Surunauha ry - vertaistukea itsemurhan tehneiden läheisille

18/06/2026

Rauhallista keskikesää kaikille Surunauhasta. Juhannus- ja lomakausi voivat herättää kipeitä muistoja surua kantaville. Myös kesän juhlissa sinulla on oikeus tunteisiisi.

Olit sitten esimerkiksi surullinen muiden iloitessa tai iloinen yhdessä muiden kanssa, vaikka läheisesi on poissa. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa tuntea tai surra läheisen kuoleman jälkeen. Lempeitä ajatuksia erinäköisiin juhannuksiin, niitä tulee myös uusia.

Surunauha tarjoaa tukea koko kesän.

🌸Järjestämme ohjatuissa chateissa tukea aina kesätiistaisin klo 18-19.30. Discordiin voi tulla juttelemaan toisten läheisten kanssa matalalla kynnyksellä siitä, mikä mielen päällä omassa menetyksestä juuri nyt. Lisäksi ohjattu teemachatti "Suru ja mielenterveys" kokoontuu 5.7. klo 17. Illassa keskustelua surun vaikutuksista mielenterveyteen ja myös siitä, miten mielenterveyttä voisi tukea surun keskellä. https://surunauha.net/verkkotuki/

🌸Yhdistämme vertaistukipyyntöjä läpi kesän. Jos kaipaisit kesäaikana kuulevaa korvaa ja mahdollisuutta puhua rauhassa koulutetun vertaistukijamme kanssa, pyydä kauttamme yksilövertaistukea. Yksilövertaistuen kautta saat tilaa pohtia menetykseesi liittyviä asioita ja tunteita. Vertaistukijalla on oma kokemus läheisen itsemurhasta. https://surunauha.net/vertaistukipuhelin/

🌸Elokuussa 29.8. Surunauhan vapaaehtoiset järjestävät päivävaelluksen kauniissa maisemissa Sallan kansallispuistossa. Päivässä nautitaan yhdessä luonnosta ja vertaisseurasta, joukkoa luotsaa Surunauhan kouluttama vertaistukija. Päivävaelluksille matkustetaan kauempaakin, lämpimästi tervetuloa mukaan. ❤️

Tavoitat Surunauhan toimiston koko kesän ma-to klo 10-15. Voit soittaa meille numeroon 040 54589 54 ja laittaa s.postia [email protected].

Jos kaipaat tukea juhannuksena ja toimistoaikojen ulkopuolella, älä jää yksin:
📞 MIELI ry:n kriisipuhelin: 09 2525 0111 (päivystää myös pyhinä)
💬 Sekasin-chat palvelee normaalisti koko kesän ajan: sekasin.fi

17/06/2026

Itsemurhien ehkäisy ja läheisten tukeminen eivät ole ylimääräistä hyvää, vaan välttämätöntä työtä, jota yhteiskunta tarvitsee, kirjoittaa Surunauhan toiminnanjohtaja Riika Hagman-Kiuru Turun Sanomissa.

Pitkällä aikavälillä itsemurhien määrä on vähentynyt, m***a viime vuosien hyvä kehitys on pysähtynyt. Erityisen huolestuttavia ovat nuorten itsemurhat. THL:n ennakkotietojen mukaan alle 25-vuotiaiden itsemurhien määrä kasvoi viime vuonna. Kasvu oli suurinta 20–24-vuotiaiden kohdalla: itsemurhien määrä kasvoi vuodessa kolmanneksella.

Samaan aikaan nuoria ja kriisissä olevia läheisiä tukevien järjestöjen rahoitusta leikataan. Itsemurhien ehkäisy ja itsemurhan tehneiden läheisten tukeminen ovat välttämätöntä työtä, jota yhteiskunta tarvitsee.

Suomalaisessa tutkimuksessa yhden itsemurhan kustannuksiksi on arvioitu noin 309 000–456 000 euroa. Kansainvälisissä arvioissa yhden itsemurhan kustannus voi ylittää miljoona euroa. Yksikään laskelma ei kuitenkaan tavoita inhimillistä kärsimystä. Näihin leikkauksiin meillä ei ole varaa.

