Aihefilatelistit

24/03/2026

Aihefilatelisti-lehden numero 1/2026 on postitettu jäsenille ja tilaajille tänään. Numeron 1/2026 aiheita ovat mm.
- Puusta on moneksi
- Oulu - Euroopan kulttuuripääkaupunki
- Aiheen kehittelyn perusteita
- Huxley ja Orwell jälleen ajankohtaisia
Aihefilatelisti-lehti ilmestyy vuosittain neljänä 32-sivuisena numerona. Numero 2/2026 ilmestyy touko-kesäkuussa. Näytenumero lähetetään pyydettäessä.

25/02/2026

Eilen saimme kuulla ja nähdä näytteitä katoavasta postimerkkitaiteesta, kun Matti Meriö kertoi Lars Sjööblomista ja hänen taiteestaan. Larsin sukunimi todella kirjoitetaan kahdella öö:llä Sjööblom. Hän oli syntynyt Lidköpingissä 1956, käynyt mainoskoulua ja sitten kaivertajakoulua. Hänen esikuviaan on ollut Albrecht Dürer (1471-1528) ja Rembrandt Harmenszoon van Rijn (1606-1669).

Sjööblom osallistui vuonna 1982 Ruotsin Kuninkaallisen Postin kilpailuun Eurooppa-merkistä. Hän voitti tämän kilpailun Anders Celsius-merkillä. Celsius keksi vuonna 1742 lämpötilajärjestelmän metriasteikon.

Sjööblom kehitti kaiverrustekniikka, sillä etsauksen yhteyteen hän toi akvatinta-menetelmän. Etsauksessa käytetään viivaa m***a akvatintassa pisteitä. Uutta menetelmää hän käytti jo vuonna 1993 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaneen Toni Morrisonin merkissä (1993) sekä myös Kaarle Kustaan 60-vuotismerkissä (2006) että maailman toiseksi kauneimmaksi merkiksi vuonna 2015 valitun Ingrid Bergmanin merkissä. Ingridin merkki on todella upea.

Hän toimi vakituisessa virassa Kuninkaallisessa Postissa/PosNordissa 1983-2016 kaivertajana ja graafisena suunnittelijana. Sitten kaiverrukset siellä lakkautettiin. Hän on suunnitellut 500 merkkiä ja eri maita on yhteensä 14. Hänen merkkinsä on valittu vuoden kauneimmaksi Ruotsissa 4 kertaa ja Tanskassakin 2 kertaa.

Matti näytti Larsin suunnittelemia merkkejä, joissa esiintyy paljon luontoaiheita: lintuja, perhosia, kotieläimiä, kukkia ja Itämeren kasvustoa sekä tietysti kuninkaallisia perheitä. Suomeenkin hän on suunnitellut yhden merkin, joka on kylläkin yhteismerkki Ruotsin kanssa: vuonna 1988 ilmestynyt siirtolaismerkki. LaPen luettelossa (2007) on kyllä Larsin sukunimi kirjoitettu väärin eli yhdellä ö:llä, m***a niinhän se nimi yleisesti ajatellaan kirjoitettavan. Ahvenanmaallekin hän on suunnitellut merkkejä: vuonna 2008 majakkamerkin ja Pohjolan kaloja (2018) ja loma-asuntoja-merkkisarjan (2023).

Paljon keskusteltiin merkkien suunnittelusta ja painotekniikasta, sillä painokoneidenkin pitää pystyä painamaan vaadittuja kriteerejä omaavia merkkejä. Saimme ihailla upeita vanhanaikaisia merkkejä, m***a uudet tuulet puhaltavat ja uudenlaisia merkkejä tehdään. Toivottavasti niillekin löytyy ihailijoita.

M***a me ihailemme nyt aurinkoisia talvisäitä ja lumen kimmellystä!

28/01/2026

Marko Mäkelällä oli mielenkiintoinen ajatus kokoelmalleen. Jokainenhan kokoelmia tehnyt yrittää etsiä joitakin virheitä, jotka sopisivat omaan kokoelmaan. Markon kokoelmassa taas jokaisessa merkissä piti olla virhe ja kohteiden täytyi liittyä vieläpä Suomeen.

