Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry

18/06/2026

"Kirjoitin viime kuussa siitä miten maailmankaikkeuden laajeneminen synnyttää hiukkasia", Syksy Räsänen kirjoittaa.

"Yksi lukija kysyi, että eikö tämä ole vastoin energian säilymisen periaatetta. Vastaus on kyllä: yleisen suhteellisuusteorian mukaan energia ei säily."

"Säilymislait ovat keskeisiä fysiikassa. Ilman niitä vakaata ainetta ei olisi olemassa ja maailma näyttäisi hyvin erilaiselta. Isaac Newtonin 1600-luvulla löytämässä klassisessa mekaniikassa energia, liikemäärä ja pyörimismäärä säilyvät. James Maxwellin lopulliseen muotoonsa 1860-luvulla saattamassa klassisessa sähkömagnetismissa myös sähkövaraus säilyy.

Kvanttifysiikka ei muuta näitä säilymislakeja. Sen sijaan yleinen suhteellisuusteoria osoittaa, että energia, liikemäärä ja pyörimismäärä eivät säily. Energian säilyminen ei ole rikkumaton laki, se on vain approksimaatio, joka on hyvä esimerkiksi aurinkokunnassa, m***a ei kosmisessa mittakaavassa."

Säilymislait ovat maailmankaikkeuden kivijalka. Miksi yleisessä suhteellisuusteoriassa osa näistä säilymislaista ei päde – ja miksi maailma on silti jokseenkin vakaa?

Kirjoitin viime kuussa siitä miten maailmankaikkeuden laajeneminen synnyttää hiukkasia. Yksi lukija kysyi, että eikö tämä ole vastoin energian säilymisen periaatetta. Vastaus on kyllä: yleisen suhteellisuusteorian mukaan energia ei säily.

15/06/2026

Oulun yliopisto järjesti 8.6. keskustelutilaisuuden Puolesta & Vastaan -väittelysarjassa, jossa keskusteltiin avaruuden kolonisaatiosta. Olisiko se ratkaisu maapallon ongelmiin?

Aiheesta keskustelivat avaruustutkija Mikko Tuomi, tutkimusprofessori Hilppa Gregow Ilmatieteen laitokselta, yliopistonlehtori ja tähtitieteilijä Aku Venhola sekä avaruustähtitieteen emeritusprofessori Esko Valtaoja. Väittelyn moderoi professori Jouni-Matti Kuukkanen.

Puolitoistatuntisen keskustelutallenteen voi katsoa YouTubessa, linkki kommenteissa!

Kuvituskuvana on vanhaa Nasan konseptitaidetta Kuussa olevasta tukikohdasta.

10/06/2026

"Elävällä planeetalla, kuten Maa, on oltava pilviä, koska veden on päästävä kiertämään ilmastojärjestelmässä höyrystyen kaasukehään ja tiivistyen sitten pisaroiksi, jotka satavat takaisin planeetan pintaan", Mikko Tuomi kirjoittaa.

Aurinkokunnassa tunnetaan useita pilvisiä kappaleita. Eksoplaneetoillakin tiedetään olevan pilviä, m***a niitä on vaikeaa tutkia. Syy tähän on yksinkertainen.

"Pääasiallinen havaintomenetelmä, ylikulkumenetelmä, ei tarjoa helppoja mahdollisuuksia pilvien erottamiseen. Pilvikerros voi vain saada valoa läpäisemättömänä planeetan näyttämään aavistuksen kookkaamalta kuin se muutoin olisi. Pilvet myös estävät tähden säteilyä läpäisemästä niiden alapuolista osaa kaasukehästä, mikä tekee planeettojen kaasukehien havainnoista hankalampia.

Pilvet ovat eksoplaneettatutkijoille kiusallinen hidaste, joka sotkee ja sumentaa lähitähtien ylikulkevista planeetoista saatavaa tietoa merkittävällä tavalla. Toisaalta, jos pilvistä itsestään saataisiin tietoa, ne auttaisivat kertomaan minkälaisia olosuhteita ja ilmiöitä planeettojen kaasukehissä esiintyy. Oleellista tietoa on se, mistä yhdisteestä pilvet koostuvat ja miten ne muodostuvat ja haihtuvat planeetan olosuhteissa."

Nyt James Webb -teleskoopin avulla on saatu tietoa eksoplaneetta WASP-94A b:n pilvipeitteestä ja kaasukehästä.

"Ajatuksena oli tutkia planeetan kaasukehän pilvisyyyttä kiinnittämällä huomiota eroihin, joita havaitaan planeetan saapuessa tähden eteen ja poistuessa edestä", Tuomi kirjoittaa.

