29/09/2026
Siiri Keson Pro Gradu -tutkielma on julkaistu.
Osallistava kaupunkisuunnittelu lähiluontokonfliktien hallinnassa : Stansvikinkallion asemakaava
Tiivistelmä
Osallistava kaupunkisuunnittelu on viime vuosina saanut osakseen paljon kritiikkiä, mistä kertoo esimerkiksi kaavavalitusten ja maankäytön konfliktien lisääntynyt määrä. Keskeisin haaste asukkaiden osallistamisessa on se, että osallistaminen on väärin ajoitettua, jolloin asukkaiden kokemus osallistamisen näennäisyydestä voi purkautua asukasaktivismina ja epävirallisena vaikuttamisena. Tässä tutkielmassa keskityn tutkimaan, miten osallistavaa kaupunkisuunnittelua voitaisiin kehittää niin, että lähiluontokonfliktien hallinta olisi tehokkaampaa. Lähiluontokonflikteilla viittaan kaupunkiluonnossa ja -metsissä esiintyviin maankäytön konflikteihin.
Tapaustutkimuksena tutkielma keskittyy 2020-luvulla kärjistyneeseen Stansvikinkallion asemakaavan lähiluontokonfliktiin. Helsingin Kruunuvuorenrannassa sijaitseva Stansvikinkallio on 10,9 hehtaarin kokoinen kallioinen metsäalue, joka on yksi Helsingin viimeisimmistä luonnontilaisista metsistä. Asemakaava-alueelle on suunniteltu massiivista asuinrakentamista, mitä asukasaktiivit ja ympäristöaktivistit ovat voimakkaasti vastustaneet. Stansvikinkallion asemakaavatapaus on ollut monilla tavoin poikkeuksellinen, ja se ilmentää nykyisen osallistavan kaupunkisuunnitteluprosessin heikkouksia.
Tutkielman teoreettinen viitekehys yhdistää kommunikatiivista ja yhteistoiminnallista suunnitteluteoriaa osallistavan kaupunkisuunnittelun käytäntöihin. Nykytutkimuksen valossa kritisoin Patsy Healeyn ideaa kommunikatiivisesta suunnitteluteoriasta erityisesti sen pyrkimyksestä konsensushakuisuuteen ja vuorovaikutuksen tasavertaisuuteen. Sovellan teoreettista näkökulmaa maankäytön konfliktien ja erityisesti lähiluontokonfliktien tarkasteluun.
Tutkielman aineisto koostuu kahdeksasta tapauksen kannalta keskeisen aktiivin ja aktivistin haastattelusta, joita täydennän Stansvikinkallioon liittyvällä dokumenttiaineistolla. Haastatteluaineiston keräämisen ja litteroimisen jälkeen analysoin aineiston teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä viiteen teemaan: ristiriidat, osallistaminen, vaikuttaminen, vuorovaikutus / tiedottaminen, ja kaupunkisuunnittelun kehittäminen. Analyysin mukaan osallistavan kaupunkisuunnittelun haasteet liittyvät osallistamisen väärään ajoittamiseen, näennäisosallistamiseen, yhteistyöhaluttomuuteen ja heikkoon tiedottamiseen. Stansvikinkallion asemakaavatapauksessa merkittävää on se, kuinka laajasti asukas- ja ympäristöaktiivit ovat käyttäneet virallisia ja epävirallisia vaikuttamiskeinoja yrittäessään osallistua asemakaavan suunnitteluun. Keskeinen havainto oli myös, että nykyinen kaupunkisuunnittelua ohjaava kasvukeskeinen arvomaailma vahvistaa osallisten välisiä valta-asemia, ja siten heikentää asukasyhdistysten sekä ympäristöjärjestöjen mahdollisuuksia vaikuttaa kaupunkisuunnitteluun.
Lopuksi kokoan yhteen aineistosta esiin nousseet osallistamiseen liittyvät haasteet, ja hahmottelen kaavion, joka huomioi erityisesti yhteistoiminnallisen suunnittelun osana kaupunkisuunnitteluprosessia. Kaavio esittelee vaihtoehdon sille, millaista yhteistoiminnallinen, muunlajinen ja strateginen kaupunkisuunnittelu voisi mahdollisesti olla tulevaisuudessa.
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20260629105343