Kertomansa mukaan hän on ollut tyypillinen pöytälaatikkokeräilijä, m***a Tampereen kerhon näyttely innosti rakentamaan yhden kehyksen kokoisen kokoelman: Finlandiana -virheestä toiseen.

Hän oli aloittanut ulkolaisilla Suomi-kohteilla, m***a ei halunnut rakentaa samanlaista kokoelmaa kuin pari muuta suomalaista olivat jo tehneet. Silloin virheet tulivat kuvaan mukaan. Hänen mukaansa postimerkkejä tehtäessä ei tarkisteta tosiasioita eivätkä yksityiskohdat osu nappiin. Pienet asiat ratkaisevat.

Hänen kokoelmansa jakautuu kahteen pääluokkaan: asiavirheet ja painovirheet. Vanhin kohde oli USA:n Delaware-siirtolaisuusmerkki vuodelta 1938, josta jo suunnitteluvaiheessa meinasi Suomi jäädä kokonaan pois.

Urheilusta oli esimerkkejä, joissa eri urheilulajien edustajien nimet olivat vaihtaneet paikkaa. Keskustelua herätti Pariisin olympialaisten (1924) merkki, jossa Paavo Nurmella on 4 kultamitalia. Hän saavutti niitä 5 kpl, osan henkilökohtaisesti ja osan juoksujoukkueessa. Paavon rinnassa oleva numerolappu viritti myös keskustelua. Oliko hänen silloinen numeronsa 1?

Televisiosta urheilua seuranneet ovat kiinnittäneet huomiota suomalaisten ääkkösten ilmiasuun tulostauluissa. Ne ovat postimerkeissäkin aivan yhtä oudosti. Lisäksi isot ja pienet kirjaimet ovat sekaisin.

Paljon keskustelua herätti myös Portugalin vuonna 1960 ilmestynyt Eurooppa-merkki. Se julkaistiin jokaisessa CEPT-maassa, joita oli 19 kappaletta. Portugalin merkissä O-kirjaimen eli ”rattaan pinnoja” oli 22 kun muissa maissa niitä on 19 kuten pitääkin. Eikö portugalilaisille ollut kelvannut Rahikaisen suunnittelema merkki?

Oma lukunsa olivat kartat. Yhdessä merkissä Suomen kohdalla meri oli noussut Suomen päälle, toisissa rajat olivat, miten sattuu. Samoin käsiteltiin Suomen lippua. Useimmiten väri oli liian haalea, m***a ristikin oli siirtynyt paikoiltaan.

Painovaiheessa virheitä sattuu ihmisistä huolimatta. Värit painetaan useampaan kertaan, ne puuttuvat kokonaan tai merkille ilmestyy ylimääräisiä pisteitä.

Markon aihe oli mielenkiintoinen, sillä monet meistä ovat kiinnostuneet, mitä ulkolaiset meistä esittävät ja toivoneet, että ainakin tosiasiat esitettäisiin oikein. M***a virheitä sattuu, kuten Marko esitelmässään osoitti.

Marko on kertonut kokoelmastaan Aihefilatelistin numerossa 4/2025. Hän ottaa mielellään vastaan esimerkkejä uusista kohteista.

Talvi on ihanimmillaan juuri nyt ja lumi kutsuu ulkoilemaan. Nauttikaamme siitä!

25/01/2026

Ilmoittautuminen NORDIA 2026 -näyttelyyn päättyy lauantaina 31.1.2026.

Ilmoittaudu osoitteessa https://nordia2026.fi/

26/11/2025

Filatelia keskittyy tavallisesti postaaliseen puoleen, m***a siihen kuuluu myös fiskaalinen osuus. Jukka Mäkinen kertoi meille Suomen ensimmäisistä leimamerkeistä vuosilta 1865–1880. Niitä käytettiin osoittamaan, että jokin valtion määräämä vero-, leimavero- tai tullimaksu on suoritettu. Suomen ensimmäiset leimamerkit ilmestyivät samoihin aikoihin isohampaisten merkkiemme kanssa.