"Havainnot osoittivat planeetan eri puolten olevan olosuhteiltaan selvästi erilaisia. Aamun puoli oli viileämpi, koska kaasu jäähtyy luonnollisella tavalla pimeällä puolella ollessaan suojassa tähden säteilyltä. Illan puoli taas oli kuumempi siellä näkyvän kaasun oltua tähden voimakkaassa paahteessa. Eroa havaittiin kuitenkin myös puoliskojen pilvisyydessä."

"Tutkijat ennakoivat voivansa mitata eroja aamu- ja iltapuoliskojen lämpötiloissa, m***a m***a sen lisäksi he saivatkin yksityiskohtaista tietoa planeetan ilmastojärjestelmästä, sekä pilvien jakautumasta ja koostumuksesta. Sellainen mahdollisuus tutkia sääilmiöitä on toistaiseksi hyvin harvinaista herkkua eksoplaneettatutkimuksessa."

Havainnolla on merkittäviä seurauksia, kun tutkitaan vastaavien kuumien jupiterien koostumusta.

Maan vaalea ja ajoittain tummanharmaa pilvipeite on tullut monelle taivaan tarkkailijalle tutuksi lukemattomina iltoina. Pilvet peittävät näkyvyyden tähtitaivaalle niin kovin herkästi, m***a niiden olemassaolo on vain hyväksyttävä. Elävällä planeetalla kuten Maa on oltava pilviä, koska v...

09/06/2026

Mitä tähtitieteellistä mukavaa tekisi kesällä?

Mikset lähtisi tutustumaan, miten tähtiharrastusta tehdään etelänaapurissamme! Jo vuodesta 1996 järjestetty Viron Astronoomiafestival eli tähtitieteen festivaali järjestetään tänä vuonna 20.–23.8. Sokkan loma- ja vapaa-ajankeskuksessa Vidriken kylässä, Otepään kunnassa.

Festivaalin järjestäjät Viron tähtitieteellisestä seurasta ottivat Ursaan yhteyttä ja toivottivat suomalaiset tähtiharrastajat tervetulleiksi mukaan! Festivaalille on tulossa tänä vuonna vieraita myös Latviasta ja mahdollisesti muistakin maista.

"Festivaaleilla on tähtitieteen teemoja käsitteleviä esityksiä, työpajoja sekä aikuisille että lapsille, musiikkiesityksiä, havaintoiltoja ja -iltoja, osallistujien kaukoputkien ja valokuvausvälineiden esittelyjä, sosiaalista toimintaa ja tietokilpailu palkintoineen. Viron tähtitieteellisen seuran yleiskokous pidetään ja annetaan katsaus Viron tähtitiedettä popularisoivien järjestöjen toimintaan", tapahtuman sivuilla kerrotaan.

"Festivaali on avoin kaikille tähtitieteen harrastajille – sekä niille, jotka vasta kostuvat kosmisen meren rannoilla, että niille, jotka ovat luopuneet kirkkaiden öiden nukkumisesta vuosikymmeniä sitten. Olet tervetullut tuomaan omat kaukoputket, kamerat, kiikarit tai tähystysputket. Voit osallistua yksin tai koko perheen kanssa, vain muutamaksi tunniksi sinulle parhaiten sopivana ajankohtana tai koko festivaalin ajaksi alusta loppuun."

Ilmoittautuminen tapahtumaan on alkanut. Sivusto on vironkielinen, m***a selaimen käännöstoiminnolla käyttö sujuu, vaikkei viroa puhuisikaan. Astronoomia on kõigile!

Linkki sivustolle löytyy kommenteista.

Kuvituskuvana tässä on Perseuksen tähtikuvio, jonka suunnalta perseidien tähdenlentoparven meteorit näyttävät tulevan. Tähtitiedefestivaali järjestetään perseidien parven maksimin tienoilla.

05/06/2026

Tuoreimmassa Tiedeykkösessä käsitellään Chileen valmistumassa olevaa jättiteleskooppi ELT:tä.

"Toimittaja Jari Mäkinen vie matkalle Chilen autiomaahan, kolmen kilometrin korkeuteen, missä Euroopan eteläinen observatorio ESO rakentaa maailman suurinta optista teleskooppia. ELT eli Extremely Large Telescope on 6100 tonnin pyörivä jättiläinen, joka on rakennettu millimetrin tarkkuudella – itse teleskooppi mikronien tarkkuudella.

