27/05/2026
Kotiutuneen tarina, Lurkki 💜
”Lurkki 3v, (entinen Oga) neiti saapui helmikuussa 2025 meijän laumaan. Aloin miettiä loppuvuonna 2024, että tilaa olisi yhdelle ja aloin puhumaan siskoni kanssa rescueista. Ja olisikohan miusta siihen, mitähän kaikkea on huomioitava. Mietin, luin ja otin selvää. Kyselin muilta jolla oli rescuekoira miten on mennyt yms.
Siskoni huomasi Lurkin ilmoituksen ja linkkasi. Ja voi että olin myyty. Nuo surusilmät ja höpsö luonne, energisyys, tekemisen meininki videoissa ja kuvauksessa vaikuttivat siltä, että tässä voisi mahdollisesti olla ensimmäinen rescuekoirani. Kokemusta löytyi aiemmin korkeaenergisestä, isommasta paimenesta.
Kirjoitin hakemusta pari päivää koska halusin kertoa mahdollisimman tarkasti itsestäni ja miten päädyin tähän. Kun minulle soitettiin ja haastateltiin yllätyin positiivisesti miten tarkasti asioista kysyttiin, kerrottiin ja haluttiin keskustella. Sen jälkeen vielä lisämateriaalia luettavaksi ja miettimistä lisää. Erittäin hyviä asioita ja pointteja mitä miettiä ja punnita. Varsinkin kun kyseessä olisi miun ensimmäinen rescue. Edelleen halusin jatkaa.
Kotona ootteli kaksi corgipoikaa Töppö ja Örkki, silloin 11- ja 3-vuotiaat. Aitasin asuntoa ja annoin kaikille aikaa tutustua. Lurkki olisi ollut kyllä innoissaan tutustumassa uusiin pieniin isoveljiin. Varauduin siihen, että Töpöllä, vanhimmalla olisi kestänyt hyväksyä pidempään tulokas m***a hän yllätti. Parissa viikossa pystyttiin olemaan jo aika rennosti. Toki Lurkki oli äärettömän taitava lukemaan tilanteita ja pysyi kauempana Töpöstä. Örkki taas oli todella mustasukkainen. Koska nyt oli toinenkin joka haluaisi olla miun vieressä. Noin kuukaudessa alkoi Örkkikin hyväksyä.
Mitään isompia ärinöitä ei ollut. Lurkki ei yritä omia mitään ja mieluummin väistää. Tuntui että odotti milloin toinen olisi valmis tutustumaan. Todella taitava siis katsomaan tilannetta . Toki myös se, että aitoja pidettiin välissä ja välillä olohuone aidattii puoliksi. Kaikki samassa tilassa m***a ei yhdessä. Totuttelua, että uusin tulokas asuu nyt täällä meidän kanssa. Yksin olot aina aidan takana.Pojat omassa tilassa, Lurkki omassa.
Kaikki konflikti tilanteet yritin välttää. Tämä oli tuttua jo poikien kanssa, kun Örkki tuli taloon. Töpöllä oli vaikea hyväksyä silloin pentua. Isommat koirat olivatkin hänelle ihan ok, kunhan lepo ja ruoka-asiat on rauhoitettu.
M***a en ottanut riskejä, ennen kuin huomasin miten tilanne tasoittuu uuden myötä. Huomiota annettiin kaikille ja jokainen sai myös omat lenkit ja ulkoiluhetkensä. Ketään ei jätetty huomiotta.
Yksinoloharjoitukset meni uskomattoman hyvin. Aluksi pientä piippausta, m***a sitten Lurkki vaan makoili kun kamerasta katsoin. Pienistä hetkistä kaupankäynti reissuihin ja huomaamatta kohta jo 6h meni ihan kun ei mitään. Uskomatonta. Eikä mitään tuhoja. Pienempi alue oli hänelle aidattuna ja siellä rauhoittui hyvin. Nykyään ei aitoja ole tarvittu. Ja työpäivien ajan kaikki on omissa paikoissaan tai katselevat ikkunasta.
Mahaongelmat olivatkin aika pahat pitkään. Lurkki laihtui ja laihtui. Mikään ei vaan pysynyt sisällä. Kaikki lensi kaaressa ulos ja sitä tuli paljon. Koko tämän ajan hän oli kuitenkin iloinen, tekevä ja menossa mukana. Lääkäreillä käytiin. Verikokeita ja näytteitä otettiin, kaikki muuten ok. Vain puutoksia koska mikään ei imeydy. Eihän pelkällä kaurapuurolla pidemmän päälle elä. Vatsaultra oli varattu. Iso koira painoi enää vain 18kg ja oli pelkkää luuta ja nahkaa. Kaurapuurolla tosiaan saatiin maha asettumaan. Se oli ainut mikä pysyi sisällä. Vitamiinipistoksia ja pillereitä saatiin ja sen jälkeen pikku hiljaa lisättiin eläinlääkäriltä saatua ruokaa. Määrä oli olematon, alle desi ensin päivässä sen puuron kanssa. Kaikki maitohapot ja ripulilääkkeet testissä myös.
M***a siitä se lähti. Nykyään kaikki syö jo samaa tavallista ruokaa ja Lurkki on alkanut pienissä määrin kestämään myös raakalihaa. Paino hipoo 30kg ja nyt on neiti terveen näköinen!
Vuosi meni, että Töppö alkoi kutsua Lurkkia leikkimään sisällä ollessa. Ja vierekkäinkin voidaan olla sohvalla tai sängyssä. Örkki ja Lurkki on yks paita ja peppu, aina yhessä jymyämässä jossain.
Ihmiset on Lurkille maailman ihanin asia ja syliin on päästävä. Autoilu on ihanaa. Lenkkeily on ihanaa. Teltassa nukkumisen oppi yhen yön jälkeen kun retkeillään paljon ja jopa ilmatäytteisessä kajakissa on kuin kotonaan. Mikä tyyppi! Kaikessa mukana. Myös hoitotoimenpiteissä ei ole ollut mitään ongelmaa.
Hihnassa kulkee hienosti, vasenta reunaa alusta asti menty automaattisesti. Puput ja rusakot, ne jos vielä saisi kiinni. M***a aina ne pääse karkuun, kun ei hihnasta lasketa. Sekös varmasti ärsyttää toista. Hah.
Lurkki on kuin varjo perässä, mikään ei jää huomaamatta. Viileiden iltojen lämpöpatteri joka kömpii peiton alle heti. Iloinen ja vähän höpsö, surusilmäinen iso otus. Duracell pupu josta ei virta lopu, m***a joka osaa myös rauhoittua ihan itsekseen.”
