20/10/2025
Suomen Juutalaisten Seurakuntien Keskusneuvosto on tänään toimittanut kantelun Eduskunnan oikeusasiamiehelle poliisiviranomaisen toiminnasta.
Seurantakeskuksen välittömässä läheisyydessä on marraskuusta 2024 alkaen pidetty lähes päivittäin mielenosoituksia, joissa päiväkodin ja koulun oppilaisiin sekä seurakuntalaisiin on kohdistettu mielenilmaisuja, joita voidaan pitää heitä loukkaavina ja halveksivina, seurakuntalaisissa suurta ahdistusta herättävinä sekä erityisesti lapsiin kohdistettuina vahingollisina. Useat seurakuntalaiset pitävät mielenilmaisuja myös uhkaavina ja heidän turvallisuuden tunnettaan olennaisesti heikentävinä. Kuten jäljempänä yksilöidymmin ilmenee, mielenilmaisut näennäisesti näyttävät liittyvän Israelin ja Hamasin väliseen sotaan ja Gazan tilanteeseen. Ne kuitenkin kohdistetaan tarkoituksellisesti ja lähes yksinomaan juutalaisen seurakunnan jäseniksi tunnistettuihin tai sellaiseksi (juutalaisiksi) epäiltyihin henkilöihin, heitä iskulauseissa väitetyistä hirmuteoista syyllistäen.
Kantelun kohteena ei ole poliisin menettely liittyen mielenosoittajien mielenilmaisujen yksilölliseen tai rikosoikeudelliseen arviointiin, vaikka Keskusneuvoston käsityksen mukaan poliisin siltäkin osin suorittamaan harkintaan voisi perustellusti kohdistaa varsin ankaraakin kritiikkiä. Keskusneuvosto haluaakin asettaa kyseenalaiseksi sellaisen lähtökohdan, että mielenilmaisujen kohteeksi joutuvien Suomen kansalaisten tulisi omien perustuslaissa suojattujen oikeuksiensa turvaamiseksi aina kussakin yksittäistapauksessa saattaa loukkaava ja uhkaava käytös poliisiviranomaisen tutkittavaksi rikosilmoituksella ja vasta tällaisen tapauskohtaisen arvioinnin jälkeen poliisiviranomaiset katsoisivat olevansa oikeutettuja ryhtymään toimenpiteisiin asiassa. Tällaista vaatimusta ei voida pitää perusteltuna eikä kohtuullisena edes silloin, kun kysymys on perustuslain 13 §:ssä turvatun kokoontumisvapauden (osittaisesta) rajoittamisesta.
Kantelussa onkin kysymys myös edellä mainituista syistä huomattavasti periaatteellisemmasta ja laajakantoisemmasta asiasta. Kysymys on Suomen juutalaisten perusoikeuksista ja niiden toteutumisesta hyvin konkreettisessa ja heidän jokapäiväiseen elämäänsä vaikuttavan kohtuuttoman häirinnän osalta, jossa vastakkain ovat edellä mainitut perusoikeudet ja toisaalta mielensoittajien oikeus osoittaa mieltään juuri valitsemassaan paikassa. Keskusneuvosto katsookin, että poliisiviranomaisen olisi tullut oma-aloitteisesti ja viimeistään Helsingin seurakunnan kirjeen jälkeen ottaa huomioon mielenosoituksiin liittyvässä harkinnassaan Suomen juutalaisille turvatut yhdenvertaisen ja syrjimättömän kohtelun sekä vapaan uskonnon harjoittamisen edellytykset sekä lasten oikeudet. Salliessaan mielenosoitusten jatkumisen Seurakuntakeskuksen välittömässä läheisyydessä lähes vuoden ajan niiden antisemiittisestä ja uhkaavasta sisällöstä huolimatta, poliisiviranominen on laiminlyönyt turvata edellä mainittujen perusoikeuksien toteutumisen.
Poliisin menettelyn virheellisyys ilmenee ensinnäkin poliisin kyvyttömyytenä tunnistaa mielenosoituksessa esitettyjen mielenilmausten ja iskulauseiden antisemiittinen sisältö ja vakavaa haittaa aiheuttava luonne. Poliisi on lisäksi tulkinnut virheellisesti ja tarpeettoman ahtaasti kokoontumislain sille suomia valtuuksia siirtää mielenosoitus vähemmän haittaa aiheuttavaan paikkaan. Poliisi on sen vastauksesta päätellen katsonut olevansa oikeutettu tällaiseen siirtoon ainoastaan fyysisen turvallisuuden vaarantumisen tai jo tapahtuneen rikoksen perusteella. Se ei ole myöskään ottanut huomioon mielenosoituksista aiheutuvaa kohtuutonta häiriötä sivullisille, joina seurakuntalaisia ja Seurakuntakeskuksessa asioivia on kokoontumislain perusteella pidettävä. Ennen kaikkea poliisin on katsottava menetelleen virheellisesti, kun se on kokoontumislain mukaisessa harkinnassaan laiminlyönyt punnita vetoamaansa kokoontumisvapautta vasten yhtälailla perustuslaissa suojattuja Suomen juutalaisten oikeuksia yhdenvertaiseen kohteluun, uskonnonvapauteen sekä juutalaisten lasten oikeuksia. Mikäli se olisi näin menetellyt, se olisi havainnut, että kokoontumis- ja ilmaisunvapauden, tässä tapauksessa varsin vähäisen, rajoittamisen puolesta puhuvat seikat ovat huomattavasti painavampia, kuin sen poliisin salliman haitallisen ja vahingollisen menettelyn aiheuttamat Suomen juutalaisten perusoikeuksien loukkaukset ja että edellä mainitut rajoitukset ovat myös välttämättömiä jälkimmäisten perusoikeuksien turvaamiseksi.
