Suomen Merimieskirkko - The Finnish Seamen's Church

25/08/2026

Liikkuvien ihmisten kirkko 🚛

Tänään saimme iloisen joukon rekkakuskeja käymään merimieskirkolla! ⚓ Sauna tekee hyvää pitkien ajomatkojen välillä, ja kuskit saavat hetken hengähdyksen perusarjesta. 🧖‍♂️

Palvelemme Rotterdamissa niin merenkulkijoita, raskaan liikenteen kuljettajia kuin muitakin liikkuvia ihmisiä. Ole rohkeasti yhteyksissä merimieskirkon numeroon (aukioloaikoina) tai työntekijöihin! Olemme täällä sinua varten. 💙

24/08/2026

Hedelmästään puu tunnetaan

Omenapuun ei tarvitse aamulla päättää, että tänäänpä olen oikein hyvä omenapuu. Se vain kasvaa ja tekee omenoita. Niistä se tunnetaan.

Minä olen monimutkaisempi. Aamulla saatan päättää, että tänäänpä olenkin oikein kiva ihminen ja tuotan iloa ympärilleni. Ajattelen kauniita ajatuksia lähimmäisenrakkaudesta, kärsivällisyydestä ja kaikkien ihmisten kunnioittamisesta – ja jo seuraavassa hetkessä ärsyynnyn siitä, että joku on taas jättänyt likaisen kahvikupin pöydälle tai että läppäri alkaa päivittää juuri, kun pitäisi saada hommat etenemään.

Kauniita, hyviä hedelmiä on välillä turkasen vaikea tuottaa. Ajattelen vähän kauhulla, että minut tunnetaan siitä, miten käyttäydyn väsyneenä, kiireessä tai silloin, kun toinen ihminen ei toimikaan niin kuin minä toivoisin.

Minulle tekisi varmaan hyvää vähän hengitellä. Samalla voisin muistaa, että se, mihin uskon ja mitä pidän tärkeänä, näkyy siinä, millaisen jäljen jätän kohtaamiini ihmisiin. Millaista hedelmää tuotan. Jääkö toiselle kohtaamisestamme hieman enemmän iloa, rohkeutta tai rauhaa – kokemus siitä, että hän on tullut nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi?

Onneksi huonoimmat hetkeni eivät kerro minusta kaikkea, eikä hedelmien tarvitse olla ihan täydellisiä. Vähän kolhiintunut omenakin on edelleen omena. Ihan ok.

Onneksi Jumala ei huononkaan päivän jälkeen lakkaa rakastamasta ja hyväksymästä. Hän kutsuu yhä uudelleen kasvamaan ja tuottamaan hyvää hedelmää.

Jumala, kasvata minussa tänään hyviä hedelmiä: iloa, ystävällisyyttä ja kärsivällisyyttä. Ja anna erityisen paljon kärsivällisyyttä sille, joka tänään joutuu korjaamaan minun jättämäni likaisen kahvikupin pöydältä. Aamen.

Kind regards,
Marjaana Härkönen
Johtaja, merimiespappi, Lontoo

20/08/2026

🇫🇮🇪🇸 Kohti uutta kautta Espanjassa – yhdessä ja hyvillä mielin

Tänään Vuosaaren Merimieskirkolla valmistauduttiin tulevaan Espanjan kausityöhön. Lokakuussa matkaan lähtevät työntekijät saivat perehdytykseen tuekseen myös edellisten kausien työntekijöitä. Kokemuksia, osaamista ja yhteistä innostusta jaettiin ennen lähtöä.

Gran Canarialle lähtevät pappi Ulla Lumijärvi ja kanttori Tuomas Heikkilä, Teneriffalle pappi Simo Juntunen ja kanttori Kaija Huhtanen, Costa Blancalle pappi Kirsi Leino ja kanttori Heikki Seppänen sekä Aurinkorannikolle kanttori Sari Alakulppi. Espanjan työtä tukemaan ja kehittämään lähtee pappi Reijo Leino.

Espanjassa työntekijämme toimivat läheisessä yhteistyössä paikallisen suomalaisen seurakunnan kanssa. Työn keskeinen osa ovat suomenkieliset messut, jotka kokoavat runsaasti ihmisiä yhteen. Messuissa tuttu kieli, musiikki ja yhteinen hetki yhdistyvät kohtaamiseen – mahdollisuuteen nähdä tuttuja, tutustua uusiin ihmisiin ja kokea kuuluvansa joukkoon.

Myös messujen ulkopuolella työ on ennen kaikkea ihmisten kohtaamista ja rinnalla kulkemista. Kun elämä on kaukana Suomesta, tuttu kieli, keskustelu ja mahdollisuus tulla kohdatuksi omana itsenään voivat merkitä paljon. Näin Merimieskirkko ja paikallinen suomalainen seurakunta rakentavat yhdessä siltaa Suomen ja Espanjassa eletyn arjen välille.