Surunauhan vuoden 2026 valtionavustus on 217 115 euroa. Se on vähemmän kuin yhden itsemurhan yhteiskunnalliseksi kustannukseksi arvioitu. Tällä summalla Surunauha on tavoittanut tuhansia läheisiä, vahvistanut kriisissä olevien ihmisten toimintakykyä ja tarjonnut tukea silloin, kun sitä on eniten tarvittu. Saamamme palautteen mukaan moni läheinen on tukea saatuaan luopunut itsemurhasuunnitelmastaan.

Työssään Hagman-Kiuru on nähnyt, miten vertaistuki voi antaa itsemurhamenetyksen kokeneelle ihmiselle toivoa ja voimia jatkaa. Tuki on auttanut ihmisiä luopumaan omista itsemurhasuunnitelmistaan. Tuemme nuoria, joiden lähipiirissä on tapahtunut itsemurha tai henkirikos. Menetys on usein äkillinen, väkivaltainen ja syvästi traumatisoiva. Silti jatkoavustusta tälle toiminnalle ei ole voinut hakea STEA:lta, eikä korvaavaa rahoitusta ole löytynyt.

❓Järjestöleikkauksia perustellaan säästöillä. Mitä säästetään, jos nuori tai läheisensä menettänyt jää ilman apua ja päätyy raskaampien palvelujen piiriin?

Kyse on elämästä, toivosta ja yhteiskunnallisesta vastuusta, ei kuluerästä.

Lue koko kirjoitus: 🔗https://www.ts.fi/a/7012692

13/06/2026

"Menetin pikkuveljeni Jannen itsemurhalle tammikuussa 2020. Janne oli 28-vuotias.

Muistan yhä sen perjantaiaamun, kun join aamuteetä ja luin uutisia. Yhtäkkiä mun isä soitti olevansa rappuni alaovella, koska hänellä on tärkeää asiaa. Oven avattuani hän kertoi, että Janne on tehnyt itsemurhan ja kuollut.

Janne oli herkkä, luova ja taiteellinen. Hän soitti kitaraa, kuunteli paljon musiikkia, piirsi ja kirjoitti. Hän välitti eläimistä ja läheisistään. Meillä oli traumaattinen lapsuus, minkä takia Jannella oli vakavia mielenterveyden ongelmia. Hän oli yrittänyt itsemurhaa useamman kerran. Janne koitti piilottaa pahan olonsa ja tuskansa muilta, m***a tiesimme kyllä, ettei hän voinut hyvin ja yritimme hakea hänelle apua.

Olimme pelänneet tätä jo pitkään, m***a silti mikään ei valmistellut siihen hetkeen, kun se oikeasti tapahtui.

Aluksi suru tuntui niin suurelta, että pelkäsin hukkuvani sen alle. Yritin suorittaa surua kuin se olisi jokin työtehtävä, jonka voisi hoitaa “alta pois” ja sitten siitä olisi vapaa.

Kannoin myös vihaa surun rinnalla. Vihaa siitä, ettei Janne ollut saanut sitä apua, jota hän olisi kipeästi tarvinnut.

Vähitellen ymmärsin, ettei surulla ole päätepistettä. Sitä ei voi suorittaa loppuun. Sen kanssa täytyy opetella elämään ja antaa sille tilaa.

Ajattelen Jannea joka päivä, usein aivan tavallisissa hetkissä. Hän tulee mieleeni musiikkia kuunnellessa, tähtitaivasta katsellessa ja monessa arkisessa tilanteessa. Huomaan edelleen miettiväni, mitä hän ajattelisi tai sanoisi jostain asiasta.

Katson lapsuuden valokuvia, käyn haudalla ja sytytän kynttilän merkkipäivinä. Muistelen erityisesti meidän lapsuutta ja sitä pikku-Jannea, joka oli herkkä, viaton, hauska ja utelias.

Terapia ja vertaistuki ovat auttaneet surussa. On ollut tärkeää oppia, että suruun ei huku, vaikka se välillä vyöryy päälle kuin tsunami. Siitä selviää joka kerta, vaikka ei siinä hetkessä heti tuntuisi siltä.

Kaiken surun alla on lopulta rakkaus. Siksi sureminenkin on tapa rakastaa.

Suru tulee edelleen aalloissa. Se on syvää ja kipeää, m***a siitä on tullut tunne, jota kunnioitan. Se kertoo siitä, miten paljon Janne on minulle merkinnyt."

