Rasmus Apu ry

Rasmus Apu ry Harjoitamme tiedotus- ja julkaisutoimintaa, sekä järjestämme koulutuksia kasvatuksen ammattilaisille.

Rasmus Apu ry:n tarkoitus on tarjota matalan kynnyksen tukea läheisen kuoleman kohdanneille lapsille ja nuorille, sekä heidän vanhemmilleen, muille tärkeille aikuisille, sekä varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen henkilöstölle. Tavoitteenamme on, ettei yksikään lapsi tai nuori jäisi surun keskelle yksin. Lisäksi haluamme osaltamme vaikuttaa siihen, että yhteiskunnassamme olisi aikaisempaa helpompaa

puhua avoimesti kuolemasta ja siihen liittyvistä elämän suurista kysymyksistä. Nettisivuillemme on koottu tietoa kuoleman ja surun käsittelyyn eri-ikäisten lasten kanssa. Täydentyvä videokirjastomme koostuu haastatteluista, joissa puhutaan surusta ja kuolemasta niiden oikeilla nimillä. Jokaisessa keskustelussa rinnalla kulkee kuitenkin toivo ja valo, rakkaus ja lohtu.

Eläimet opettavat meille paljon kauniita ja merkityksellisiä asioita elämästä ja kuolemasta. Kun ihminen saa lemmikkielä...
16/05/2026

Eläimet opettavat meille paljon kauniita ja merkityksellisiä asioita elämästä ja kuolemasta. Kun ihminen saa lemmikkieläimen osaksi perhettään, hän todennäköisesti tiedostaa, että eläin elää tavallisesti ihmistä lyhyemmän elämän. Esimerkiksi koirat elävät keskimäärin noin kaksitoista vuotta. Vaikka niiden elämä on ihmisen ajassa mitattuna lyhyt, se on arvokas ja onnellisimmillaan täynnä merkityksellisiä hetkiä. Eläimet ovat hetkessä elämisen mestareita siinä missä lapsetkin, ja muistuttavat tästä tärkeästä taidosta meitä aikuisiakin.

Yksi ehkä merkityksellisimmistä opeista, joita eläinystävämme meille opettavat, on irti päästäminen sitten, kun aika on tullut täyteen. Monet lapset ja nuoret, toki aikuisetkin, surevat oman rakkaan perheenjäsenensä kuolemaa jopa syvemmin, kuin etäisemmäksi jääneen sukulaisen.

Eläimen kuollessa on tärkeää pysähtyä kohtaamaan aivan pienenkin lapsen ajatukset ja tunteet, sekä ihmetellä niitä yhdessä lempeästi ja arvostaen. Kuolemasta tulee puhua konkreettisesti. Yhtä tärkeää on sallia lapsen pohtia myös sitä, jatkuuko rakkaan ystävän elämä jossain muodossa. Vaikka eläimen fyysinen läheisyys on poissa, yhteiset muistot ja eläimestä ääneen puhuminen tuo lohtua suuren surun keskelle.

Huomenna koittaa jälleen päivä, joka juhlistaa äitejä. Monelle päivä on erityisen merkityksellinen ja siihen liittyvät t...
09/05/2026

Huomenna koittaa jälleen päivä, joka juhlistaa äitejä. Monelle päivä on erityisen merkityksellinen ja siihen liittyvät tradiot ovat voineet siirtyä sukupolvilta toisille. Kuitenkin kovin monelle äitienpäivään liittyy paljon vaikeilta tuntuvia tunteita. Jos äitienpäivä sattuu omaan sieluun, saattaa päivän hehkuttaminen mainoksissa ja somejulkaisuissa nostaa pintaan surua, katkeruutta tai lohduttomuutta.

Tänäkin äitienpäivänä haluamme kantaa ajatuksissamme paitsi kaikkia äitejä, myös äitinsä menettäneitä, äidistään tahtomattaan eroon joutuneita, äitiään tuntemattomia, tahattomasti lapsettomia, lapsensa menettäneitä ja kaikkia muita, joita sana "äiti" koskettaa kipeästi ❤️

Rasmus Avun lohtukoirat opettavat meille ihmisille paljon tärkeitä asioita elämästä kuten eläimet ylipäätään. Kevään aik...
13/04/2026

Rasmus Avun lohtukoirat opettavat meille ihmisille paljon tärkeitä asioita elämästä kuten eläimet ylipäätään. Kevään aikana julkaisemme lohtukoirien inspiroimia ajatuksia surusta ja lohdutuksesta. Toivomme niiden tuovan lohtua sureville ja heitä kohtaaville kanssakulkijoille.