Kausityön vastaava, johtava pappi Jussi Laine, iloitsee lähtijöiden innosta ja osaamisesta.

Hyvä kausi on tulossa. ❤️

Turvallista matkaa ja antoisaa kautta koko joukolle sitten lokakuussa!

16/08/2026

Joskus myrskyn keskellä laivan maston huippuun syttyy sinertävä valo. Mielenkiintoinen sähkömagneettinen ilmiö. Merimiehet antoivat sille nimen: Pyhän Elmon tuli. Se ei sammuta myrskyä. Se ei tyynnytä aaltoja. M***a se kertoo, että keskellä pimeyttäkin on jotakin, joka muistuttaa valosta.

Pyhä Erasmus, jonka mukaan ilmiö sai nimensä, oli merimiesten suojeluspyhimys. Häneen liitettiin ajatus siitä, ettei Jumala aina vie ihmistä pois myrskystä, m***a kulkee hänen kanssaan sen läpi. Siksi maston huipulla hehkuva valo oli monelle rohkaisun merkki: matka jatkuu, vaikka yö on pimeä.

Edu Kettunen käyttää samaa kuvaa laulussaan Elmon tuli. Hän kertoo matkalaisesta, joka ajaa halki yön. Fordin antennissa palaa Elmon tuli. Ja jossain kuuluu kehotus: paina Tauno, paina. Laulussa on jotain syvästi inhimillistä. Elämässä tulee hetkiä, jolloin ei oikein tiedä, mitä seuraavan mutkan takana odottaa. Silti on lähdettävä, kun on aika lähteä. On jatkettava matkaa, kun on aika jatkaa.

Usein kun matka painaa, laitan autoradioon soimaan tämän biisin. Se muistuttaa, että vaikka tie olisi pitkä ja mieli raskas, ei tarvitse pysähtyä epätoivoon. Voi vain jatkaa, kilometri kerrallaan.

Ehkä usko ei olekaan ennen kaikkea varmuutta siitä, että tie on helppo. Ehkä se on luottamusta siihen, että pimeimmälläkin taipaleella on jokin pieni valo, joka kertoo, ettei kulkija ole yksin. Että vaikka tie mutkittelee ja yö tuntuu pitkältä, on lupa jatkaa – painaa eteenpäin.

Merimieskirkon työssä tämän näkee usein. Ihmiset lähtevät maailmalle työn, opiskelun, rakkauden tai pakon vuoksi. Toiset palaavat. Toiset etsivät kotia kahden maan välissä. Harva tietää etukäteen, millaiseksi matka muodostuu. Silti elämä kutsuu eteenpäin.

Raamatussakin usko näyttää usein matkalta. Abraham lähti tietämättä, minne oli matkalla. Opetuslapset nousivat veneeseen, vaikka järvi oli levoton. Paavali purjehti myrskyissä enemmän kuin olisi itse halunnut. Jumalan lupaus ei ollut myrskytön meri, vaan hänen läsnäolonsa.

Ehkä juuri siksi Elmon tuli on niin kaunis kuva uskosta. Ei häikäisevä valonheitin, joka näyttää koko reitin. Vain pieni, hiljainen hohde, joka riittää seuraavaan hetkeen.

Ja joskus se riittää.

- Jussi Laine, Merimieskirkon johtava pappi.

Kiitos tarinasta ja inspiraatiosta Valtterille Hampuriin.

06/08/2026

Rotterdamin uusi sosiaalikuraattori Hilla Mäkivuokko on aloittanut työnsä ja Vuosaaren perehdytyksen jälkeen suuntaa ensi viikolla Alankomaihin. Hän on Beneluxissa vanha tuttu, koska on suorittanut sosiaalityön harjoittelun Brysselin kirkolla.

Tervetuloa mukaan Hilla! Sisua ja siunausta ❤️🔥⚓️

05/08/2026

Kuljin kesälomalla italialaisen pikkukaupungin satamapiazzalla. Talojen välissä liehui pyykki narulla. Saman seinän vieressä oli pieni Neitsyt Marian kuva.

Kukaan ei ollut rakentanut asetelmaa. Se vain oli siinä. Jäin miettimään, että ehkä siinä on jotain kristinuskon ytimestä.

Me erotamme helposti pyhän ja arkisen. M***a Maria eli tavallista elämää: haki vettä, laittoi ruokaa, pesi vaatteita ja kantoi huolta läheisistään. Juuri siihen arkeen Kristus tuli. Ja juuri sen arjen keskellä hän kasvoi ihmiseksi ja tehtäväänsä koko maailman Vapahtajana.

Ehkä siksi pyykkinaru ja Marian kuva sopivat niin luontevasti samalle seinälle.

Ehkä Jumala ei odota meitä vasta kirkossa tai juhlahetkissä. Ehkä hän kulkee mukana juuri siellä, missä elämä tapahtuu: keittiössä, työmatkalla, lentokentällä, satamassa tai pyykkiä ripustaessa.