Kuulet rakennustyömaan varajohtaja Davide Deianan ylpeän kertomuksen "kerran elämässä -kokemuksesta" ja peiliosaston johtaja Tobias Myllerin huolen: 798 peilisegmenttiä odottaa hyllyissä, ja maanjäristykset ovat jatkuva uhka. Tähtitieteilijä Maria Ljubova suunnittelee jo havaintoja mustista aukoista, vaikka uusi teleskooppi on vasta valmistumassa.

Yllättävin tapaaminen on suomalaisen Ismo Kastisen kanssa – IT-insinööri, joka on ollut 27 vuotta Chilessä, m***a ei tiennyt ESO:sta ennen muuttoaan. Hänen tarinansa paljastaa jotain olennaista: Suomi maksaa jäsenyydestä miljoonia, m***a suomalaiset eivät tunne ESO:a eivätkä hae sinne töihin. Ja että töitä on muillekin kuin tähtitieteilijöille.

Haastateltavina rakennustyömaan varajohtaja Davide Deiana, peiliosaston johtaja Tobias Myller, tähtitieteilijä Mariya Lyubenova sekä IT-insinööri Ismo Kastinen. Toimittajana Jari Mäkinen."

Toimittaja Jari Mäkinen vie matkalle Chilen autiomaahan, kolmen kilometrin korkeuteen, missä Euroopan eteläinen observatorio ESO rakentaa maailman suurinta optista teleskooppia. ELT eli Extremely Large Telescope on 6100 tonnin pyörivä jättiläinen, joka on rakennettu millimetrin tarkkuudella – itse teleskooppi mikronien tarkkuudella.

Kuulet rakennustyömaan varajohtaja Davide Deianan ylpeän kertomuksen "kerran elämässä -kokemuksesta" ja peiliosaston johtaja Tobias Myllerin huolen: 798 peilisegmenttiä odottaa hyllyissä, ja maanjäristykset ovat jatkuva uhka. Tähtitieteilijä Mariya Lyubenova suunnittelee jo havaintoja mustista aukoista, vaikka uusi teleskooppi on vasta valmistumassa.

Yllättävin tapaaminen on suomalaisen Ismo Kastisen kanssa – IT-insinööri, joka on ollut 27 vuotta Chilessä, m***a ei tiennyt ESO:sta ennen muuttoaan. Hänen tarinansa paljastaa jotain olennaista: Suomi maksaa jäsenyydestä miljoonia, m***a suomalaiset eivät tunne ESO:a eivätkä hae sinne töihin. Ja että töitä on muillekin kuin tähtitieteilijöille.

Kuuntele Tiedeykkösen uusi jakso "Jättiteleskooppi ELT on valmistumassa, joten sille suunnitellaan jo seuraajaa – "En nuku öitäni hyvin"" Yle Areenassa!

Kuva: AOP

05/06/2026

"Toukokuu. Kuukausi, kun ilmiökuvaaja yleensä lomailee", Pirjo Koski kirjoittaa.

"Silti on erinomaisen tärkeää harjoitella kuvaamista, olipa kohde mikä hyvänsä. Oma osaaminen ainakin menee helpolla ruosteeseen etenkin sommittelujen suhteen. Kannattaa siis kuvata mitä eteen sattuu. Kaivan aina kameran esille, kun vain suinkin voin ja siihen on syytä ja väliin ilman syytäkin, täytyy vain käyttää mielikuvitusta, mitä haluaa taltioida (äärimmäisessä ahdingossa ja pakko kuvata jotain -tilan vallitessa jotain kuvauskohteeksi joutuvat myös kukkaset)."

"Toukokuussa saaliiksi jäivät revontulet 15.–16.5.2026. Mitkään huippukirkkaat nämä reposet eivät olleet ja silmälle ne näkyivät todella huonosti, pääosin liike kavalsi nämä repolaiset kesäiseltä valon täyttämältä taivaalta."

"Paljon tuli myös liikuttua luonnossa päiväsaikaan, m***a myös hämärissä. Onneksi järjestelmäkamera oli usein mukana. Kennolle osui myös valoilmiö levässä, tietenkin Kuu eri vaiheissaan sekä maisemaplaneettakuvia. Toukokuu suorastaan helli kahta yötä lukuunottamatta. Myös haloilmiöitä esiintyi muutamana päivänä, m***a ennätys alhaiseksi jäi tämän kuun halosaldo. Männyn siitepölykehät kuun lopulla sen sijaan olivat harvinaisen näyttäviä. Tervetuloa siis tilkkutäkki-kertomuksien pariin."