Riina

🔗Tämän ja muita vertaistarinoita löydät myös blogistamme: surunauha.net/blogi

10/06/2026

Mitä kesääsi? Kesän kauneus ja valo voi tuntua raa'alta, jos kannat juuri nyt raskasta surua. Tai antaako valoisin vuodenaika voimaa ja happea myös suruun? Ehkä suret tärkeää merkkipäivää tai kuolinpäivää juuri kesäaikaan. Vaikka ympäristö on kukkeimmillaan, on täysin ok, ettei olo tunnu aina siltä.

Muiden tarinoiden kuuleminen voi tutkimusten mukaan vähentää suruun usein liittyviä syyllisyydentunteita ja auttaa näkemään menetyksen eri näkökulmista. Ryhmiin osallistuneet ovat kokeneet toivoa kuultuaan kokemuksia ihmisiltä, joiden menetyksestä on kulunut enemmän aikaa. Aina itsemurhamenetykseen liittyvää surua ei ole mahdollista jakaa oman lähipiirin kanssa; vertaistuellisessa ympäristössä kokemuksista on voitu puhua avoimesti ja oma surukokemus ei ole tuntunut yhtä vieraalta.

❤️Tule siis tarinoiden, ajatusten ja kokemusten jakamisen äärelle. Monesti jo pelkästään toisten vertaisten kuunteleminenkin voi helpottaa oloa.

Tulevana lauantaina 13.6. on hieno mahdollisuus tulla lämpimään vertaisseuraan luonnonläheisesti kahdessa tapahtumassamme:
💚Valon päivä Lepaanrannassa Iittalassa: https://surunauha.net/tapahtumat/valon-paiva-lepaalla/
💚Vertaisten päivävaellus Ruovedellä: https://surunauha.net/tapahtumat/vertaisten-vaellus/

Kesällä tukea saa koko Suomen alueella verkossa ja puhelimitse:
💚Vertaischatissa kohdataan koko kesä aina tiistaisin klo 18-19.30
💚Haluaisitko jakaa kokemaasi rauhassa koulutetun vertaistukijamme kanssa? Välitämme yksilötukea koko kesän.

Viimeisimmästä uutiskirjeestä löydät kaikki kesän tukimuotomme: https://surunauhanuutiset.beehiiv.com/p/surunauhan-uutiskirje-touko-2026

10/06/2026

Kenet sä menetit? -vertaisviikonloppu nuorille Espoossa 23.–25.10.2026
Sisaruksen tai vanhemman menettäneille tai läheisensä itsemurhan tai henkirikoksen kautta menettäneille nuorille

Oletko jäänyt yksin surusi ja menetyksesi kanssa? Olisiko sinulla nyt sopiva aika tarve pysähtyä tulla kuulluksi, tavata muita samanikäisiä läheisen menettäneitä? Saat puhua vapaasti kaikista omista kokemuksistasi luottamuksella ja ilman kiirettä. Tule mukaan viikonloppuun, jossa voit tutustua muihin, saat puhua omista kokemuksistasi ilman kiirettä ja voit osallistua yhteiseen toimintaan. Viikonloppu sisältää myös elämyksiä, rentoutumista ja luontoa.

Kenelle tapahtuma on tarkoitettu: n. 16–22-vuotiaille sisaruksen tai vanhemman menettäneille (kuolinsyystä riippumatta) tai läheisensä itsemurhan tai henkirikoksen kautta menettäneille nuorille
Paikka: Solvallan urheiluopisto, Nuuksiontie 82, Espoo
Aika: 23.–25.10.2026, aloitamme perjantai-iltana 23.10. klo 17 mennessä, ohjelma päättyy sunnuntaina 25.10. klo 13 mennessä.
Ohjaajat: ammattilaisia sekä vertaisohjaajia, jotka ovat itsekin menettäneet läheisen nuorena
Hinta: Viikonloppu on aterioineen osallistujille maksuton, m***a matkakustannuksista osallistujat vastaavat itse.
Viimeinen hakupäivä: 13.9.
Järjestäjät: Käpy ry, Nuoret Lesket ry, Surunauha ry ja Huoma ry
Katso lisätietoja ja hae täällä: https://kapy.fi/vertaisviikonloppu-nuorille/

26/05/2026

Verkkovertaistukemme kohtaamiset ovat lisääntyneet❗Etsimme uusia vertaistukijoita kasvavaan tuen tarpeeseen!