Helsingin poliisilaitos ei ole useista pyynnöistä huolimatta suostunut siirtämään Seurakuntakeskuksen välittömässä läheisyydessä pidettäviä mielenosoituksia muualle, paikkaan, jossa ne eivät häiritsisi Seurakuntakeskukseen saapuvia tai sieltä lähteviä, vaikka kokoontumislaki antaisi sille siihen mahdollisuuden. Olemme edellä osoittaneet, että mielenosoituksissa esitetyt mielenilmaisut nimenomaisesti juutalaisiin kohdistettuina ovat paitsi loukkaavia ja häiritseviä, myös Euroopan unionin ja Suomen valtion omaksumien määritelmien perusteella yksiselitteisen antisemiittisiä. Olemme myös edellä osoittaneet, että mielenosoitukset vaarantavat turvallisuutta ja aiheuttavat kohtuutonta häiriötä sivullisille. Olemme myös osoittaneet, että mielenosoitukset, kun niiden sallitaan tapahtuvan keskeisellä kulkureitillä Seurakuntakeskukseen, loukkaavat olennaisesti juutalaisten lasten perusoikeuksia ja juutalaisten uskonnonvapautta Suomessa.
Uskonnonvapaus on turvattu Suomen Perustuslain 11 §:ssä. Uskonnonvapauteen kuuluu myös oikeus harjoittaa uskontoa yksin tai yhdessä muiden kanssa. Uskonnonvapaus on turvattu myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9 artiklassa. Artiklan mukaan uskonnonvapauden rajoittaminen on mahdollista vain lailla ja vain, jos se on välttämätöntä, esimerkiksi muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien suojaamiseksi.
Seurakuntakeskuksessa sijaitseva Helsingin Synagoga on ainoa Helsingissä sijaitseva juutalaisten uskonnollinen pyhäkkö, jossa järjestetään säännönmukaisesti jumalanpalveluksia. Juutalaisen uskonnon mukaan uskovaisten juutalaisten tulisi pyrkiä rukoilemaan päivittäin synagogassa. Muutoinkin juutalaisuudessa keskeistä on yhteisöllisyys, ja osallistuminen juutalaisen yhteisön uskonnolliseen ja muuhun toimintaan on olennainen osa juutalaista elämää. Helsingissä asuvalle tai oleskelevalle juutalaiselle on siten hänen uskontonsa harjoittamisena kannalta keskeistä päivittäinen ja häiriötön pääsy Seurakuntakeskuksessa sijaitsevaan Helsingin synagogaan.
Mielenosoituksissa on pidetty säännönmukaisesti esillä kylttejä ja huudettu iskulauseita, joiden sisältönä on ollut esimerkiksi ”Stop genocide”, ”Stop killing children”, ”You are spilling my family’s blood”. Mielenosoittajat ovat myös verranneet Israelin toimintaa Natsien hirmutekoihin ja Gazan olosuhteita Varsovan ghettoon. Mielenilmaisut ja iskulauseet on kohdistettu tarkoituksellisesti ja lähes yksinomaan juutalaisen seurakunnan jäseniksi tunnistettuihin tai juutalaisiksi epäiltyihin henkilöihin, jotka ulkonäkönsä perusteella eroavat ns. kantasuomalaisista. Tämän lisäksi mielenosoittajat ovat pyrkineet henkilökohtaiseen kontaktiin seurakunnan jäseniksi tietämiensä henkilöiden kanssa, kutsuen heiltä usein nimeltä ja esittäen samassa yhteydessä loukkaavia väitteitä heidän juutalaisuutensa ”aitoudesta” tai heidän ulkonäöstään. Mielenosoittajat ovat myös, kohdatessaan ihmettelyä miksi he osoittavat mieltään Seurakuntakeskuksen läheisyydessä, vastanneet syynä siihen olevan, että ”sionistit piileskelevät Euroopan synagogissa”.
Keskusneuvosto toteaa edellä esitetyn perusteella ensinnäkin, että mielenosoitukset ja niissä esitetyt mielenilmaisut ja iskulauseet ovat sekä mielenosoittajien itse valitseman paikan että edellä kuvatun menettelyn perusteella tarkoituksellisesti kohdistettu Suomen juutalaisiin.