4.6.2026 klo 13.39, kirjoittaja Pirjo Koski Kategoriat: Halot , Havaintokertomus , Kuu , Kuvausvinkit , Maisemaplaneettakuvaus , Planeetat , Revontulet , Yleinen

04/06/2026

Mitä tähtitieteellistä mukavaa tekisi kesällä?

Yksi monista kesän tähtitärpeistä ovat Aikavaellus ry:n tapahtumat. Aikavaelluksella käydään läpi maailmankaikkeuden historiaa tai osia siitä, ja tapahtumien etäisyys toisistaan ajassa havainnollistetaan kävellyn matkan pituudella.

Esimerkiksi Turussa, Vanhankaupungin juhlapäivänä la 13.6. sekä keskiaikamarkkinoilla la ja su 27. ja 28.6. käydään läpi maapallon ja sen elämän kehittyminen viimeisen 4,5 miljardin vuoden aikana, 450 metrin matkalla.

Edelleen Turussa Taiteiden yönä 13.8. kuljetaan Aurajokivarresta Tähtitorninmäelle 1,4 kilometrin pituinen matka, joka vertautuu 13,8 miljardin vuoden ikään. Yksi metri reitillä vastaa kymmentä miljoonaa vuotta!

Aikavaeltamaan pääsee myös Tampereella Tapahtumien yössä 8.8., tästä Aikavaellus lupaa lisätietoa vielä kesän aikana.

Lisätietoa löytyy kommenttien linkistä!

Kuva: Kirsi Lehto

02/06/2026

Aurinko pimenee koko maassa illalla 12.8.

Pimennys on osittainen, m***a varsin syvä: Auringon kiekon halkaisijasta peittyy Kuun taakse havaintopaikasta riippuen 83 - 85 %.

Tapahtuman havaitsemisesta tekee haastavaa se, että Aurinko on hyvin matalalla pimennyksen aikana. Maan eteläosissa Aurinko laskee, kun pimennys on edelleen käynnissä, ja Vaasassa, Oulussa ja Lapissakin Aurinko on hyvin matalalla pimennyksen päättyessä.

M***a mikäli aiot yrittää havaita tätä pimennystä, nyt on hyvä hetki tarkistaa Auringon havaitsemiseen tarkoitettujen välineittesi kunto!

Vanhat auringonpimennyslasit ovat edelleen käyttökelpoiset, kunhan niihin ei ole tullut taitoksia tai reikiä. Sama koskee kameroihin, kiikareihin ja kaukoputkiin tehtyjä tai ostettuja suotimia.

Suotimia voi rakennella itse tähän tarkoitukseen suunnitellusta laadukkaasta suodinkalvosta, ei siis mistä tahansa materiaalista! Suodinkalvo päästää lävitseen vain sadastuhannesosan Auringon säteilystä. Materiaalit eivät ole kalliita, ja pimennyslasit saa ostettua Ursan verkkokaupasta (tai myymälästä) vitosella. Älä vaaranna näköäsi!

Linkki lisätietoon Auringon turvallisesta tarkkailusta löytyy kommenteista. Tuon linkin takaa löytyy myös vinkkejä pimennyksen epäsuoraan havaitsemiseen.

Kommenteista löytyy myös suora linkki verkkokauppamme aurinkosuodin (ja -kaukoputki-) sivulle. Meille ei ole enää tulossa lisää auringonkatselutuotteita ennen pimennystä, joten kannattaa toimia ennemmin kuin myöhemmin!

Tarkempaa lisätietoa pimennyksestä tulee tietenkin vielä ennen itse pimennystä, ja elokuun taivaantapahtumat pimennystietoineen tulevat Ursan sivuille vielä tässä ennen juhannusta. Ursan julkaisemasta Tähdet 2026 -vuosikirjasta löytyy tietenkin myös kattavat tiedot pimennyksestä.

Somistuskuvana tässä on kuvankaappaus Stellarium-ohjelmasta, joka näyttää pimennyksen syvimmän hetken tilanteen Suomessa -- joskin korkeus horisontista vaihtelee riippuen havaintopaikasta. M***a tästä saa käsityksen siitä, miltä pimennys parhaimmillaan täältä näyttää.

01/06/2026

"1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkupuolen tieteiskirjailijoille oli selvää, että Mars on ilmastonmuutoksesta kärsivä kuoleva planeetta", Teemu Öhman kirjoittaa.

Sittemmin käsityksemme Marsista ja sen pinnalla virranneesta vedestä on muuttunut. Planeetalta on löytynyt pinnanmuodostelmia, jollaisia maapallolla syntyy vain veden vaikutuksesta.

