07/10/2026
Laajentumisesta on tullut entistä merkittävämpi osa EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. EU:n laajentuminen on myös Suomen poliittisten ja taloudellisten etujen mukaista ja yksi Suomen EU-politiikan keskeisistä tavoitteista. Laajentuminen vahvistaa EU:n turvallisuutta, vakautta ja kansainvälistä vaikutusvaltaa. Siitä on poliittista ja taloudellista hyötyä sekä unionille että laajentumiskumppaneille. 🇪🇺
Laajentuminen edellyttää EU:n oman päätöksenteon kehittämistä. Institutionaaliset uudistukset, kuten määräenemmistöpäätösten käytön lisääminen tietyillä aloilla on edellytys unionin toimintakyvylle, turvallisuudelle ja demokraattiselle legitimiteetille.
Loppuvuosi 2026 on merkittävä EU:n laajentumiselle. Montenegron, Albanian, Ukrainan ja Moldovan jäsenyysneuvottelujen odotetaan etenevän samalla, kun EU valmistautuu tulevaan laajentumiseen.
Montenegro on laajentumisen kärkimaa ja tavoittelee neuvottelujen päättämistä vuoden loppuun mennessä. Laajentumiskomissaari Marta Kosin mukaan Montenegron jäsenyys voisi olla mahdollinen vuonna 2028. 🇲🇪
Komissio julkaisi 6.10. tiedonannon siitä, miten EU:n toimintaa tulisi uudistaa ennen seuraavaa laajentumista. Arvioissa käsitellään muun muassa budjettia, maataloutta, sisämarkkinoita ja turvallisuutta. Ehdokasmaita on myös tarkoitus integroida asteittain eri politiikkasektoreille jo ennen jäsenyyttä.
Komissio ehdottaa liittymissopimuksiin vahvempia suojalausekkeita oikeusvaltion, demokratian ja perusoikeuksien turvaamiseksi. Vakavimmissa tapauksissa uuden jäsenmaan äänioikeus neuvostossa voitaisiin jäädyttää. Suojamekanismia voitaisiin soveltaa 15 vuoden ajan jäsenyyden alkamisesta.
EU:n päätöksentekoa halutaan myös sujuvoittaa lisäämällä määräenemmistöpäätöksiä esimerkiksi pakotepolitiikassa ja jäsenyysneuvottelujen välivaiheissa. Jäsenyys vaatisi edelleen kaikkien jäsenmaiden hyväksynnän, m***a uudet jäsenet voisivat sitoutua olemaan estämättä tulevia laajentumisia kahdenvälisten kiistojen vuoksi. 🤝🏼
Lisäksi uusille jäsenmaille voitaisiin ottaa käyttöön määräaikaisia siirtymäjärjestelyjä esimerkiksi työvoiman vapaassa liikkuvuudessa ja maataloudessa. Ukrainan kohdalla niitä voitaisiin soveltaa maataloustukiin ja maataloustuotteiden pääsyyn EU:n markkinoille.