12/03/2026
Tutkimusmaailmassa moniin vetoaa vapaus ja luovuus, m***a todellisuus voi olla toisinaan myös julma. ”Nuorena tutkijana voi olla joskus tosi yksin. Minulle on ollut tärkeää, että on ollut ihmisiä, joille on voinut kertoa, jos en osaa jotain”, Maija Vahteristo toteaa.
Kova kilpailu voi olla armotonta ja oli aika, jolloin Maijakin pelkäsi, ettei riitä mihinkään. Että tutkimusmaailma söisi hänet elävältä.
29-vuotiaan tohtorin väitöskirja käsitteli kohdunkaulan syövän seulontaohjelman kehitystä ja HPV-testauksen vaikutuksia syövän ehkäisyyn. Sen jälkeen hän aloitti työt rintasyöpäseulonnan kehittämispäällikkönä Suomen Syöpärekisterissä.
Tutkijan työssä on välillä puskettava läpi kausien, jolloin kaikki on hankalaa.
”Olen irrottanut oman henkilökohtaisen arvoni työn arvosta. Vaikka saisin apurahahakemuksilleni ja ideoilleni miljoona hylkäystä, se ei kuitenkaan vähennä arvoani ihmisenä”, Maija sanoo.
Oli aika, jolloin nuori tutkija itsekin ajatteli, ettei hänestä ole mihinkään. ”Olin kävelyllä, kun tajusin, että vaikka en elämässäni pystyisi enää yhtään mihinkään, olen silti arvokas.”
Luovuus ja vapaus ovat Maijalle tutkijan työssä kaikkein tärkeintä. Luovuus merkitsee sitä, että sallii aivojen tehdä yhteyksiä, joita ei ole ennen ajatellut. Sitten ideoita lähdetään toteuttamaan.
Maijalla on nyt kaikki hyvin ja hän osaa elää tutkimustyöhön liittyvän epävarmuuden kanssa.
Parhaillaan hän keskittyy siihen, kuinka rintasyöpäseulontaa voisi kehittää tekoälyllä siten, että siitä voisi hyötyä sadat tuhannet suomalaisnaiset.
Hänen ajattelunsa pelastaa henkiä. 🩷