01/09/2026
Petteri Orpon johtama hallitus kokoontuu tänään viimeiseen budjettiriiheen.
Neuvottelujen pohjana on valtiovarainministeriön ehdotus ensi vuoden budjetiksi, joka on lähes 13 miljardia euroa alijäämäinen.
📢 Vuosi sitten meidän asunnottomuustaustaiset kävijämme tekivät Vepassa kylttejä mielenilmaisua varten. He eivät osallistuneet sankoin joukoin mielenilmaisuun, m***a se ei tarkoita, etteikö tämä asia heitä koskettaisi ja kiinnostaisi. Kyllä se koskettaa, ja kovaa. Monen voimavarat eivät vain enää riitä tällaisille taisteluille.
”Tämä kyltti kertoo osuvasti: ”Järjestöjen apu on ainut apu, jota saan. Kiitos Vva ja Vepa’.
Meidän järjestöjen tehtävä on tulla se kertomaan tänne turuille ja toreille. Meidän järjestöjen tehtävä on tulla kertomaan se tänne teille ja meille kaikille, varsinkin näille päättäjille.
Meidän kävijämme ovat usein niitä ihmisiä, joita kukaan ei halua katsoa päin, ei nähdä, eikä kuulla. Miten te kuvittelette, että nämä ihmiset olisivat täällä eturivissä vaatimassa oikeuksiaan? Se on meidän järjestöjen tehtävä, että me teemme sen heidän kanssaan, heidän puolestaan ja heidän etujensa ja oikeuksiensa vuoksi!
Esimerkiksi asunnottomuutta kokevien ihmisten tilanteisiin liittyy usein pitkittyneitä päihde-, mielenterveys- ja sosiaalisia ongelmia. Kasautuneiden ongelmien ratkaiseminen kankeassa palvelujärjestelmässä ei aina onnistu, jolloin ihmiset putoavat palveluiden ulkopuolelle. Tämän seuraukset ovat raskaat – taloudellisesta ja erityisesti inhimillisestä näkökulmasta.
Asunnottomuus ei koske vain päihde- tai mielenterveysoireilevia. Erityisesti viimeaikaisten leikkausten myötä asunnottomuuden uhka ulottuu yhä useammin koskettamaan lapsiperheitä, opiskelijoita, vanhuksia ja pienituloisia matalapalkka-aloilla työskenteleviä.
Järjestöjen työ ei ole puuhastelua hyväntekeväisyyden parissa. Se perustuu vuosikymmenten kokemukseen ja erityisosaamiseen, jonka hyöty on korvaamaton myös hyvinvointialueille. Tämä ei onnistu pelkällä vapaaehtoisuudella. Järjestöissä työskentelee koulutettuja ammattilaisia, jotka kohtaavat, kuuntelevat ja kannattelevat ihmisiä kriisiytyneissä elämäntilanteissa. Ilman tätä asiantuntijuutta moni jäisi täysin ilman apua.
On harhaluulo, että järjestöjen toimintakustannukset muodostuisivat johtajien huippupalkoista ja hallinnon pyörittämisestä. Todellisuudessa järjestöt täydentävät - riittämättömillä resursseillaankin - julkisia palveluja tavoilla, joihin viranomainen ei yksin kykene. Ne säästävät yhteiskunnalle kustannuksia, m***a ennen kaikkea ne antavat ihmisille toivoa ja mahdollisuuden nousta takaisin jaloilleen.
Järjestöt eivät ole yhteiskunnalle kulu. Ne ovat ihmisten viimeinen turvaverkko. Ilman niitä moni meistä ei näkisi, että apua, tukea, neuvontaa ja ohjausta on saatavilla.”
Kommenttiosiossa on myös linkki HS – Helsingin Sanomat mielipidekirjoitus STEA:n myöntämästä sote-järjestöjen rahoituksesta.
