20/10/2026
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) erityistutkija Teemu Vauhkosen mukaan Kimmon lapsuus ja nuoruus ovat kuin oppikirjaesimerkki nuorena henkirikoksen tehneen varhaisvuosista.
Useilla on taustalla ylisukupolvista huono-osaisuutta, turvaton lapsuus, huostaanotto, päihde- ja mielenterveysongelmia, toivottomuutta ja diagnosoimatonta neuroepätyypillisyyttä.
Vauhkosen mukaan mikään edellä mainituista ei ole yksistään syy henkirikoksen tekemiselle, m***a ne lisäävät riskiä.
Rikoksettoman elämän tukisäätiön nuorten toiminnan tiimivetäjä Hanna Myyrä sanoo, että yksi merkittävimmistä tekijöistä yhteiskuntaan paluun kannalta on se, että henkirikoksen tehneellä on joku rinnalla kulkija. Sellainen, joka ei hylkää ja kuuntelee.
Erityistutkija Teemu Vauhkonen sanoo, että koko yhteiskunnan kannalta onnistunut integraatio on parasta uusintarikollisuuden ehkäisyä.
Sen vuoksi siihen panostaminen on järkevää myös turvallisuusnäkökulmasta, ei vain inhimillisestä.
Usein yhteiskuntaan kiinnittymistä arvioidaan uusintarikollisuuden perusteella. Vauhkosen mukaan sitä pitäisi arvioida myös muilla keinoin.
– Olennaista on myös se, järjestyvätkö asuminen ja toimeentulo, jatkuuko tarvittava tuki ja löytyykö arkeen mielekästä tekemistä sekä kannattelevia ihmissuhteita.
Sekä Vauhkosen että Myyrän mukaan oma päätös elämän muuttamisesta on keskeistä sen suhteen, kiinnittyykö ihminen yhteiskuntaan. Oma motivaatio ei kuitenkaan yksistään riitä.
Kun sadat ihmiset jonottavat samoja töitä ja asuntoja kuin henkirikoksen tehneet, eivät jälkimmäiset hakijat välttämättä houkuta kovin montaa.
– Yhteiskunta ei kuitenkaan voi vaatia muutosta ja samalla sulkea rikoksia tehneiltä kaikkia laillisen elämän ovia, Myyrä sanoo.
Vain jotkut henkirikoksen tehneistä pääsevät kiinni tavalliseen arkeen. Yksi heistä on Kimmo, joka murhasi miehen 18-vuotiaana.
