24/04/2026
𝗡𝗼𝗿𝗷𝗮𝗹𝗮𝗶𝘀𝘁𝘂𝘁𝗸𝗶𝗷𝗮𝘁 𝗼𝘃𝗮𝘁 𝗹𝗼̈𝘆𝘁𝗮̈𝗻𝗲𝗲𝘁 𝘁𝗼𝗶𝗺𝗶𝘃𝗮𝗻 𝗸𝗲𝗶𝗻𝗼𝗻 𝗲𝘀𝘁𝗮̈𝗮̈ 𝗮𝗻𝗸𝗲𝗿𝗶𝗮𝗶𝗱𝗲𝗻 𝘃𝗼𝗶𝗺𝗮𝗹𝗮𝗶𝘁𝗼𝘀𝗸𝘂𝗼𝗹𝗲𝗺𝗮𝘁
Norjassa tehty vertaisarvioitu tutkimus osoittaa, että ankeriaiden kuolleisuus vesivoimalaitoksissa voidaan käytännössä poistaa. Ratkaisuna on vedenottoon asennettava tiheäsilmäinen ja loivasti kallistettu ritilä, joka estää kalojen pääsyn turbiiniin ja ohjaa ne turvalliseen pintareittiin voimalaitoksen ohi. Kenttäkokeissa kaikki merkityt ankeriaat selvisivät muutosten jälkeen hengissä alajuoksulle ja edelleen merelle. Ankerias on äärimmäisen uhanalaiseksi luokiteltu vaelluskala.
Eurooppalainen ankerias on poikkeuksellinen vaelluskala: se syntyy Sargassomeressä, kulkeutuu nuorena Eurooppaan ja kasvaa vuosia joissa, järvissä ja rannikkovesissä ennen paluutaan kutemaan Atlantin yli. Laji on kuitenkin äärimmäisen uhanalainen, ja sen kannat ovat romahtaneet yli 90 prosenttia 1980-luvulta lähtien. Syinä ovat muun muassa voimalaitospatoaminen, liikakalastus, elinympäristöjen heikkeneminen, saastuminen ja ilmastonmuutos. Vesivoimalaitokset muodostavat erityisen vakavan ongelman, koska alas vaeltavat ankeriaat ajautuvat virran mukana turbiineihin, joissa kuolleisuus on korkea.
Tutkimus toteutettiin Norjan Storelva-joessa sijaitsevalla Fosstveitin vesivoimalaitoksella. Ensin selvitettiin tilanne ennen muutoksia: ankeriaita merkittiin ja niiden kulkua seurattiin, jolloin havaittiin korkea kuolleisuus turbiinien läpi kuljettaessa. Tämän jälkeen voimalaitoksen vedenottoa muutettiin asentamalla uusi ritilärakenne, jossa tankojen väli on vain 15 millimetriä ja joka on asetettu loivaan kulmaan ohjaamaan kalat pintaan sijoitettuun ohitusaukkoon. Muutosten jälkeen ankeriaiden vaellusta seurattiin akustisten lähettimien avulla joen eri osissa aina merelle asti.
Tulokset olivat selkeitä ja vakuuttavia. Ennen muutoksia selviytymisaste jäi noin puoleen, ja kuolleita ankeriaita löytyi voimalaitoksen alapuolelta. Uudistetun rakenteen jälkeen yksikään seuratuista ankeriaista ei kuollut voimalaitoksen ohituksessa: kaikki havaittiin sekä alajuoksulla että meressä. Ankeriaat vaelsivat pääosin pimeään aikaan ja suurten tai kasvavien virtaamien aikana, mikä vastaa lajin luonnollista käyttäytymistä. Vaikka voimalaitoksen ohitus hidasti jonkin verran vaellusta verrattuna joen muihin osuuksiin, vaikutus selviytymiseen oli ratkaisevan myönteinen.
Tulokset antavat vahvan perusteen todeta, että ankeriaiden suurin ihmisen aiheuttama kuolemanriski rakennetuissa joissa on ratkaistavissa jo nykyisellä tekniikalla. Kyse ei enää ole siitä, löytyykö toimivia keinoja, vaan siitä, kuinka nopeasti ne otetaan käyttöön laajasti eri voimalaitoksissa. Jos näin tapahtuu, ankeriaan tulevaisuus voi kääntyä nykyistä huomattavasti toiveikkaampaan suuntaan.
Tutkimus eroaa monista viimeaikaisista suomalaisista haitanaiheuttajan maksamista tutkimuksista, jotka näyttävät valjastetun todistamaan vaelluskalojen palauttamisen mahdottomuutta sen sijaan, että pyrittäisiin löytämään ratkaisuja. Tämä riippumaton ja vertaisarvioitututkimus on etsinyt ja löytänyt toimivan teknisen ratkaisun, jolla voidaan aidosti luoda sekö nousu- että laskusuuntaan toimiva ekologinen jatkumo. Artikkelissa on myös conflict of interest (COI) -ilmoitus.
Lähde:
* Haraldstad, T., Vollset, K. W., Johansen, K., & Kroglund, F. (2026). Increased Survival of European Eel (Anguilla anguilla) After Retrofitting a Hydropower Plant Intake. Ecology of Freshwater Fish, 35(2), e70039.
Linkki artikkeliin alkuperäisen julkaisun kommenteissa.
Villilohi ry on puoluepoliittisesti ja taloudellisesti sitoutumaton rekisteröity yhdistys, joka toimii kannattajiensa tukemana virtavesien ja vaelluskalojen hyväksi.