Pyhä ja arkinen eivät ole vastakohtia.

Ehkä juuri tavallisessa elämässä Jumala on kaikkein lähimpänä.

- Jussi Laine, Merimieskirkon johtava pappi.

03/08/2026

"Otat tietoisen askeleen muukalaisuuteen. Olet samanaikaisesti monen vähemmistön edustaja."

Merimieskirkon töissä on myös yksi kirkkoherra, nimittäin Tomi Tallinnasta ja ei niin vähän Savostakin.

Tallinnan suomalaisen seurakunnan kirkkoherra Tomi Kallanne puhuu vähemmistön edustajana elämisestä vieraassa maassa ja uskonnollisten ihmisten jakamasta yhteydestä. Hartaudessa lauletaan virren 431 "Ken on mun lähimmäiseni" säkeistöt 1-3. Virren esittävät Psallamus-kuoro, johtajanaan Ilm...

02/08/2026

Sana sunnuntaille

"Rannalle noustessaan opetuslapset näkivät, että siellä oli hiilloksella paistumassa kalaa sekä leipää. Jeesus sanoi heille: "Tuokaa tänne niitä kaloja, joita äsken saitte."
Simon Pietari meni veneeseen ja veti verkon maihin. Se oli täynnä isoja kaloja, m***a vaikka kaloja oli paljon -- kaikkiaan sataviisikymmentäkolme -- verkko ei revennyt.
Jeesus sanoi: "Tulkaa syömään." Kukaan opetuslapsista ei rohjennut kysyä: "Kuka sinä olet?", sillä he tiesivät, että se oli Herra.
Jeesus tuli, otti leivän ja antoi heille, samoin hän antoi kalaa.
Tämä oli jo kolmas kerta, kun Jeesus kuolleista noustuaan ilmestyi opetuslapsilleen." Joh. 21:9-14

Kuluneen viikon ajan opetuslapset SaSu-riparilla Suomessa ovat viettäneet yhdessä aikaa kalastaen, rukoillen, lukien Raamattua, laulaen, nauraen ja elämää ihmetellen. Tänään on näiden mahtavien nuorten konfirmaatiojuhlan vuoro.

18/06/2026

Suomen Alankomaiden suurlähettiläs Ilkka-Pekka Similä 🇫🇮🇳🇱 palaa nelivuotiskautensa päättyessä Suomeen kesällä. Mukavan rennolla läksiäisvastaanotollaan eilen hän kehui puheessaan Suomen ja Alankomaiden pitkää ystävyyttä ja mainitsi siitä esimerkkinä ensi vuonna sata vuotta täyttävän Rotterdamin suomalaisen merimieskirkon⚓️

Rotterdamin merimieskirkko kiittää Ilkka-Pekkaa hyvästä yhteistyöstä, meillä on ollut ilo järjestää monia mukavia tapahtumia yhdessä Suomen edustuston kanssa.

Toivotamme Ilkka-Pekka ja Jaana Similälle sisua ja siunausta tuleviin päiviin🌞

17/06/2026

Hyvää juhannusta maailmalle!

Juhannuksessa on jotakin hyvin suomalaista: valoa, joka ei oikein malta sammua. Vettä, saunaa, koivunoksia, nuotion hehkua, mansikoita ja yhteistä pöytää. Tuttua meille on ehkä myös hiljainen hetki, jossa muistaa niitä, joiden kanssa haluaisi olla juuri nyt.

Tänäkin juhannuksena suomalaiset kokoontuvat eri puolilla maailmaa. Merimieskirkoilla, suomalaisissa seurakunnissa, Suomi-kerhoilla, kodeissa, puutarhoissa, satamissa, suurkaupunkien keskellä ja siellä, missä suomalainen yhteys juuri tänä vuonna löytyy.

Juhannus muistuttaa, että koti ei ole aina vain yksi paikka. Se voi olla myös kieli, laulu, tuttu virsi, kahvikuppi, juhannuskimppu, jaettu muisto tai ihminen, joka ymmärtää.

Siellä missä suomalaiset elävät arkeaan maailmalla: liikkuvat, kaipaavat, iloitsevat, etsivät paikkaansa ja rakentavat yhteistä, siellä syntyy myös juhannuksen valo. Joskus se näkyy isona juhlana, joskus pienenä kohtaamisena, joskus vain viestinä kaukaa tutulle ihmiselle.

Olkoon tämä juhannus täynnä valoa, erityisesti siellä, missä sitä juuri nyt tarvitaan vähän enemmän.
Olkoon siinä yhteyttä lähellä ja kaukana oleviin.
Ja olkoon siinä siunausta, maailmalla, kotona ja niiden välillä.

Oikein hyvää Jussia siis kaikille kaikkialle! Tässä yksi Jussi soittaa teille vielä Suvivirren.