🩷"Ainoa paikka, jossa on ymmärretty puolesta sanasta."
Vertaistuen kohtaamiset tuovat yhteen myös verkossa. Usein koettu yksinäisyys itsemurhasurun kanssa ja moninaisten tunteiden keskellä vähenee, kun linjoilla on toisia, jotka jakavat samankaltaisia ajatuksia.

💚Surunauhan Discord on aina auki oleva keskustelualusta itsemurhamenetyksen kokeneille. Kanavilla voi jakaa ajatuksiaan ja lisäksi vapaaehtoiset ohjaavat tiistain chatteja joka viikko. Discordissa järjestetään myös teemachatteja. Tällä hetkellä meillä on iso tarve chatohjaajille.

🩵Etsimme juuri sinua! Verkkovertaisena voit toimia kotoa käsin joustavasti vapaaehtoisena, kun se sopii omiin aikatauluihisi. Tarjoamme erilaisia tehtäviä. Voit toimia vapaaehtoisena verkkovertaisena esimerkiksi:

💬ryhmächatin vertaisohjaajana (koulutus)
💬toimimalla moderaattorina (koulutus)
💬ideoimalla ja kehittämällä verkkovertaistoimintaa
💬jakamalla tarinasi somessa tai blogissa

🧡Voit hakea vapaaehtoiseksi, jos sinulla on halu tukea toisia itsemurhamenetyksen kokeneita verkossa. Lisäksi olet täysi-ikäinen ja menetyksestäsi on kulunut jo hieman aikaa. Koulutus tehtävään (n.5h) suoritetaan verkossa itsenäisesti sinulle sopivana aikana.

❓️Mikäli sinulle heräsi kysymyksiä, ole yhteydessä verkkotuen asiantuntijaan Tuuliin: [email protected] | 044 493 9246

🔗https://surunauha.net/vertaistukijaksi

23/05/2026

Christine Rühlmann menetti puolisonsa itsemurhalle kaksi vuotta sitten. Surunauhan kokemusasiantuntijana toimiva Rühlmann tuo artikkelissa esiin näkökulmia, jotka yhdistävät monia itsemurhamenetyksen kokeneita. Jokainen löytää oman tapansa etsiä vastauksia ja luovia surun kanssa. Nostimme artikkelista muutaman tärkeän teeman:

❓Olisinko voinut tehdä jotakin toisin? Miksi en huomannut mitään?

Puolison itsemurha tuli Christinelle täytenä yllätyksenä. Vaikka taustalla olisi aiempaa itsetuhoisuutta, läheisen itsemurha tulee läheisille aina järkyttävänä yllätyksenä. Joskus läheinen on saattanut myös tarkoituksellisesti peitellä itsetuhoisuuttaan. Christine on miettinyt paljon, olisiko hänen pitänyt huomata jotakin. Itsemurha aiheuttaa lähipiiriin usein syyllisyyden tunteita, tunne on kipeän jaettu. Toisen elämästä ei ole mahdollista ottaa täyttä vastuuta, eikä läheisenkään ihmisen ajatuksia ja tunnekokemusta voi tietää tai ymmärtää täysin.

❓Miksi hän ei ajatellut meitä?

Christine ajattelee että hänen puolisonsa mielen kivun on täytynyt olla valtava. Usein itsemurha onkin yritys päästä pois äärimmäisen tuskaisesta tilasta. Christine toivoo, että luovuttaisiin ajatuksesta, että joku tekisi hetkessä rationaalisen päätöksen tappaa itsensä. Kuten Christine kuvaa, itsemurhaa voi ajatella psykologisena onnettomuutena tai mielen sairauskohtauksena.

❗️Omat olot ja reaktiot voivat olla voimakkaita menetyksen jälkeen. Tai olo voi olla pitkään turta. Oma tapa toimia voi tuntua vieraalta. Hae itsellesi sopivaa tukea ja apua, joka vie hiljalleen eteenpäin.

Christine koki menetyksen jälkeen vahvaa ahdistusta ja levottomuutta ja hän koki pakkoa pysyä liikkeessä. Sekaisin risteili ahdistus puolison pahasta olosta, vihan tunteet ja epätoivo. Hän sai tukea monelta taholta, ja myös lähipiiri, kuten lähinaapuri oli Christinen mukaan iso tuki. Alun tunnemyllerrystä on vaikea kuvailla, Christine sanoo. Jo alussa hän päätti, että ottaa vastaan kaiken avun.

