Mannerheim-ristin ritarit

Etusivu
Suomi
Helsinki
Mannerheim-ristin ritarit

Reittiohjeet Verkkosivusto Ota yhteyttä: organisaatio

Mannerheim-ristin ritarien säätiön virallinen Facebook-sivu. Mannerheim-ristin ritarit -sivu kertoo 1

03/10/2026

Kenraalimajuri Taavetti Laatikainen johti loppukesällä 1941 Karjalan kannaksella hänelle alistettujen sotatoimiyhtymien etenemistä vahvasti varustettujen vihollisasemien läpi aina vanhalle valtakunnanrajalle. Hänet nimitettiin tasan 85 vuotta sitten Mannerheim-ristin ritariksi numero 17. Laatikainen toimi tuolloin II armeijakunnan komentajana.

Virallisen nimityspäätöksen perustelu kuului:

”Ylipäällikkö on pvm:llä 3.10.41 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi kenraalimajuri Taavetti Laatikaisen, joka määrätietoisesti johti hänelle alistettujen sotatoimiyhtymien toimintaa ensiksi vihollisen vahvasti varustettujen asemien murtamisessa ja vastustajan tuhoamisessa sekä sen jälkeen operatioiden edelleen kehittämisessä Kannaksella aina valtakunnan vanhalle rajalle saakka.

Näiden nopeasti suoritettujen operatioiden kautta tuettiin myös Viipurin ja Länsi-Kannaksen samoinkuin Itä-Kannaksenkin valtausta. Operatio oli mahdollinen sen vuoksi, että sitä johti komentaja, joka tarmokkaasti ja väsymättömästi pyrki määrättyihin tavoitteisiin ja joka alaisiinsa loi sellaisen voitontahdon, että etenemistä ei suurimmatkaan rasitukset voineet pysähdyttää.”

Laatikainen sai Saksassa jääkärikoulutuksen vuosina 1916–1918 ja osallistui ensimmäisen maailmansodan aikana taisteluihin Missejoella, Riianlahdella ja Aajoella. Talvisodassa hän toimi 1. divisioonan ja myöhemmin I armeijakunnan komentajana Karjalan kannaksella.

Jatkosodan alussa Laatikainen toimi ensin V armeijakunnan ja sitten II armeijakunnan komentajana. Myöhemmin hän toimi Maaselän Ryhmän komentajana vuosina 1941–1944 ja kesällä 1944 IV armeijakunnan komentajana Karjalan kannaksella.

Taavetti Laatikainen syntyi 27. heinäkuuta 1886 Haukivuoressa. Hän kuoli 15. huhtikuuta 1954 Mikkelissä 67-vuotiaana ja on haudattu Mikkelin Harjun hautausmaalle.

Kuva: Sotamuseo

02/10/2026

15-miehinen vihollisosasto pääsi elokuussa 1944 yllättämään suomalaiset ja hyökkäsi Allan Anttilan ryhmän selkään Ilomantsissa.

Tilanne oli vakava. Puolustus uhkasi murtua, eikä aikaa epäröintiin juuri ollut.

Anttila teki ratkaisunsa nopeasti. Hän syöksyi yksin vihollisten keskelle ja kävi lähitaisteluun. Taistelussa hän tuhosi yksitoista hyökkääjää ja otti loput neljä vangiksi.

Myöhemmin vihollinen yritti murtautua Lehmivaaran motista panssarivaunujen tukemana. Anttila ryhtyi jälleen viivyttämään hyökkäystä ja onnistui hankkimaan suomalaisille ratkaisevasti aikaa apuvoimien saapumiseen.

01/10/2026

Vänrikki Pentti Iisalo käytti Tiurin taistelussa vallattua pst-tykkiä hämmästyttävän tehokkaasti. Hän oli saanut tykkikoulutusta, m***a kyseistä 45 mm:n piiskatykkiä hän käytti ensimmäistä kertaa - suoraan tositilanteessa.