Jo edellä kuvatusti mielenosoituksissa on suurikokokoisten aikuisten toimesta heilutettu isoja kylttejä, huudeltu henkilöön käyvästi iskulauseita, kutsuttu henkilöitä nimellä sukulaisiakin mainiten ja osassa tapauksista lähestytty myös heitä fyysisesti. Esimerkiksi 2.10.2025, juutalaisen vuoden pyhimmän Jom Kippur- juhlan aikana, samana päivänä, kun Manchesterissä murhattiin kaksi ihmistä ja kolme ihmistä loukkaantui vakavasti synagogaan kohdistuneen antisemiittisen hyökkäyksen seurauksena, myös Helsingin synagogan ulkopuolella osoitettiin mieltä kylttejä heiluttaen ja nyrkkiä puiden läpi lähes koko päivän. Kun perheet lapsineen saapuivat tai poistuivat synagogasta, joutuivat he kohtaamaan heihin henkilökohtaisesti kohdistettuja syytöksiä osallisuudesta lasten murhaamiseen ja kansanmurhaan. Lisäksi eräs mielenosoittajista lähti polkupyörällään seuraamaan synagogasta poistuvia henkilöitä heille nyrkkiä puiden. On Keskusneuvoston mielestä itsestään selvää, että kuvatun kaltainen käytös aiheuttaa seurakuntalaisissa perustellusti huolta heidän turvallisuudestaan ja käytös tuntuu myös nykyisessä maailmantilanteessa, jossa antisemiittisistä hyökkäyksistä on tullut arkipäivää, uhkaavalta. Näin ovat myös seurakuntalaiset laajalti kyseistä toimintaa ja omia tuntemuksiaan kuvanneet.
Keskusneuvoston mielestä edellä kuvatun kaltaisia antisemiittisiä mielenilmaisuja ja iskulauseita ei tulisi lainkaan sallia esitettävän Suomessa pidettävissä mielenosoituksissa. Se kuitenkin tyytyy tämän kantelun osalta edellyttämään, että mielenosoitusten paikkaa siirretään sellaiseen sijaintiin, ettei siitä aiheudu mitään edellä selostettuja haittavaikutuksia Suomessa asuvien tai oleskelevien juutalaiselle elämälle.
Poliisiviranomainen on perustellut haluttomuuttaan siirtää mielenosoitukset muualle lähinnä viittaamalla perustuslaissa suojattuun kokoontumisvapauteen ja siihen, että paikalla on poliisipartio turvaamassa mielenosoitusten asianmukaista sujumista. Kokoontumisvapaus ei kuitenkaan ole absoluuttinen oikeus ja sitä voidaan kokoontumislain säännöstenkin osoittamalla tavalla kohtuullisen matalallakin kynnyksellä rajoittaa. Kun vertaillaan perusoikeuksien välisessä punninnassa toisaalta mielenosoituksen siirtämisestä toiseen paikkaan aiheutuvia seurauksia, joita ei voida pitää kovin merkittävänä kokoontumisvapauden rajoituksina, edellä selostettuihin juutalaisten perusoikeuksien olennaisiin loukkauksiin, puhumattakaan yksittäisille ihmisille menettelyn sallimisesta aiheutuvasta haitasta ja kärsimyksestä, on helppo todeta, että mielenosoituksen siirtämiselle on esitettävissä huomattavasti painavammat perusteet, kuin menettelyn jatkamisen sallimisille. Kokoontumisvapauden rajoituksen vähäisyyttä perustelee sekin, että mielenosoituksen järjestäjälle, sikäli kun hän väittää, että kysymys on vain Israelin valtion toimien asiallisesta kritisoimisesta, paikan vaihtamisella johonkin muuhun sopivaksi katsomaansa paikkaan, ei pitäisi olla juurikaan merkitystä. Jos taas mielenosoituksen tarkoituksena on nimenomaisesti kohdistaa se juutalaisiin ja syyllistää Israelin valtion toiminnasta juutalaisia, ei tällainen mielenosoitus nauti perustuslain kokoontumisvapauden – tai ilmaisunvapauden tarjoamaa suojaa eikä sellaista mielenosoitusta tulisi ylipäätään sallia.
Pyydämmekin, että eduskunnan oikeusasiamies tutkii poliisin virheellisen ja osin lain vastaisen menettelyn ja ohjeistaa sitä ottamaan harkinnassaan huomioon kokoontumisvapauden ohella myös muut perusoikeudet sekä edellä esiin tuomamme perusteet mielenosoitusten siirtämiselle. Mitään muuta oikeussuojakeinoa ei Suomen juutalaisilla ilmeisesti ole päästä asiassa oikeuksiinsa. Sikäli kun eduskunnan oikeusasiamies katsoo voivansa tässä asiayhteydessä ryhtyä myös muihin toimiin Suomen juutalaisen vähemmistön perusoikeuksien edistämiseksi, otamme myös tällaiset toimet kiitollisuudella vastaan.
https://x.com/YaronNadbornik/status/1980192874059755554
