17/10/2024
EKSO:n perinteisessä EU-puheenjohtajamaa esittelyjen sarjassa oli 16.10. vuorossa Unkari, jolla on hallussaan tämä paljon kiistelty puheenjohtajuus vuoden loppuun.
Kuten oli odotettavissa, aiheesta syntyi hyvin vilkas keskustelu, ja esille nousi varsin erilaisia näkemyksiä siitä, onko Unkari oikealla asialla Euroopassa vai pelkkä populistinen häirikkö.
Tilaisuuden aloitti Unkarin suurlähettiläs Klara Breuer, joka PowerPointin avulla valotti perusteellisesti Unkarin puheenjohtajakauden tavoitteita EUssa. Pääasiassa nämä tavoitteet noudattavat aivan perinteisiä EU-linjauksia, kuten esim. kilpailukyvyn parantaminen, maahanmuuton rajoittaminen ja mm. Euroopan oman puolustuksen vahvistaminen.
Unkarin oma ulkopolitiikka ei tässä yhteydessä tullut paljonkaan esillä, koska nykyisen järjestelmän mukaan vaihtuvalla puheenjohtajalla ei ole enää samaa näkyvää roolia neuvoston työssä kuin ennen.
Ulkopolitiikan johto on Maastrichtin sopimuksen jälkeen vuodesta 2011 yhä selkeämmin neuvoston pysyvällä puheenjohtajalla (tällä hetkellä Charles Michel), komission puheenjohtajalla (Ursula von der Leyen) ja myös ulkopoliittisella edustajalla (Joseph Borrell).
Poliittiset erimielisyydet näkyvät kuitenkin jo siinä, että useat Unkari-kriittiset maat, Suomi niiden joukossa, eivät lähetä ministeriä Unkarin järjestämiin epävirallisiin ministerikokouksiin, vaan jäävät pois protestina sen EU:n sisällä harjoittamaa "repivää politiikkaa" kohtaan.
Toisena pääpuhujana oli Suomen johtavana itä-Eurooppa-asiantuntijana tunnettu ja EKSOn vieraana usein aikaisemminkin ollut tri Katalín Miklóssy, joka nykyisin on Aleksanteri-instituutin professori.
Oman juuri ilmestyneen kirjansa teemoja toistellen Miklóssy korosti, että Unkarin demokratia on rapautunut koko sen ajan kun nykyinen Fidesz-puolue ja sen itsevaltainen johtaja Viktor Orbán ovat olleet vallassa vuodesta 2010. Euroopan parlamentissa esitettyjen kannanottojen ja useiden selvitysten mukaisesti Unkarin ei voi enää katsoa noudattavan oikeusjärjestelmäperiaatteita "rule of law", mikä on osa EU:n keskeistä arvopohjaa.
Esitellessään puoluekarttaa Euroopan parlamentissa Miklóssy kyllä totesi, että "orbánilainen ajattelu", jossa arvokonservatismi yhtyy Unkarin sodan vastustamiseen ja jopa Venäjän myötäilyyn, on lisääntynyt Euroopassa useiden viime vaalien johdosta.
Kolmantena puhujana oli nuoremman polven tutkija Annastiina Kallius, joka keskittyi Unkarin taloudellisiin olosuhteisiin.
Eittämättä Unkari on viime aikoina saanut valtavasti investointeja Euroopasta ja muualtakin mm. autoteollisuuteen, joka on hyvin tärkeä ala maassa. Miltei kaikki suuryritykset ovat tavalla tai toisella kiinnostuneita Unkarin markkinoista, ja se myös avoimesti ilmoittaa käyttävänsä edullista venäläistä energiaa mitä teollisuus tarvitsee. Tämä on myös kilpailuetu verrattuna moniin länsi-Euroopan maihin.
Odotettua lyhyemmäksi jäänyt keskusteluosuus pyrki tuomaan täydennystä näihin hyvinkin erilaisiin, m***a myös toisiaan täydentäviin näkemyksiin.
Mitä erityisesti Ukrainan sotaan ja sen nykytilanteeseen tulee, oli yhä voimakkaammin esillä näkemys, että rauhan mahdollisuuksia pitää nyt tutkia ilman, että se merkitsisi esim. Ukrainan antautumista tai suvereenisuuden loukkaamista.
Suuri kysymys tällä hetkellä on, että pystyykö EU muodostamaan tässä asiassa oman kantansa kovien ristipaineiden vallitessa vai jääkö lopullinen ratkaisu lopulta taas suurvaltojen, Yhdysvaltojen, Venäjän ja ehkä Kiinan päätettäväksi.
Pääministeri Viktor Orbánin viime kesäisen Moskovan vierailun herättämä kritiikki on jossain määrin laantunut kun ajatus neuvotteluista Venäjän kanssa on vahvistunut. Jopa liittokansleri Scholtz on sisäpoliittisten paineiden johdosta ilmoittanut aikovansa olla lähiaikoina yhteydessä presidentti Putiniin.
Kuten usein ennenkin aika tuntui loppuvan kesken, sillä kysymyksiä, jotka jäivät vielä ilmaan oli paljon. Silti yleisö poistui Eurooppa-salista tyytyväisenä tuntien, että olivat saaneet varsin monipuolisen paketin ajankohtaista tietoa tämän erikoisen ja omapäisen EU-puheenjohtajamaan poliittisesta ajattelusta.
Tapahtuman musiikillisesta annista vastasivat Sibelius-Akatemian viulunsoiton professori Réka Szilvay ja musiikin opiskelija Emmi Peltola soittaen Béla Bartókin sävellyksiä kahdelle viululle.
Risto Veltheim
