Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry

20/10/2026

"Nyt lokakuussa 2026 Maan kiertoradalla on yli 16 000 aktiivista satelliittia, suurin osa niistä SpaceX:n Starlink-tietoliikennesatelliitteja", Jari Mäkinen kirjoittaa.

"Avaruudessa olevaa infrastruktuuria ei näe, sillä vain valitettavan harva tulee katsoneeksi taivaalle. Sielläkin vain kirkkaimmat satelliitit näkee paljain silmin. Jos hetken aikaa jaksaa katsoa taivaalle vähänkin pimeässä paikassa, niin kyllä satelliitteja näkyy, vaikka suurin osa niistä on (onneksi!) niin himmeitä, että silmin katsomalla niitä ei huomaa."

Asian havainnollistamiseksi Mäkinen on laatinut sivun, jossa Suomen taivaalla olevat satelliitit näkee haluttuun kellonaikaan ja halutussa paikassa.

"Määrä oli pieni yllätys itsellenikin, sillä Suomessakin tyypillisesti joka hetki on taivaalla yli 600 satelliittia."

Päiväntasaajalla satelliitteja on taivaalla kerralla jopa yli tuhat.

"Jos sivusto olisi tehty kymmenen vuotta sitten, olisi se näyttänyt aivan erilaiselta. Aktiivisten satelliittien määrä oli tuolloin muutama tuhat. Hiipuneita satelliitteja oli myös muutama tuhat. Vuonna 2016 yli metrin kokoisia kappaleita oli Maata kiertämässä kaikkiaan arviolta 5000-8000.

Nyt yli kaksi kolmasosaa kaikista satelliiteista, siis jo yli 11 000, kuuluu SpaceX:n Starlink-konstellaatioon. Ne, kuten suurin osa muistakin satelliiteista, ovat matalalla kiertoradalla korkeusalueella 300-2000 km. Geostationaarisella radalla on muutamia satoja aktiivisia satelliitteja, ja siinä välissä toistaiseksi vielä vähemmän", Mäkinen kirjoittaa.

Satelliittien määrä myös kasvaa koko ajan kiihtyen, ja Starlinkin lisäksi on tekeillä muitakin suuria satelliittikonstellaatioita.

"Kymmenen vuoden päästä avaruudessa on siis paljon nykyistä enemmän satelliitteja. Arviot satelliittien ja isojen avaruusromukappaleiden määrästä vuonna 2036 ovat välillä 60 000–120 000. Todellisuus voi olla vieläkin hurjempi."

ESA:n kuluvalle vuodelle laadittu avaruusympäristön raportti, Space Environment Report arvioikin, että nykyisenlaisen avaruustoiminnan haitallisuus on kymmenkertaistunut viimeisten neljän vuoden aikana.

"Positiivista on kuitenkin se, että kansainväliset suositukset avaruusromun määrän hillitsemisestä vaikuttavat", Mäkinen kirjoittaa.

"Myös erilaisia romunpoistohankkeita on olemassa – romua pyritään siis tuomaan aktiivisesti pois avaruudesta. Kunhan tämä pääsee käyntiin lähivuosina, paranee tilanne olennaisesti."

Takana on hieman hektinen kolmikuukautinen, jonka päätyttyä ehdin jälleen kirjoittelemaan tänne Ursankin puolelle. Aihe on tosin sekin hektinen: satelliittien määrä Maan ympärillä.

20/10/2026

Ursa on mukana Helsingin kirjamessuilla 22.–25.10.!

Löydät Ursan kirjoineen osastolta 6n60. Uutuuskirjojemme joukossa ovat Heikki Ojan Maailmankaikkeus nyt ja Mikko Tuomen Löytöretki eksoplaneetoille – uudet maailmat. Mukana on luonnollisesti myös tuore Tähdet-vuosikirja vuodelle 2027 sekä laaja valikoima jo aiemmin ilmestyneitä Ursan kirjoja.

Mikko Tuomi esiintyy Tiedetorilla torstaina 22.10. klo 14.30, Anne Liljeström haastattelee.

