Talonpoikaiskulttuurisäätiö

21/10/2026

Vanhimpia tietoja kekrin vietosta

Suuri osa perimätietoa mm. kekristä, mitä perinnearkistoistamme löytyy, on kerätty 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alkupuolella. Mitä sitten vanhemmat taltioidut tiedot kertovat kekristä?

Vanhin tieto on eittämättä Mikael Agricolan Daavidin Psalttarin esipuheeseen lisäämä kuuluisa jumalluettelo, jossa luetellaan hämäläisten ja karjalaisten “epäjumalia”, varoittavassa merkityksessä. Karjalaisten jumalten joukossa mainitaan myös “Käkri” joka “lisäsi karjan kasvun”. Tämän vanhimman tiedon mukaan kekri olisi siis jonkinlainen jumaluus tai henkiolento, joka vaikuttaa karjan hyvinvointiin. Agricolan tietoja ei toisaalta voi välttämättä pitää kovin luotettavina. Hän eli koko elämänsä oppineiden piireissä ja vastaanotti luultavasti tällaista kansan perimätietoa lähinnä oppilailtaan.

Monet myöhemmät tiedot kuitenkin tukevat käsitystä kekrin liittymisestä karjan hoitoon ja menestykseen. Enemmän tietoa alkaa löytyä 1700-luvulta, jolloin Turun akatemiassa vaikutti suomalaisesta kansanperinteestä kiinnostuneen älymystön piiri. Yksi tämän piirin jäsenistä, Christfrid Ganander, kirjoitti mielenkiintoisen kuvauksen kekristä Mythologia Fennica-teoksessaan, joka julkaistiin 1789. Myös Ganander mainitsee kekrin olleen erityisesti karjalaisten juhla, ja puhuu mm. lampaan seremoniallisesta teurastuksesta ja oluen merkityksestä. Ehkä mielenkiintoisimpana yksityiskohtana Ganander mainitsee myös, että kekrinä piti syödä mämmiä navetassa sekä siunata lehmät sivelemällä niiden selkiin olutta linnun siivellä. Yhtään mämmiä ei myöskään saanut tuoda navetasta ulos, vaan kaikki piti syödä - niinkin tarkasti, että oli tarkastattava, ettei kukaan vieras yrittäisi salakuljettaa yhtään mämmiä ulos navetasta suussaan!

Nämä tiedot poikkeavat varsin paljon myöhemmin taltioiduista kekriperinteistä, mikä luultavimmin osoittaa juhlan eläneen ja muuttuneen ajan saatossa myös ennen. M***a mämmiä kekrinä? Mikä ettei.

19/10/2026

Vainajien ja tonttujen juhla

“Kuhalan kylällä Viitasaarella on vieläkin vanha aarniopetäjä, jonka juurelle oli viety kaikista juhlaruoista, erittäinkin köyrinä.” (Jouko Hautala: Vanhat merkkipäivät)

Joskus kuulee sanottavan, että kekri olisi alun perin ollut suomalainen vainajien kestitsemisjuhla. Kieltämättä kekrin aikaan liittyy monenlaisiin henkiin ja uskomusolentoihin liittyviä perinteitä. Esimerkiksi on voitu jättää tontulle ruokauhreja uhripuun juureen tai tuvan pöydälle. Nilsiällä jopa lämmitettiin “pyhille miehille” sauna.

Selkeästi vainajiin viittaavaa perimätietoaineistoa on kuitenkin melkoisen vähäisesti. Uskomusolentojen, kuten tonttujen, haltijoiden ja kummitusten nimitykset ja määritelmät ovat samalla kansanuskossa kaikkea muuta kuin yksiselitteisiä tai edes johdonmukaisia. Tonttua eli talonhaltijaa on jossakin saatettu pitää talon ensimmäisen asukkaan henkenä, toisaalla taas maan- tai pellonhaltijana. Tonttu liitetään myös usein maanviljelykseen ja valtaosa kekrin perinteistä liittyy joko viljasatoon tai karjaan. Eli maanviljelyyn liittyvät merkitykset korostuvat paljon voimakkaammin kuin vainajiin liittyvät.

Vainajien henkiin liittyvät perinteet ovat saattaneet siirtyä kekriin myös sen jälkeen kun juhlan ajankohta kiinnitettiin pyhäinpäivään 1.11, jota seuraa katolisessa kalenterissa sielujen päivä. Kekristä taltioidussa perimätiedossa kuitenkin vainajiin tai muunkaanlaisiin henkiolentoihin liittyvät sisällöt lähes hukkuvat satoon ja maatalouteen liittyviin. Kuitenkin tällaiset muutokset voivat olla esimerkki siitä, miten perinteet elävät ja muuttuvat. Eikä kekrin kaltaiselle juhlalle välttämättä tarvitsekaan nähdä yhtä yhtenäistä selitystä.

