29/09/2026
Tavallisena toissakesän iltana Heidi Tapper huomasi kyhmyn vasemmassa rinnassaan. ”Patti oli vähän kipeä, joten ehkä se ei ole pahanlaatuinen”, hän mietti. Heidi tutkitutti tilanteen kuitenkin nopeasti.
”Kun kuulin lääkärin sanat, en voinut uskoa niitä todeksi."
Aggressiivinen rintasyöpä sai kolmekymppisen Heidin ajattelemaan kuolemaa, vaikka kaiken piti olla vielä edessä. Ennen sairastumista hänen suuri unelma oli toteutunut, kun hän valmistui lääkäriksi. Heidi suunnitteli puolisonsa kanssa kesähäitä, kun jotain odottamatonta tapahtui. 💔
Edessä oli Heidin elämän rankin vuosi. Hoidoissa tuli toistuvasti takapakkia ja huonoihin uutisiin oli totuttava.
”Ensimmäinen takapakki oli kuulla, että syöpäni on triplanegatiivinen ja aggressiivinen, eikä tähän ole olemassa täsmähoitoa. Sitten sain immunologisen lääkkeen aiheuttaman harvinaisen, m***a vakavan sydänhaitan ja hoito jouduttiin keskeyttämään."
”Sydänlihastulehduksen vuoksi alkoi pitkä kortisonihoito ja olen ollut sekä sydän- ja syöpäosastolla hoitojen komplikaatioiden takia useamman kerran.”
Takaiskuja oli useita, m***a kymmenen kuukauden hoitojakson kuluttua syöpä oli poissa. ”Se voi kuitenkin uusiutua aggressiivisuutensa takia varsin nopeasti viiden vuoden aikana”. Pelko on suuri, sillä levinneeseen rintasyöpään ei ole olemassa parantavia hoitoja.
Syöpähoitojen keskellä rankinta oli naiseuden ja identiteetin menettäminen. ”Tietenkin syöpään sairastuminen oli kauheinta, m***a kortisonipöhö aiheutti sen, että en tunnistanut enää itseäni. Kadotin itseni ulkoisesti ja sisäisesti.”
Hoitojen aikana Heidi näki läheltä, kuinka paljon opittavaa syövästä yhä on. Tutkimuksen eteneminen on hänelle henkilökohtaisesti tärkeää: ”Jos syöpäni viiden vuoden päästä leviää, olisiko lääke silloin jo kehitetty?”
Syöpätutkimuksen lisäksi toivoa tuovat tuntemattomat vastaantulijat, jotka kantavat rinnassaan Roosa nauhaa. ”Tulee yhteisöllinen tunne siitä, että nujerramme syövän yhdessä.” 💕
📸: Marissa Tammisalo