Iisalo ampui tykillä noin 40 laukausta vihollisen autokolonnaa kohti. Hänet nimitettiin 1. lokakuuta 1941, tasan 85 vuotta sitten, Mannerheim-ristin ritariksi numero 16. Iisalo toimi tuolloin joukkueenjohtajana JR 2:n 3. komppaniassa.

Virallisen nimityspäätöksen perustelu kuului:

”Ylipäällikkö on pvm:llä 1.10.41 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi vänrikki Pentti Iisalon, joka [Tiurin] taistelussa 17.8.41 valtasi yksin vihollisen pst.tykin, käänsi sen ja ryhtyi tutustumaan valtaamaansa aseeseen, jollaista hän aikaisemmin ei ollut käsitellyt.

Hänen onnistui saada tykki toimimaan parhaaksi kun vihollisen autokolonna ajoi sillan yli. Hän ampui noin 40 laukausta kolonnaa kohti saaden aikaan läpipääsemättömän ruuhkan tielle. Näin sai vänrikki Iisalo reippaalla toiminnallaan viivytetyksi vihollista siksi kunnes oma pataljoona pääosillaan ehti paikalle.”

Iisalo palveli jatkosodassa JR 2:ssa ensin joukkueenjohtajana ja myöhemmin muun muassa pataljoonan lähettiupseerina, komppanianvarapäällikkönä ja komppanianpäällikkönä. Hänen sotatiensä kulki muun muassa Nuijamaalta Kuurmanpohjan, Hiitolan, Räisälän ja Tiurin kautta Syvärille. Hän haavoittui Syvärin voimalaitoksella 11. kesäkuuta 1944.

Keijo Pentti Iisalo syntyi 8. helmikuuta 1920 Toijalassa. Hän kuoli 30. marraskuuta 2008 Lahdessa 88-vuotiaana. Hänet on haudattu Lahden Levon hautausmaalle.

Kuva: Sotamuseo

30/09/2026

Venäläiset rynnivät suoraan Erkki Korpea kohti.

Maaliskuussa 1942 suomalainen iskuosasto oli tunkeutunut vihollisen asemiin Ohdan lohkolla Karjalankannaksella tuhotakseen niin sanotun Ojasen bunkkerin.

Kun muut valmistelivat betonibunkkerin räjäytystä, Erkki Korpi jäi yksin vihollisen yhdyshautaan suojaamaan heidän toimintaansa. Hyökkäyksen alettua Korpi pidätti konepistoolillaan moninkertaisesti ylivoimaista vihollista niin kauan, että räjäytystyö saatiin valmiiksi.

Vasta tehtävän onnistuttua Korpi irtautui asemasta viimeisenä miehenä.

29/09/2026

”Vihollisen tehdessä voimakkaan, hyökkäysvaunujen ja tykistön tukeman ulosmurtoyrityksen Viipurin motista Säiniön aseman luona tuhosi korpraali Laisi seitsemän vihollisen hyökkäysvaunua, sekä jääden käteen haavoittuneena yksin vihollisen saartamalle tykille, vielä viisi kuorma-autoa.”

Näin kuvattiin Eino Laisin toimintaa Säiniön aseman luona elokuussa 1941. Haavoituttuaan käteen hän jäi yksin vihollisen saartamalle tykille ja jatkoi taistelua. Nimitysperusteen mukaan hänen toimintansa pysäytti kolonnan alkupään ja vaikutti ratkaisevasti suurmotin muodostumiseen.

Mannerheim-ristin ritarin Eino Laisin kuolemasta tulee kuluneeksi 40 vuotta.
Marskin ritari numero 115 kuoli 29.9.1986 Salossa 78-vuotiaana. Hänet on haudattu Saloon Helisnummen hautausmaalle.

Eino Laisi syntyi Säkkijärvellä 20.3.1908. Talvisodassa hän palveli kiväärimiehenä RT 2:ssa ja taisteli Ristiniemessä ja Viipurinlahdella.