Nähdään messuilla!

Löydät Ursan kirjoineen osastolta 6n60! Uutuuskirjojemme joukossa ovat Heikki Ojan Maailmankaikkeus nyt ja Mikko Tuomen Löytöretki eksoplaneetoille – uudet maailmat. Mukana on luonnollisesti myös tuore Tähdet-vuosikirja vuodelle 2027 sekä laaja valikoima jo aiemmin ilmestyneitä Ursan kirjo...

12/10/2026

"20.-21.7.2026 päätin käydä katsomassa yöpilvitilanteen kylätiellä sekä ottaa piha-alue indeksiä tavan pilvistä, jotka kiusasivat. Ensimmäiset yökköset näkyivät zeniitissä eli pään yläpuolella ja eteläisellä taivaalla kirkastumina", Pirjo Koski kirjoittaa.

Untamalan kirkko oli nimittäin tilannut Koskelta kuvia, joissa näkyisi kirkko sekä valaisevia yöpilviä.

Matkaan tuli mutkia kuitenkin välittömästi, kun Kosken kamerajalusta hajosi.

"Kuulapäästä oli hävinnyt toinen säätöruuvi. Ei auttanut kuin laittaa kamera kuvaamaan vähän matkan päähän ja alkaa konttaamaan pellossa etsimässä säätöruuvin kappaleita", Koski manaa.

"Ihan kohtalaisesti sitä kirkolla sitten pärjäsi, m***a aikaa sommitteluun kului enemmän. Kaikki oli hidasta ja välillä tein jalustan jaloilla lisää säätöjä, jotta kykenin toteuttamaan sommitteluja ja saamaan horisontin edes sinnepäin suoraan. Jostain syystä ideoita suorastaan tulvi - miksi juuri nyt, kun on jalustaongelmaa?"

"Vypit räjähtivät täyteen kirkkauteen puoli yhden maissa ja muotoa oli yön aikana jos jonkinlaista. Oli lukuisia aaltoja, pyörteitä, harsoa ja jälleen lacunatis-pilvien tapaisia juttuja pienellä alueella vyön seassa."

"Ja jälleen kerran laineet näyttivät muuntuvan lacunosus-pilviksi, ainakin yhdestä kohdasta koillisen puolella ja etenkin alkuyön näytelmässä. Yökköset olivat ilman epäselvyyksiä huomiota herättävän kirkkaat ja todella teräviä muodoiltaan."

Pilvitieteessä (meteorologiassa) käytetään termiä lacunosus (lyhenne la), joka tulee latinan kielestä ja tarkoittaa ”aukkoja tai kuoppia”. Lacunosus-pilvimuoto on suhteellisen harvinainen ja lyhytikäinen pilvien alalaji.

"Oli oikeasti hauskaa haastaa itseään kuvaamaan kirkon pihalla, joka on sanalla sanoen ahdas jopa 15mm linssille", Koski kirjoittaa.

Lopulta yökkösiä piti lähteä kuvaamaan vielä kesken hammaspesun kotiin palattua. Ja kamerajalustakin saatiin korjattua.

12.10.2026 klo 12.56, kirjoittaja Pirjo Koski Kategoriat: Havaintokertomus , Kuvausvinkit , Valaisevat yöpilvet , Yleinen

12/10/2026

Menovinkki Kirkkonummelle!

Tähtiharrastaja Harry Rabbin kuvia tähtitaivaan kohteista on esillä Kirkkonummen pääkirjastolla, kirjastotalo Fyyrin galleriakäytävällä 14.10–7.11.2026. Näyttely on avoinna kirjaston aukioloaikoina.

Näyttely koostuu 28:sta tähtivalokuvasta, jotka Rabb on ottanut Kirkkonummella 2010-2025.

09/10/2026

Sarjan koronan massapurkauksia odotetaan törmäävän maapalloon viikonlopun aikana. Avaruussää onkin todennäköisesti viikonloppuna häiriöistä, ja revontulia saattaa näkyä pilvien raosta, ellei sää peräti innostu selkenemään kunnolla jossain päin Suomea. Pohjoisemmassa Suomessa lienee selkeämpää.

