen etu. Ukraina taistelee ja kantaa päivä päivältä kalliimpaa hintaa itsenäisyytensä puolesta. Jos Ukrainaa kaatuu, voi vain kysyä kuka on seuraava?
Emme saa päästää talven kylmyyttä sydämiimme ja kääntää selkäämme. Pysykäämme yhtenä rintamana, osoittaen tukeamme niin sanoin, kuin teoin.
On tärkeää muistaa, että pienet teot muodostavat yhdessä suuren kokonaisuuden.
Muistakaamme Ukrainan äitejä ja isiä, tyttäriä ja poikia. Emme luovu toivosta, me odotamme sitä päivää, jolloin saamme juhlia rauhaa.
Skava Ukraini!