16/10/2026

“Kesää kekriin,
syystä jouluun,
talvea mattiin
kevättä juhannukseen”

(Jouko Hautala: Vanhat merkkipäivät)

Toisin kuin usein luullaan, vanhassa kansanomaisessa ajanlaskussa ei juuri huomioitu kevät- tai syyspäivän tasausta. Sen sijaan lähes jokaiseen vanhaan kalenterisauvaan on merkitty seuraavat kaksi päivää: 14.4. ja 14.10. Usein 14.4. merkitään puulla, jonka oksat osoittavat ylöspäin ja 14.10. puulla, jonka oksat osoittavat alaspäin. Nämä ovat vanhan ajanlaskun suvi- ja talvipäivät, jotka osoittivat tärkeät siirtymät vuoden talvi- ja suvipuolien välillä. Vuoden kesäpuolen ei siis katsottu alkavan 21.3. vaan 14.4. ja talvipuolen 14.10. Ihmiset ajoittivat vuodenaikojen muutokset ennemmin lämpötilan, säiden ja kasvillisuuden kuin auringon aseman mukaan.

14.10. asettuu kuitenkin aikalailla keskelle kekrin aikaa. Calixtuksen päivään 14.10. liittyviä perinteitä on taas taltioitu melkoisen vähän, vaikka päivä tosiaan on merkitty lähes jokaiseen vanhaan kalenteriin. Yllä siteerattu paavolalainen vuodenaikaloru puolestaan on yksi useasta, jossa kesän päättyminen yhdistetään nimenomaan kekriin. Näin kekri voidaan nähdä paitsi jakoaikana, vuoden vaihtumisjuhlana myös vuodenaikojen siirtymäjuhlana ja tämä nimenomainen puoli kekrin merkityksestä olisi ainakin osittain siirtynyt Calixtuksen päivään eli talvipäivään 14.10.

Tällainen ajankohta on tietenkin ollut maatalousyhteiskunnassa tärkeä. Vuoden tärkeimmät työt on saatu päätökseen. Vaikka vilja on leikattu pelloilta vielä lämpimien ja aurinkoisten säiden aikaan, sadonkorjuun myöhemmät työvaiheet saatettiin loppuun vasta iltojen jo pimetessä ja lehtien pudotessa puista. Kun vilja on aitoissa, alkaa talvi jo kolkutella ovella ja silloin on hyvä aika juhlimiseen.

14/10/2026

Uusimmassa blogikirjoituksessa Talonpoikaiskulttuurisäätiön kekriasiantuntija Helena Velin kertoo kekrin ruoka- ja juhlaperinteistä. Mitä kekripöytään on ennen katettu, miltä kekrin vietto voisi näyttää tänä päivänä ja mitä yhteistä kekrillä ja halloweenilla on?
🍂

Kekri on sadon, ruoan ja yhdessäolon juhla. Helena Velin kertoo blogissa kekrin ruokaperinteistä, juhlatavoista ja siitä, miten kekriä voi viettää tänä päivänä.

12/10/2026

Kekrilähettiläs John kävi sunnuntaina Turun Luostarinmäen museossa puhumassa kekristä ja sen merkityksistä. Esitelmä käsitteli mm. kekriä osana vuodenkiertoa sekä kekrin juhlaperinteitä ja uskomuksia.

Paikalla oli reilu parikymmentä innokasta kuulijaa.

Kuva: Mari Björkman

12/10/2026

Kekrin ajankohta ja sen merkitys

Koska kekriä oikein vietetään – tai on vietetty? Kekri on mitä ilmeisimmin ollut liikkuva syysjuhla, vähän kuten pääsiäinen on liikkuva kevätjuhla. Useiden lähteiden mukaan kukin talo vietti kekriä kun sadonkorjuu oli saatu päätökseen ja vilja puitua. Sadon ja sadonkorjuutöiden valmistuminen on tietenkin riippunut lukuisista eri asioista, jossa etenkin paikallisella ilmastolla ja kasvukauden säillä on ollut merkittävä roolinsa.

Kekrin ”liikkumavara” on kuitenkin sijoittunut melko pitkälle Mikonpäivän ja pyhäinpäivien välimaastoon, eli lähinnä lokakuulle. Luultavasti tästä liikkuvuudesta johtuen kekrin perinteitä on ajan mittaan ”tarttunut” kiinteämmin ajoitettuihin syksyn juhlapäiviin, kuten juuri mainittuihin Mikonpäivään ja pyhäinpäivään. Näiden lisäksi kekrin perinteitä on siirtynyt jouluun.

Kekrin ajankohtaan liittyy myös aurinko- ja kuuvuoden tasaus eli jakoaika. Vanhassa kansanomaisessa ajanlaskussa vuoden kiertoa seurattiin auringon ja kuun vaiheiden mukaan. Aurinkovuosi ja kuun vaiheet eivät kuitenkaan mene yksi yhteen, vaan väliin tarvitaan noin 11 päivän mittainen ”tasausaika” eli jakoaika. Tämä jakoaika on tavallaan ”tavallisen” ajanlaskun ulkopuolella ja sen vuoksi sitä on pidetty erityisenä ja pyhänä aikana.