"Vaikka todisteita Marsin muinaisesta vedestä on runsain määrin, niiden yhtenä ongelmana voi pitää sitä, että ne ovat enemmän tai vähemmän epäsuoria. Näemme virtaviivaisia saaria keskellä kuivuneita jokiuomia ja kraatterijärviin muodostuneita jokisuistoja, tai kallioperän ja veden vuorovaikutuksesta syntyneiden savimineraalien spektroskooppisia sormenjälkiä.

Geologit kuitenkin mielellään ottaisivat näytteitä ensin huolellisesti tutkimistaan kalliopaljastumista ja analysoisivat esimerkiksi niiden isotooppi-, alkuaine- ja mineraalikoostumuksen, sekä rae- ja kidekoon ja -muodon päästäkseen jyvälle siitä, millaisissa olosuhteissa ne ovat syntyneet."

Avuksi tulevat Marsin pintaa tutkivat laskeutujat ja mönkijät.

"Tammikuussa 2004, heti ensimmäisenä päivänään Marsissa, NASAn Opportunity-mönkijä löysi tuhansittain puolisenttisiä sinertävänharmaita hematiittipalleroita pienestä törmäyskraatterista, johon se oli laskeutunut", Öhman kirjoittaa.

Valtaosa Mars-tutkijoista tulkitsee Opportunityn löytämät hematiittipallerot nestemäisen veden synnyttämiksi.

"Vaikka Opportunityn hematiittimustikat kuuluvat 2000-luvun suuriin Mars-löytöihin ja ne ovat – mikäli valtavirtaselitystä uskotaan – vahva todiste Marsissa muinoin vallinneesta lämpimästä ja kosteasta ilmastosta, eivät ne kuitenkaan kerro kovinkaan paljon ilmaston muuttumisesta tai aikaskaaloista, jolloin lämmin vesi oli kiviainesta muokaaamassa."

Nyt kansainvälinen tutkijaryhmä on tutkinut Curiosity-mönkijän ottamistaan kivinäytteistä tekemiä analyysejä. Tulosten avulla päästään käsiksi ainakin Gale-kraatterissa tapahtuneisiin muutoksiin.

"Ryhmän tutkima Gale-kraatterin hematiitti ei ole suurina palleroina kuten Opportunityn löytämissä ”mustikoissa”, vaan erittäin hienorakeisena pirotteena sedimenttikivien joukossa."

"Hematiitin lisäksi Murray-muodostumasta löydettiin muitakin tarinan kannalta oleellisia mineraaleja. Smektiitti-ryhmän savimineraalit kertovat kiviaineksessa virtailleen makeaa neutraalia vettä. Jarosiitti ja akaganeiitti puolestaan kertovat kivien joutuneen myös happamien suolavesien muokkaamiksi."

Curiosityn laitteilla tehdyistä havainnoista ja laboratoriotutkimuksista tutkijat saivat koottua hypoteesin Marsin ilmaston kylmenemisestä siten, kuin se Gale-kraatterijärven ja sen sisältämien sedimenttien näkökulmasta tapahtui.

Ryhmä päätyi laskelmissaan siihen, että ainakin Gale-kraatterin sedimenttien vanhimmissa osissa on ollut neutraalia tai kenties hieman emäksistä lämmintä vettä vuorovaikutuksessa mineraalien kanssa vähintään noin 1,1 miljoonaa vuotta, kenties jopa 4,7 miljoonaa vuotta.

"Se on jo biologisen evoluution näkökulmastakin ihan merkittävä aika. Vettä ei välttämättä tosin ole ollut noin pitkää aikaa yhtäjaksoisesti, vaan välissä on voinut olla kuivia kausia", Öhman kirjoittaa.

Astrobiologian näkökulmasta on hyvä saada suoraa mineralogista tukea sille perusolettamukselle, että Marsin kylmenevästä ilmastosta huolimatta syvemmällä voi yksittäisessä kraatterissakin olla miljoonien vuosien ajan elämän kannalta hyvinkin miellyttävät olosuhteet.

"Lämpimän veden esiintymisestä laajoilla alueilla pitkiä aikoja on niin monipuolisia ja yhä suorempia todisteita, että tuskinpa kukaan täysjärkinen Mars-tutkija enää kiistää asiaa."

1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkupuolen tieteiskirjailijoille oli selvää, että Mars on ilmastonmuutoksesta kärsivä kuoleva planeetta. Suurellekin yleisölle tutut H. G. Wells (1866–1946), Edgar Rice Burroughs (1875–1950) ja vielä Ray Bradburykin (1920–2012) ammensivat – lukuisten vai...