15/06/2026
"Julkisen vallan käyttö ihmisen arkisessa elinympäristössä jättää aina tunnejälkiä ihmiseen. Jokainen myöhästynyt kyyti, epäselvä päätös tai sivuutettu huoli vaikuttaa siihen, kuinka turvalliseksi ihminen kokee oman arkensa."
"Kuka saisi viranomaisen käsittämään, ettei elämä ole numeroita eikä oikeuskielen koukeroita? Että vammaisena minä tarvitsen turvallisuutta ja esteettömyyttä, yhteyttä ja osallisuutta."
Lue Näkemättä kaunis -yhteisön sisällöntuottajan Markus Jalosen tärkeä ja ajankohtainen kirjoitus!
Nyt se sitten kävi, nimittäin vammais-sosiaalityö kävi hyvinvointialueelta tekemässä palvelutarpeen arvioinnin. M***a kuka saisi viranomaisen käsittämään, ettei elämä ole numeroita eikä oikeuskielen koukeroita? Että vammaisena minä tarvitsen turvallisuutta ja esteettömyyttä, yhteyttä ja osallisuutta.
Toissa viikolla inva-taksi ei ottanut minua kyytiin, kun sisäänkäynti auton sivusta oli vaarallisen kiikkerä eikä kuljettaja suostunut viemään minua takaovista sisään, sillä olisin ollut kimppakyytiläinen samaan aikaan pyörätuolia käyttävän matkustajan kanssa. Samalla viikolla toinen sote-kyyti oli 45 minuuttia myöhässä. Avustajat taas eivät aina tunnista tai edes ota vakavasti ääneen lausumiani henkilökohtaisia rajoja.
Kohtaan toistuvasti tilanteita, joissa palvelut eivät vastaa sitä, mitä niiden pitäisi tarjota. Sitä vasten palvelutarpeen arviointi tuntuu ristiriitaiselta.
Julkisen vallan käyttö ihmisen arkisessa elinympäristössä jättää aina tunnejälkiä ihmiseen. Jokainen myöhästynyt kyyti, epäselvä päätös tai sivuutettu huoli vaikuttaa siihen, kuinka turvalliseksi ihminen kokee oman arkensa.
Arvioinnin malli suosii edelleen tarpeen esittämistä byrokratian kielellä. Uusi laki on tuonut siihen lisäksi analyyttisen suunnittelun kielen, joka jää varmasti vieraaksi suurelle osalle palvelujen käyttäjistä.
Minusta palvelutarpeen arvioinnissa pitäisi painottua nimenomaan kokemus turvallisuudesta, kuulluksitulemisesta ja osallisuudesta. Ihmisen elämä ei ole vain kykyä perustella tarpeita oikeilla käsitteillä. Se on myös mahdollisuutta kuulua joukkoon ja elää ilman jatkuvaa epävarmuutta. Niinpä tarvitsemme vammaispalveluihin enemmän inhimillisyyttä.
Kirjoittajan esittely löytyy osoitteesta: https://www.tsnv.fi/fi/nakematta-kaunis-markus-jalonen
[Kuvassa Markus raapii toisella kädellä päätä ja laskee toisen käden sormilla palvelutarvetta.]