Tällaiset tuntemukset ovat tavallisia reaktioita traumaattisessa kriisissä. Pidä huoli itsestäsi ja kurota tukea kohti. Vaikka maailma tuntuisi vieraalta menetyksen kanssa, on toisia, jotka ovat kokeneet samankaltaisia kokemuksia ja tunteita. 💚

Lue artikkeli täällä: https://www.is.fi/menaiset/ilmiot/art-2000011929651.html

📸 Tuomas Kolehmainen/Sanoma

21/05/2026

Vertaistukea ensi viikolla Valoa kevääseen -tapahtumassamme Turussa sisaruksille, ehdit vielä ilmoittautua mukaan.✨

Valoa kevääseen - vertaisilta läheisen menettäneille

Aika: 26.5.2026 klo 17.30–19.30

Paikka: Mieli Kriisikeskus Turku, 4.krs, Ryhmähuone 2

Lisätiedot ja ilmoittautuminen: viim. 22.5. Mieli Kriisikeskus Turku/ [email protected]

Tilaisuus on tarkoitettu aikuisille sisaruksen tai läheisen ystävän menettäneille. Voit osallistua juuri sellaisena kuin olet, ja riippumatta siitä, koska läheisesi on kuollut.

Vertaisillassa sinulla on mahdollisuus kokemustesi, ajatustesi ja tunteidesi jakamiseen toisten saman kokeneiden kanssa. Mukaan voi tulla vain kuuntelemaankin. Pohdimme yhdessä, miten sisaruksen suru on erityinen, ja miten oma elämä jatkuu menetyksen ja surun kanssa.

Tilaisuudessa ovat mukana MIELI kriisikeskus Turun ja Surunauhan työntekijät Leena ja Saini sekä vapaaehtoinen vertaistukihenkilö Veera. Saat myös halutessasi tietoa Kriisikeskuksen Feeniks-työn ja Surunauhan toiminnasta sekä mahdollisuuksista toimia itsekin vapaaehtoisena vertaistukijana.
Lämpimästi tervetuloa!

19/05/2026

Jos kirjoittaisit kirjeen kuolleelle rakkaalle ihmisellesi, minkälainen kirje siitä tulisi tänään?

Surunauhan ja Surevan kohtaaminen kokemusasiantuntija Tuija Udd-Manninen kirjoitti kirjeen puolisolleen ja lastensa isälle Jesselle. Kodin Kuvalehti pyysi neljää puolison menettänyttä leskeä kirjoittamaan ajatuksiaan muun muassa siitä, mistä he haluaisivat edesmenneitä puolisoaan kiittää.

"En ollut vihainen pitkään, vaikka jätit minut selviämään yksin. Joskus alkuaikoina mietin silti, olisiko helpompi luovuttaa itsekin.

Minun piti lohduttaa tyttäriämme. He olivat pieniä menettämään isänsä: Minttu kuuden, Mila Kahdeksan ja Meeakin vasta kymmenen.

Lapset halusivat tietää, miksi iskä kuoli. Olin heille rehellinen. Kerroin, että olit niin surullinen, ettet jaksanut enää elää.

Kun vihani väheni, suru jäi jäljelle. Et näe lapsemme kasvavan aikuisiksi. Minä näen."

Tuija kirjoittaa kirjeessään itsemurhamenetyksen shokista ja läheisille jäävistä avoimista kysymyksistä. Itsemurhamenetys aiheuttaa läheisille moninaisen tunnemaaston. Tuija kertoo myös muistoista ja muistamisesta, lasten tukemisesta sekä elämän etenemisestä lasten kasvun rinnalla. Voit lukea koko kirjeen uudesta Kodin kuvalehdestä 9/26.

10/05/2026

Lähetämme tänään lämpimiä ajatuksia:

❤️ kaikille äideille ja äitihahmoille.
❤️ kaikenikäisille äitinsä menettäneille, jotka surevat omaa äitiään.
❤️ jokaiselle äidille, joka on joutunut luopumaan lapsestaan ja viettää päiväänsä kaivaten.
❤️ äideille, jotka surevat ainoan lapsen menetystä.
❤️ kaikille kuolleita isoäitejään ajatuksissaan kantaville.
❤️ kaikkiin perheisiin, joissa juhlitaan tänään puuttuvaa perheenjäsentä surren.
❤️ kaikille, joissa päivä herättää moninaisia ja kipeitä tunteita.

Lempeää äitienpäivää.