Jatkosodassa Laisi palveli panssarintorjuntatykkimiehenä ja panssarintorjuntatykin johtajana 34.TykK:ssa. Hän taisteli Karjalan kannaksella, Itä-Karjalassa ja Viipurinlahdella. Säiniöllä 29.8.1941 hän haavoittui käteen. Vuonna 1944 hän palveli vielä konekiväärinjohtajana RTR 12:ssa.

Korpraali Eino Laisi nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi 4.6.1943 panssarintorjuntatykin johtajana 34.TykK/4.D:ssa.

Ennen sotia Laisi työskenteli maanviljelijänä kotitilallaan Säkkijärvellä. Sotien jälkeen hän työskenteli maataloustöissä ja maanviljelijänä eri paikkakunnilla, viimeksi omalla maatilallaan Salossa vuoteen 1981.

Kuvat: Heikki Lehtonen ja Sotamuseo

27/09/2026

”Ei tässä auta muu kuin hyökätä.”

Vihollisen tulitus oli pysäyttänyt suomalaisten vastaiskun Kannaksella kesäkuussa 1944. Korpraali Pauli Tanttu lähti yksin kohti konekivääripesäkettä ja tuhosi sen. Tie aukesi muulle joukkueelle.

Tanttu ei pysähtynyt. Ryhmänsä kärjessä hän tuhosi vielä kaksi konekivääri- ja pikakivääripesäkettä.

Kun hän kuuli vihollisen kranaatinheittimen laukaukset, toverit varoittivat lähtemästä sitä kohti. Tanttu lähti silti. Hän tuhosi matkalla kuusi vihollista ja valtasi heittimen yksin.

Pauli Tanttu nimitettiin joulukuussa 1944 Mannerheim-ristin ritariksi numero 180.

26/09/2026

Alikersantti Veikko Vehviläinen tunkeutui ryhmänsä kanssa Alalammen taistelussa vihollisen vahvaan tukikohtaan ja käytti siellä käsikranaatteja, kasapanoksia ja konepistoolia. Hänet nimitettiin tasan 85 vuotta sitten Mannerheim-ristin ritariksi numero 15. Vehviläinen palveli tuolloin ryhmänjohtajana JR 9:n 4. komppaniassa.

Virallisen nimityspäätöksen perustelu kuului:

"Ylipäällikkö on pvm:llä 26.9.41 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi alikersantti Veikko Kalevi Vehviläisen, joka on osoittautunut erittäin rohkeaksi ja kylmäveriseksi alijohtajaksi sekä ilmiömäisen taitavaksi ja nopeaksi eri taisteluvälineiden käyttäjäksi kaikissa taisteluissa. Tunkeutui ryhmänsä kera [Alalammen] taistelussa 16.7.41 vihollisen vahvaan tukikohtaan, jossa, heittämällä useita käsikranaatteja ja kasapanoksia sekä vuoroin käyttämällä konepistooliaan, pakotti viholliset pysymään rakennuksissa heidän yrittäessään ulos ikkunoista ja ovista tuhoten heidät lopuksi."

Vehviläinen oli osallistunut talvisotaan kiväärimiehenä JR 41:ssä Ilomantsin Kallioniemessä. Jatkosodassa hän palveli ryhmänjohtajana ja joukkueenvarajohtajana JR 9:ssä vuosina 1941–1943 ja JR 30:ssä vuosina 1943–1944. Hänen sotatiensä kulki muun muassa Alalammen, Leppäselän, Latvasyrjän, Sortavalan, Äänislinnan ja Syvärin kautta. Hän kotiutui 28. marraskuuta 1944.

Veikko Kalevi Vehviläinen syntyi 23. huhtikuuta 1920 Suonenjoella. Hän kuoli 4. helmikuuta 1998 Suonenjoella 77-vuotiaana ja on haudattu Suonenjoen Vanhalle hautausmaalle.

Kuva: Sotamuseo

25/09/2026

Sotamies Emil Pasanen esti Prääsän taistelussa yksin konepistooli aseenaan kaksisataamiehisen vihollisen tunkeutumisen tilapäiseen puolustusasemaan. Hänet nimitettiin 85 vuotta sitten Mannerheim-ristin ritariksi numero 14. Pasanen palveli tuolloin konepistoolimiehenä JR 50:n 5. komppaniassa.