Vuoteen 1865 asti oli käytössä leimapaperit, jolloin yhdellä paperilla saattoi olla useita erilaisia arvoleimoja ja kohopainanteita. Jukan esittelemät leimamerkit olivat postimerkkeihimme verrattuna suuria n. 3x6 cm. Leimamerkkejä oli kaksi isohampaista mallia: 1865 ja 1866. Ensimmäistä ei ehditty käyttää kauaa, kun jo tuli uusi malli, sillä ensimmäinen oli pelkästään suomenkielinen. Siitä on olemassa 24 päälajia. Ruotsin kieli liitettiin toiseen (1866) malliin ja sitä käytettiinkin sitten 15 vuotta. Toisesta mallista löytyy 30 päälajia.

Molemmista malleista on penni- ja markka-arvoja sekä erilaisia väriversioita. Toisen mallin penniarvoiset merkit olivat ruskeita ja markka-arvot sinisiä, m***a paljon vivahteita väreissä saattaa erottaa jo ihan silmämääräisesti. Paljon keskustelua herätti kivipainopainomenetelmä, sillä esim. numerot (arvot) liitettiin merkkeihin myöhemmin. Numeroistakin on 30 eri variaatiota. Jukka esitteli suuriakin veroarvoja. Pohdittiin, paljonko on silloinen 500 markan vero nykyrahassa. Eräs läsnäolija tutki heti netistä asiaa ja nykyrahassa se oli n. 3000 euroa. Olisiko jonkun tiluksen ostosta joutunut maksamaan tuon summan veroa?

Leimamerkit tilattiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralta ja ne painettiin aluksi kivipaino F. Polen & Co:lla. Myöhemmin Ferdinand Tilgmannin kirjapaino otti ne painettavakseen. Jukka on tutkinut paljon painoarkin kokoa, sillä leimamerkeistä ei ole löytynyt kuin vaakarivilöitä. Leimamerkit lävistettiin vaakarivinä lävistyskiekoilla ja pystyrivit sitten käsin. Jotta tutkiminen ei olisi niin helppoa, niin lävisteitä oli 5 erilaista ja niitä käytettiin usein sekaisin yhdelläkin merkillä. Lisäksi leimamerkillä piti olla punainen tarkastusleima.

Tietysti meitä kiinnosti aihefilatelisteina, oliko merkeillä paikkakuntaleimoja. Tavallisesti merkit oli mitätöity Makuleradt/mitätön -leimalla ja vuoisluvulla, m***a paikkakuntaleimojakin on löydetty.

Suomessa leimamerkkien keräys on ollut suurimmillaan 1940–1950 -luvuilla sekä 1800 ja 1900-lukujen vaihteen jälkeen. Onneksi elpymistä on näkyvissä 1990-luvulta lähtien. Agathon Fabergen jälkeen leimamerkkejä ovat tutkineet seuraavat henkilöt: E. A. Hellman, Jarl Pettersson, Björn-Eric Saarinen ja esitelmöitsijämme Jukka Mäkinen. He ovat julkaisseet myös tutkimuksistaan kirjoja.

Aihekokoelmassa leimamerkin täytyy liittyä kokoelman aiheeseen, m***a avoimessa luokassa niiden käyttö on vapaampaa. Onnea etsintään!

01/11/2025

Simo Kettula kertoi vaelluksistaan Santiago de Compostelaan. Hän vaelsi reitin ensimmäisen kerran vuonna 2015 ja on tehnyt sen jälkeen useampia kokovaelluksia tai lyhyempiä eri paikoista lähtien. Tämä reitti, joka hänen opastamanaan nyt kuljettiin, lähti Ranskan puolelta ja oli 850 km pitkä.

Camino de Santiago eli Pyhän Jaakon pyhiinvaellusreitti on ollut olemassa jo yli tuhat vuotta ja se oli keskeisiä keskiaikaisia pyhiinvaellusreittejä. Vaelluksesta kerrotaan 1100-luvulta peräisin olevassa Codex Calixtinuksessa, jota säilytetään Santiago de Compostelan katedraalissa.