08/10/2026

Ursaan tulee taas runsaasti yhteydenottoja lentokoneiden jättövanoista, joita matalalla oleva Aurinko valaisee. Jos kone lentää katsojasta poispäin, perspektiivin johdosta kohde näyttää peräti putoavan hitaasti.

Jättövanat johtuvat pääasiallisesti suihkukoneiden kuumien pakokaasujen tiivistymisestä korkealla ilmakehässä koneiden matkalentokorkeudessa, eli n. 10 km korkeudella. Kovin matalalla ei jättövanoja muodostu, ja joskus voi matkalentokorkeudessa oleva lentokonekin olla muodostamatta jättövanaa.

Etenkin Etelä-Suomessa on ilmatila varsin vilkkaassa käytössä ja näitä näkyy hyvin paljon. Jättövanat voivat olla hyvin komeita ja näyttäviä varsinkin ilta-auringon paistaessa korkealla ilmakehässä oleviin tiivistymisvanoihin. Itse lentokone ei useinkaan näy ollenkaan, koska se on hyvin pieni verrattuna jättövanaan. Vanat voivat näkyä hyvinkin kaukaa erittäin kirkkaina. Vana on usein kaksiosainen.

Tässä yksi esimerkki tästä tavallisesta ilmiöstä.

Helsingin Lauttasaaressa asuva Miikka Salasvuo havaitsi perjantaina alkuillasta erikoisen ilmiön taivaanrannassa.

07/10/2026

"Ruotsin kuninkaallinen tiedeakatemia ilmoitti tänään myöntävänsä fysiikan Nobelin palkinnon Francis Halzenille 'ratkaisevasta panoksesta IceCube-neutriino-observatoriossa ja astrofysikaalisten korkeaenergisten neutriinojen löytämisessä'", Syksy Räsänen kirjoitti eilen blogissaan.

"IceCube on etelänavalle rakennettu noin kuutiokilometrin kokoinen laite, joka havaitsi vuonna 2013 ensimmäiset korkeaenergiset aurinkokunnan ulkopuoliset neutriinot."

Neutriinot ovat hiukkasfysiikan Standardimallin vähiten tunnettu osa. Niitä on vaikeaa havaita, sillä niillä on erittäin pieni massa, ja ne vuorovaikuttavat heikosti muun aineen kanssa -- ainakin matalilla energioilla.

"Mitä korkeampi energia neutriinoilla on, sitä voimakkaammin ne vuorovaikuttavat, m***a toisaalta sitä vähemmän niitä syntyy. Kesti kaksi vuotta ennen kuin IceCube vuonna 2013 havaitsi kaksi korkeaenergistä neutriinoa. Niiden energia oli noin sata kertaa isompi kuin mitä CERN:in LHC-kiihdyttimessä pystytään tuottamaan. Nykyään IceCube näkee näitä neutriinoja noin sata vuodessa", Räsänen kirjoittaa.

Neutriinoita tutkitaan paljon, m***a IceCubessa ei oikeastaan olla kiinnostuneita neutriinoista, vaan siitä mitä niiden avulla voi saada selville tähtitieteen kohteista.

"Yksi avoin ongelma on se, mistä kaikkein korkeaenergisimmät hiukkaset tulevat: mikä tapahtuma pystyy kiihdyttämään hiukkasia korkeampiin energioihin kuin ihmisten vahvimmat laitteet?"

"IceCuben havaintojen mukaan korkeaenergisiä neutriinoja tulee suunnilleen yhtä paljon kuin korkeaenergisiä protoneita ja muita varattuja hiukkasia, mikä viittaa siihen, että niillä on yhteinen alkuperä. IceCube on tuottanut todistusaineistoa sen puolesta, että osa niistä syntyy jättimäisten pyörivien mustien aukkojen luona."

Ruotsin kuninkaallinen tiedeakatemia ilmoitti tänään myöntävänsä fysiikan Nobelin palkinnon Francis Halzenille ”ratkaisevasta panoksesta IceCube-neutriino-observatoriossa ja astrofysikaalisten korkeaenergisten neutriinojen löytämisessä”. Hän on tänä vuonna ainoa fysiikan nobelisti, ...

