27/07/2026
Kuuballa luulisi olevan riittävästi tekemistä pahenevan talouskriisinsä ja yli 20 tunnin päivittäisten sähkökatkojen ratkaisemisessa. Yhdysvaltojen ulkoministeriön mukaan Kuuban hallitus on kuitenkin kiireinen aivan muiden asioiden parissa: viime viikolla julkaistun raportin mukaan Kuuballa on keskeinen rooli ”Yhdysvaltojen kääntämisessä itseään vastaan” laajan ”vaikuttamis- ja vakoiluverkon” kautta.
Ulkoministeri Marco Rubion esittelemän vainoharhaisen raportin mukaan Kuuba on vastuussa muun muassa Black Lives Matter -liikkeestä, George Floydin kuolemaa seuranneista mellakoista, Democratic Socialists of America -järjestöstä, yliopistomielenosoituksista, Maahanmuutto- ja tulliviraston (ICE) vastaisesta aktivismista, Antifasta sekä New Yorkin pormestarin Zohran Mamdanin ja Los Angelesin pormestarin Karen Bassin valinnoista – eikä lista lopu tähän.
Raportissa pyhitetään useita osioita myös Kuuba-solidaarisuusjärjestöille. Niiden yhteydessä mainitaan muun muassa äskettäin pakotteiden kohteeksi joutunut Kuuban kansojen ystävyysinstituutti ICAP, jota kuvataan Havannan kansainvälisten verkostojen koordinointikeskukseksi. Raportti esittää mielikuvituksellisia väitteitä, joiden mukaan Kuuban saartoa vastustavat järjestöt, rauhanliikkeet ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta ajavat tahot ovat Kuuban ohjailemia äärivasemmistolaisia terroristeja. Ulkoministeriön mukaan ”äärivasemmistolainen hallituksenvastainen terrorismi on nykyään vastuussa useammista iskuista ja salaliitoista Yhdysvalloissa kuin mikään muu ideologinen ryhmä”.
Raportin mukaan Kuuban ”subversiivinen” vaikuttaminen on ulottunut jopa valtapolitiikan liberaaleihin, kuten Barack Obamaan, sekä Harvardin yliopiston kaltaisiin instituutioihin. Raportissa väitetään Kuuban pyrkivän hyökkäämään Yhdysvaltoja vastaan sisältäpäin ja saaneen ”amerikkalaiset toimimaan oman maansa tuhoajina” houkuttelemalla ”lännen nuorison kääntymään omaa perintöään vastaan”.
Satasivuisen raportin sisältö olisi lähinnä huvittavaa salaliittoteoriaa, ellei se olisi Yhdysvaltojen hallituksen virallinen asiakirja, jolla perustellaan kuubalaisten elinolojen tietoista kurjistamista ja luodaan oikeutusta sotilaallisen väliintulon mahdollisuudelle.
Kuuban hallitusta voidaan arvostella virheellisistä päätöksistä, uudistusten hitaasta etenemisestä ja monista kotikutoisista ongelmista. Ei ole kuitenkaan mitään epäselvyyttä siitä, että Yhdysvaltojen tukehduttamispolitiikan seuraukset kohdistuvat suoraan tavallisiin Kuubassa asuviin ihmisiin, erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin. Tätä politiikkaa puolustellaan nyt absurdeilla väitteillä Kuuban johtamasta salaliitosta, joka horjuttaa Yhdysvaltojen sisäistä turvallisuutta.
Tammikuusta lähtien voimassa ollut öljysaarto ja jatkuvalla syötöllä asetetut uudet pakotteet ovat Trumpin hallituksen kylmäveristä ja laskelmoivaa politiikkaa humanitaarisen kriisiin aiheuttamiseksi Kuubassa. Sallimmeko Gazan kaltaisen kansanmurhan tapahtua jälleen?
Viimeisten pakotteiden seurauksena Kuuba on jäänyt ilman epilepsialääkkeitä, kun niitä sisältävät kontit seisovat Cartagenan satamassa Kolumbiassa. Rahti on pysäytetty, sillä saksalainen Hapag-Lloyd -varustamo kieltäytyy luovuttamasta lääkkeitä Kuubaan vetoamalla Yhdysvaltain saartotoimien noudattamiseen.
Jamaikan satamassa puolestaan seisoo kymmenen ranskalaisen CMA CGM -varustamon hallussa olevaa konttia, joissa on valtimoverisuonilinjoja, fistelineuloja ja dialyysaattoreita. Ne ovat välttämättömiä tuhansien potilaiden hemodialyysihoidon toteuttamiseksi Kuubassa. Samassa satamassa on jumissa Kuuban terveydenhuolle tarkoitettuja veripusseja sekä yli kolme miljoonaa Santiago de Cuban terveyskeskuksille lahjoitettua injektioneulaa ja -ruiskua.
Yhdysvaltojen mukaan mitään saartoa Kuubaa vastaan ei ole olemassa, m***a silti Kuubaan tarkoitetut ruokaa, lääkkeitä ja muita välttämättömiä tarvikkeita sisältävät kontit ovat jumissa lähtösatamissa eri puolilla maailmaa. Kaiken kukkuraksi Marco Rubio asetti muutama päivä sitten pakotteiden alaiseksi Marielin konttiterminaalin, joka on Kuuban tärkein satamainfrastruktuuri.
Pakotteet eivät ole pysäyttäneet vain valtion tuontia ja kansainvälisten avustusjärjestöjen humanitaarisen avun toimituksia Kuubaan. Ne ovat jättäneet pulaan myös Kuuban yksityisyritykset, joiden on koko ajan vaikeampi hankkia tarvikkeita ja raaka-aineita ulkomailta. Edustavatko nämä yrityksetkin Kuuban johtamaa "21. vuosisadan kommunismia"?