Virallisen nimityspäätöksen perustelu kuului:

"Ylipäällikkö on pvm:llä 26.9.41 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi sotamies Emil Pasasen, joka [Suvilahden] taistelussa 21.8.41 konepistoolilla tuhosi kymmeniä vihollisia näiden juostessa taloista ulos suorasuuntaustykin ajamina ja [Jessoilan] taistelussa 27.8.41 valtasi konepistoolia käyttäen erään toverin kanssa tärkeän sillanpääasemakukkulan ja piti sen yksin hallussaan toverin kaaduttuakin, kunnes sai apua omilta joukoilta sekä [Prääsän] taistelussa 8.9.41 ratkaisukohdassa vihollisen läpimurtoyrityksen aikana esti, tovereiden vieressä tultua taistelukyvyttömiksi, yksin konepistooli aseenaan kaksisataa-miehisen vihollisen tunkeutumisen tilapäiseen puolustusasemaan siten ratkaisevasti vaikuttaen vihollisen hyökkäyksen epäonnistumiseen."

Talvisodassa Pasanen palveli hevostenhoitajana 10. ELK:ssa Karjalan kannaksella. Jatkosodassa hän palveli konepistoolimiehenä muun muassa JR 50:ssä. Hän haavoittui Matrossassa 22. syyskuuta 1941, vain neljä päivää ennen nimitystään Mannerheim-ristin ritariksi.

Emil Pasanen syntyi 25. elokuuta 1910 Viitasaarella. Hän kuoli 6. lokakuuta 1981 Viitasaarella 71-vuotiaana ja on haudattu Viitasaaren Haapasaaren hautausmaalle.

Kuva: Sotamuseo

22/09/2026

Vihollisrykmentti oli panssarien tukemana murtautunut Siiranmäessä noin kahden kilometrin syvyyteen suomalaisten asemiin.

Suomalaiset kokosivat vastaiskuosaston, jonka tehtävänä oli iskeä muodostuneen kiilan sivustaan. Hyökkäyksen kärjessä eteni 23-vuotiaan vänrikki Eino Ripatin johtama jääkärijoukkue.

Ripatti syöksyi ensimmäisenä tien yli, jolloin vihollisen panssarit avasivat tulen. Hän haavoittui vakavasti, m***a vastaisku jatkui.

Suomalaiset rynnistivät noin 1,5 kilometriä viholliskiilan halki. Hyökkäys suisti vihollisrykmentin sekasortoon.

Eino Ripatti nimitettiin heinäkuussa 1944 Mannerheim-ristin ritariksi numero 146.

21/09/2026

Paavo Kahla teki tiedustelukoneestaan tahallaan maalin.

Syyskuussa 1941 hän oli tykistön tulenjohtolennolla. Maastoon kätkeytyneen vihollisen ilmatorjuntapatterin tarkkaa sijaintia ei tunnettu.

Kahlan Fokker alkoi tehdä rohkeita syöksyjä ja houkutteli vihollista avaamaan tulen. Lopulta ilmatorjuntatykit vastasivat.

Juuri sitä Kahla oli odottanut.

Nyt hän pystyi paikantamaan patterin ja johtamaan suomalaisen tykistön tulen sitä vastaan. Yksi ilmatorjuntatykki sai täysosuman ja koko patteri vaiennettiin.

Paavo Kahla nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi huhtikuussa 1942. Sodan aikana hän lensi yli 300 sotalentoa.

Osoite

RatamestarinKatu 9 C/Kellosilta 4 C
Helsinki
00520

Verkkosivusto

https://marskinritarit.fi/

Ilmoitukset

Saat tiedon ensimmäisenä: lähetämme sinulle sähköpostia, kun Mannerheim-ristin ritarit julkaisee uutisia ja tarjouksia. Sähköpostiosoitettasi ei käytetä muihin tarkoituksiin, ja voit perua tilauksen milloin tahansa.