06/10/2026

"Tähtitiede on yksi hankalimmista aloista tehdä työtä", Mikko Tuomi kirjoittaa.

Ei siksi, että tähtitiede olisi poikkeuksellisen vaikeaa, vaan koska kilpailu alalla on poikkeuksellisen kovaa ja monimuotoista.

"Maailmassa on arviolta 15 000 ammattiastronomia. Lukema on suunnilleen samaa luokkaa kuin eri valtioiden hallituksissa istuvien ministerien määrä. Ei ole siksi ihme, että työpaikoista käydään jatkuvasti raakaa pudotuskilpailua, jossa suuri määrä kauniita mieliä luopuu haaveistaan pysytellä ammattiastronomina joka vuosi."

"Kilpailu läpäisee koko tähtitieteen. Yhdessä muiden tieteenalojen kanssa, tähtitieteilijät kirjoittavat alituiseen rahoitushakemuksia saadakseen mahdollisuuksia tehdä tiedettään sen eturintamassa. Kukaan ei tiedä tarkkoja lukemia, m***a tieteen rahoitushakuihin arvioidaan käytettävän maassamme 1000-2000 henkilötyövuotta joka vuosi. Tutkijat käyttävät erilaisiin hakemuksiin keskimäärin 15-20 % kaikesta työajastaan, koska on pakko", Tuomi kirjoittaa.

Tähtitieteessä kilpaillaan usein myös havaintoajasta suurilla teleskoopeilla ja muilla havaintolaitteilla. Mitä parempi instrumentti, sitä kovempaa kilpailu on, ja hakemusten määrä kasvaa joka vuosi. Esimerkiksi James Webb -avaruusteleskoopin havaintoaikahakemusten määrä on kolminkertaistunut laitteen toiminta-aikana.

Rahoituksen ja havainto-ajan hakuun menee merkittävä määrä työaikaa, joka on pois varsinaiselta tutkimukselta.

"Tieteelle kilpailu ja sen seurauksena hukatut resurssit ovat valtaisa ongelma", Tuomi kirjoittaa.

"On ironista, että yliopistot hylkäävät tutkitun tiedon kilpaillun rahoituksen hyödyistä ja haitoista ensimmäisinä koettaessaan kirittää tutkijoitaan aina vain tuloksellisempaan toimintaan."

Kilpailu houkuttaa myös tehtailemaan tutkimuksia nopeassa tahdissa.

"Pitkäjänteistä tutkimusta ei enää voi tehdä juuri kukaan. Siihen kun tarvittaisiin pitkäjänteistä perusrahoitusta, josta ei tarvitse kilpailla hampaat irvessä. Ja silloin laskemme niin tieteemme vaikuttavuutta kuin tuloksiakin samalla, kun hukkaamme entistä enemmän aikaa ja resurssejamme heikompilaatuisen tieteen rahoittamiseen."

Tähtitiede on yksi hankalimmista aloista tehdä työtä. Se ei tarkoita, että tähtitiede olisi erityisen vaikeaa verrattuna muihin huippuosaamista vaativiin aloihin. Tähtitieteilijät ovat toisinaan hämmästyttävän osaavia ja kekseliäitä, ja kykenevät käyttämään tieteellistä menetelm....

05/10/2026

"Uusi linssi poltteli kameralaukussa. En ollut päässyt sitä testaamaan vasta kuin muutaman kerran ja kuuttomana yönä vain kerran", Pirjo Koski kirjoittaa.

"Teki myös mieli päästä kuvaamaan oikeasti pimeään paikkaan ja meillä sellainen löytyy Pamprinniemestä, joka kapeana niemenä työntyy Uudenkaupungin edustalle muutaman kilometrin verran."

Maisematähtikuvia sommitellessa on tarpeen huomioida kuvauspaikalta löytyvät kuvaukselliset kohteet ja maanmuodot.