Hattulan kirkko on ollut pohjoisin hengellinen keskus ja sieltäkin on voinut keskiajalla lähteä; ensin Turkuun, sitten Tukholmaan ja siitä eteenpäin kohti Espanjaa. Simo kertoi vaelluksen tunnusmerkeistä, joista yksi on kampasimpukka. Niitä on löytynyt myös Rengon kirkosta, joka on Hattulan naapurissa. Toinen tunnusmerkki on punainen Jaakobin risti.

Vaellus on paitsi fyysinen kokemus myös henkinen, jossa viimeisellä kolmanneksella joutuu koetukselle. Vaellukselle lähdettäessä saa vaelluspassin, johon voi kerätä leimoja matkan varrelta. Kartta on hyvä olla olemassa, vaikka reitit onkin merkitty keltaisin nuolin. Puente de la Reinassa eri reitit kohtaavat ja siitä johtaa yksi tie kohti Santiago de la Compostelan katedraalia. Nykyisin reiteillä kulkee tosi paljon vaeltajia, joten majoitus voi olla hankalaa löytää, jos tulee myöhään majapaikkaan. Toiset kun fuskaavat ja eivätkä vaella vaan menevät osan matkasta taksilla tai muulla kyydillä. Vastaantulijoita tervehditään ja kun päästään perille, saadaan todistus hienosta suorituksesta. Sahagunissa saa onneksi jo puolivälin todistuksen, jos ei jaksakaan loppuun asti.

Pyreneitten vuoristossa kulkeva vaellusreitti on nimetty Unescon maailmanperintökohteeksi, myös Ranskan puolella kulkevat reitit ovat saaneet saman statuksen. Reitin korkein kohta 1630m korkeudessa on vaelluksen loppupuolella, kun voimatkin alkavat jo huveta.

Simo kertoi paljon sekä matkan varrella olevien paikkojen, kirkkojen, luostareiden jne. historiasta että niihin liittyvistä legendoista ja tarinoista. Niitä oli mukava kuunnella.

Paikallaolijoista moni tuntui ainakin kerran tehneen pyhiinvaelluksen Santiago de Compostelaan. Hatun noston paikka!

Värikylläistä syksyn jatkoa!

15/10/2025

Aihefilatelisti-lehden numero 3/2025 on postitettu jäsenille ja tilaajille tällä viikolla. Numeron 3/2025 aiheita ovat mm.
- Kokoelmaesittely: Keskiajan kirja
- Sinuhe egyptiläinen 80 vuotta
- Ukrainan sota sen kun jatkuu - kirjallisuusvinkkejä
Aihefilatelisti-lehti ilmestyy vuosittain neljänä 32-sivuisena numerona. Numero 4/2025 ilmestyy joulukuussa. Näytenumero lähetetään pyydettäessä.

02/10/2025

Antti Vehviläisen kokoelma” Puusta on moneksi” on lähellä suomalaisia, sillä varmaan meillä jokaisella on jonkinlainen kosketus aiheeseen. Antti oli aikonut aikoinaan tehdä kokoelman kuivarahtialuksista m***a luettuaan pari kertaa läpi Aihefilatelistin käsikirjan, se muuttui onneksi puuhun, mikä on harvinainen aihe filateliassa. Puuaiheisia kohteita löytyy 98 eri maasta.

Puu ja metsä saa alkunsa siemenestä. Antti aloitti hyvän ja pahan tiedon puusta. Puut kattavat 30% maapallon pinta-alasta. Puun tunnetuin käyttö on paperi, m***a paljon käyttöä on myös sahatavaralle ja syömäpuikoille. Puikot ovat kertakäyttötavaraa ja joka ateriallehan tarvitaan uudet puikot.