08/10/2026

Kekri lähestyy, oletko valmis? Sunnuntaina 11.10. klo 13.00 pääsemme Luostarinmäellä syventymään kekrin ja jakoajan perinteisiin kekrilähettiläs, FT John Björkmanin luennolla "Kekri ja jakoaika – maaginen aika ajan ulkopuolella".

Luento on suunnattu aikuisille. Hinta: museon sisäänpääsymaksu + 4 euron luentomaksu. Museokortilla sisäänpääsymaksun maksaville luento 4 euroa. Hanki paikkasi luennolle ennakkoon osoitteessa: https://turkumuseumshop.fi/…/luostar…/kekri-ja-jakoaika-2026

Syksyllä vietettävää kekriä ja siihen liittyvää jakoaikaa on usein kuvailtu entisajan suomalaisten suurimmaksi vuotuisjuhlaksi, joka kuitenkin 1800-luvun aikana menetti asemansa joululle. Tässä esitelmässä pohditaan tunnettuja kekrin rituaaleja ja perinteitä sekä kekriä ajassa – niin perinteisessä vuodenkierrossa kuin yhteiskunnan historiallisessa kehityksessä.

Esitelmöijä John Björkman on kansanuskoon erikoistunut folkloristi, joka työskentelee Donner-instituutissa tutkijatohtorina ja on Talonpoikaiskulttuurisäätiön kekrilähettiläs.

08/10/2026

Kuulokuvia Wikmanin talosta on podcastsarja, jossa Porvoon museon henkilökunta kutsuu vaihtuvan asiantuntijavieraan tutustumaan Wikmanin taloon. Millaisia tarinoita 1700-luvulta asti Porvoossa seissyt vanha pakaritupa kertoo, kun vain pysähdymme kuuntelemaan?

Tervetuloa kuulokuvamatkalle!

Podcastsarjan ovat toteuttaneet Porvoon museo ja KaikuVisuals Museoviraston tuella. Äänitykset on tehty kesän 2026 aikana.

Podcast · Porvoon museo - Borgå museum · Kuulokuvia Wikmanin talosta on podcastsarja, jossa Porvoon museon henkilökunta kutsuu vaihtuvan asiantuntijavieraan tutustumaan Wikmanin taloon. Millaisia tarinoita 1700-luvulta asti Porvoossa seissyt vanha pakaritupa kertoo, kun vain pysähdymme kuuntele...

07/10/2026

Kekri - en finsk skördefest med mycket gamla anor
🍂
Kekri, som också regionalt haft varierande benämningar som köyry eller keuri, är en sannolikt urgammal finsk skörde- eller höstfest. Ända fram till 1800-talet utjorde kekri årets största högtid för finnarna. Kekri var också högtiden som ansågs avsluta den gamla året och påbörja det nya. Finnarna ansåg året vara bundet till skörden och då skördearbetet och tröskningen var klara, tog också året slut.

Kekri har även kallats ”jakoaika” eller ”delningstiden”. Detta betyder den tid som behövs för att jämna ut skillnaden mellan solårets 365 dagar och 12 måncykler. Samtidigt delade den det gamla året ifrån det nya. Eftersom denna tid på sätt och vis ligger utanför den vanliga tideräkningen, ansågs den också ligga utanför den vanliga tiden och tillvaron. Kekri var alltså en helig tid då den vardagliga reglerna inte gällde. Det var en tid då onda andar ansågs vara på fri fot, en tid att göra trollkonster och spådomar, men även en tid då tjänarna kunde spela spratt på sina husbönder.

Vanligen skedde detta genom att man i följen från hus till hus, utklädda till bockar och andra fantasirika figurer. Man spelade spratt på husbondfolket och kunde t.ex. hota att knäcka skorstenen om man inte bjöds på mat och brännvin. Till kekris natur som en skördefest hörde nämligen att alla gårdar ställde till med ordentliga kalas, dukade sina bord fulla med delikatesser framställda av den färska skörden och bryggde rejält med öl.

Småningom under 1800-talets lopp började kekrins betydelse ge vika och många av dess traditioner överfördes sedan till julen, men idag håller kekri på att genomgå en renässans och den urgamla skördefesten har åter börjat firas på många håll i landet.

05/10/2026

Uusimmassa blogikirjoituksessa Talonpoikaiskulttuurisäätiön kekrilähettiläs John Björkman pohtii kekriä ajassa muuttuvana juhlana. Mistä kekri on saanut alkunsa, miten sitä on vietetty eri aikoina ja miksi vanha sadonkorjuujuhla kiinnostaa jälleen?

Kekri on aina elänyt ajassa. Miten vanha juhla kekri on, miten se on muuttunut vuosisatojen aikana ja mikä on sen merkitys nykyajassa?