"Alueen männyt ovat kitukasvuisia ”bonsai”-mäntyjä, ihanan mielikuvituksellisen tuulen muotoilemia käkkäröitä jotka varmasti sopivat kuviin, kunhan vaan tuuli tyyntyisi. Mikään ei ole mälsempää kuin tuulen sotkema suttuinen puu etualalla muuten komeassa tähtikuvassa", Koski kirjoittaa.

"Linnunradan paraatipuoli – no sehän kuulkaa näkyi ja komeasti näkyikin, vaikka alaosassa näkyi kosteuden aiheuttamaa valosaasteen sirontaa. Sumu ja kosteus saavat valosaasteen leviämään todella pahasti jolloin tilanne näyttää huonommalle mitä se oikeasti on.

Itse asiassa näimme sellaisia tähtiä, jotka ovat meillä saaneet väistyä jo pysyvästi valosaasteen tieltä. Ja mitä Linnunrataan tuli, se tuntui kaartuvan pään yläpuolella niin alhaalla, että siihen olisi voinut koskea. Linnunradan laahus näytti nousevan suoraan merestä. Huikaiseva kokemus, joka vetää joka ainut kerta hiljaiseksi."

5.10.2026 klo 13.57, kirjoittaja Pirjo Koski Kategoriat: Havaintokertomus , Ilmahehku , Kuvausvinkit , Linnunrata , Maisematähtikuvaus , Syvä taivas , Yleinen

05/10/2026

"Osallistuin viime viikolla Tallinnassa kolmanteen pohjoismaiseen kosmologiatapaamiseen. Sarjan aiemmat konferenssit olivat Tukholmassa ja Helsingissä, ja oli mukava nyt saada Viro mukaan pohjoismaihin", Syksy Räsänen kirjoittaa, ja kertoo kosmologian tutkimuksen tuoreista tuulista.

Neuvostoliiton aikana Baltian fysiikan tutkimus oli keskitetty Viroon, ja vahva perinne näkyy yhä.

"Avauspuheenvuoron pitänyt Martti Raidal sanoi osittain (m***a ehkä vain osittain) vitsinä, että pimeä aine löydettiin ensin Virossa, viitaten tunnetun astrofyysikon Jaan Einaston työhön. Einaston ryhmä Virossa oli 1970-luvulla maailmankaikkeuden ison mittakaavan rakenteen tutkimuksen kärjessä."

"Minusta yksi kiinnostavimpia puheita oli Edvard Mörtsellin esitys siitä, miten supernovista eli kirkkaina räjähtävistä tähdistä eri reittejä tulevan valon viiveiden avulla on mitattu maailmankaikkeuden laajenemisnopeus", Räsänen kirjoittaa.

"Teknologian kehityksen myötä supernovia havaitaan yhä enemmän, joten muutaman vuoden kuluessa maailmankaikkeuden laajenemisnopeus lienee määritetty niin tarkasti, että voidaan sanoa kumman arvo on oikeassa, kosmisen mikroaaltotaustan tutkijoiden vai supernovatutkijoiden. Tämä on kosmologian suurin ristiriita tällä hetkellä, ja lisävalo on tarpeen."

"Aika näyttää, mitkä suunnat ovat hedelmällisiä, m***a ideoiden kirjo ja havaintojen edistys on merkki terveestä tutkimuskentästä. Tapaamisessa oli 66 tutkijaa, eli se oli kosmologian konferenssiksi kotoisan pieni."

"Tällaiset tapaamiset ovat hyödyksi paikalliselle tieteenteolle. On tärkeää, että aloittavat tutkijat vuorovaikuttavat toistensa ja kokeneempien tutkijoiden kanssa. On oleellista tietää miten yhteisössä toimitaan, ja sen konstit ja normit välittyvät usein henkilökohtaisesti."

Osallistuin viime viikolla Tallinnassa kolmanteen pohjoismaiseen kosmologiatapaamiseen. Sarjan aiemmat konferenssit olivat Tukholmassa ja Helsingissä, ja oli mukava nyt saada Viro mukaan pohjoismaihin.