Kun puu varttuu tarpeeksi, se kaadetaan erilaisilla välineillä ja sen jälkeen se lähtee liikkeelle. Suomi on ainut maa, jossa puuta kuljetetaan uittaen vesitse. Joidenkin maiden merkeissä oli toivomisen varaa siinä, miten puiden kuljetus autolla esitettiin. Hassuja virheitä löytyi. Mekaaninen ja kemiallinen puun käsittely eroavat toisistaan. Antti näytti esimerkkejä mekaanisesta käsittelystä puusepän taidoista, puisista junavaunuista ja polttopuista sekä kemialliselta puolelta puunjalostustehtaista.

Lapen luettelossa on 23 erilaista paperin pääluokkaa. Kirjapainossa postimerkkejä on painettu erilaisille papereille ympäri maailmaa. Kun on ollut pulaa paperista, postimerkkejä on painettu esim. kartoille, seteleille ja sanomalehtipaperille. Kun kirjapainossa käytetään eri tekniikoita, sama postimerkki näkyy myös erilaisena. Lopulta paperi joutuu kierrätykseen.

Kulttuurissa puu näyttäytyy monella tavalla: kärryt, mainokset, muotoilu, puulelut, rahat, sauna, soittimet, urheiluvälineet jne. Puu on monessa asiassa mukana elämässämme. Elämämme alkaa puusta tehdyssä kehdossa ja viimeisen matkan teemme puuarkussa ja haudallamme saattaa olla puuristi.

Puu on meille niin itsestään selvä asia, että siihen ei tule kiinnittäneeksi huomiota, m***a se antaa meille lämpöä, valoa ja suojaa.

Anttia kehotettiin laajentamaan mielenkiintoista, monipuolista ja keskustelua herättänyttä kokoelmaansa. Toivottavasti hän löytää siihen aikaa!

29/08/2025

Elokuun kerhoillassa Vesa Hirsmäki kertoi meille valaisevasti yhdestä planeetasta eli Saturnuksesta. Hän oli sisällyttänyt esitykseensä isoja ja loistavia kuvia Saturnuksesta. Tuntui että postimerkit jäivät nyt koon puolesta sivuosaan, m***a niillä oli kyllä päärooli tarinan eteenpäinviemisessä.

Assyrialaiset tutkivat jo Saturnusta. Antiikin aikana Ptolemaios esitti maailman maakeskeisenä, jolloin auringon katsottiin kiertävän maata. Kopernikus muutti järjestyksen aurinkokeskeiseksi 1400-luvun lopussa, jolloin maa kiertää aurinkoa. Galilei havaitsi 1600-luvulla planeetan kaukoputkella, joka oli vastikään keksitty ja Huygens löysi puolestaan Saturnuksen renkaat.

Saturnus sijaitsee Linnunrata-galaksin Orionin haaraksi kutsutun kierteishaaran osassa. Planeetta on valtava kaasuplaneetta, jonka halkaisija on n. 120 000 km ja etäisyys auringosta on 9,6 AU ( AU=1 AU on maan etäisyys auringosta). Planeetta koostuu vedystä ja heliumista ja sillä on seitsemän rengasta ja nelisensataa kuuta. Renkaiden paksuus on n. 10 km ja ne ovat koostumukseltaan murumaisia. Renkaat ovat pysyvästi 26,7 asteen kallistuneita. Saturnuksen suurin kuu on Titan. Toinen iso kuu on Enceladus.

Saturnusta ovat kuvanneet avaruusteleskoopit kuten Hubble, joka lähetettiin maan kiertoradalle v. 1990 ja James Webb auringon kiertoradalle 2021. Saturnus-avaruusluotaimia ovat olleet mm. Pioneer (1979), Voyager 1 ja 2 (1980, 1981) ja Cassini-Huygens (2014). Dragonfly on suunnitteilla lähetettäväksi tutkimaan Titania v. 2034.

Tieteen ja avaruusteknologian kehittyessä saamme yhä enemmän yksityiskohtaisempaa tietoa avaruudesta. Saa nähdä, miten käy Elon Muskin visio ihmisten viemisestä Marsiin hänen SpaceX-aluksillaan. Siihen lienee vielä pitkä aika.

Hyvää syksyn alkua kaikille ja innokkuutta harrastuksessamme.