Lohtukoira Nupun inspiroimia ajatuksia surusta ja lohdutuksesta:

Ihmisillä on kova tarve selittää asioita ja pukea tunteita sanoiksi, välillä vähän väkisinkin ja siksi usein aivan tarpeettomasti. Joskus suuren surun hetkellä sanaton lohtu on juuri se, mitä eniten tarvitsemme. Lohtua tuova läsnäolo ja läheisyys eivät aina kaipaa sanoja. Hiljainen läsnäolo kuiskaa: ”En yritä ratkaista tunteita puolestasi, enkä selittää suruasi pienemmäksi. Olen tässä sinua varten.”

Eräs seitsemänvuotias lapsi kertoi minulle isänsä kuolemasta, ja sen mukanaan tuomasta valtavan suuresta surusta ja puri...
26/01/2026

Eräs seitsemänvuotias lapsi kertoi minulle isänsä kuolemasta, ja sen mukanaan tuomasta valtavan suuresta surusta ja puristavasta ikävästä. Lapsi kuvasi suruaan kertomalla, että arjessa on paljon hetkiä, jolloin suru ikään kuin painuu taka-alalle. Kun hän leikkii yhdessä ystäviensä kanssa tai osallistuu harrastuksiinsa, hän ei aina edes muista suruaan. Silti suru ja erityisesti ikävä isää kohtaan kulkee hänen mukanaan aina ja kaikkialle. Kaikista voimakkaimmin ikävä nostaa päätään iltaisin, kun pitäisi käydä nukkumaan, tai silloin, kun hän näkee toisen lapsen iloisena yhdessä oman isänsä kanssa.

Kun kysyin lapselta, mitä hän tekee ikävän yllättäessä ja mistä hän saa lohtua, lapsi kertoi kiirehtivänsä huoneeseensa halaamaan omaa nalleaan. Juuri sitä, jonka hän oli aikaisemmin saanut isältään. Huomasin säpsähtäväni ajatusta siitä, että oman tulkintani mukaan lapsi jää kovin yksin suurten tunteidensa kanssa. Kun varovaisesti kysyin häneltä, voisiko hän kääntyä äitinsä puoleen tuntiessaan ikävää ja kaivatessaan lohtua, lapsi kertoi pelkäävänsä äidinkin tulevan surulliseksi.

Lapsilla on usein liiankin voimakas tarve suojella ja säästellä läheisimpiä ihmisiään kivulta. Tämä ei automaattisesti tarkoita sitä, että vanhemman ja lapsen välinen suhde olisi etäinen. Aikuisen on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää pitää huolta siitä, että hän tarjoaa aktiivisesti lapselleen mahdollisuuksia jakaa omia tunteitaan ja ajatuksiaan, tai vain käpertyä viereen niin halutessaan.

Joskus oman surun keskellä lapsen kannatteleminen voi tuntua valtavan raskaalta. Tällöin suurinta viisautta on pyrkiä löytämään lapselle mahdollisuuksia keskustella jonkun toisen turvallisen aikuisen kanssa. Jos lähipiiristä ei löydy tähän olemassa olevaa tukiverkkoa, keskusteluapua voi pyytää vaikkapa lapsen päiväkodin tai koulun kautta. On mittaamattoman arvokasta pitää huolta siitä, ettei yksikään lapsi jäisi surunsa keskelle yksin ❤

Keskusteltuani erään kahdeksanvuotiaan lapsen kanssa surusta, hän mainitsi sen tuntuvan siltä, kuin päälle olisi laitett...
16/01/2026

Keskusteltuani erään kahdeksanvuotiaan lapsen kanssa surusta, hän mainitsi sen tuntuvan siltä, kuin päälle olisi laitettu painava peitto. Pysähdyin pohtimaan miten mielenkiintoisen vertauskuvan lapsi olikaan surulleen keksinyt. Omissa mielikuvissani peitto liittyy usein lohtuun ja lämpöön, ja sitä kautta turvallisuuden tunteeseen. Tuo kohtaaminen havahdutti jälleen muistamaan, miten ainutlaatuisella tavalla jokainen meistä käsittelee omaa suruaan. Jokaisella, niin lapsella kuin aikuisella, on lupa sanoittaa suruaan omalla yksilöllisellä tavallaan.

Keskustelun edetessä lapsi selitti, että suru tuntuu hänestä siltä, kuin peitto olisi laskettu hänen päänsä päälle. Se tuntuu raskaalta ja tukalaltakin. On vaikeampi hengittää. ja olo tuntuu jotenkin pienemmältä. Tuohon lapsen sanoittamaan kokemukseen minunkin oli kovin helppoa samaistua. Miten viisaita lapset ovatkaan ❤

Vaikka jokainen suru on aina ainutlaatuinen ja täysin kantajansa näköinen, suruissa on myös paljon samaa. Aito yhteys ja omien kokemusten jakaminen turvallisessa ilmapiirissä mahdollistavat parhaimmillaan sen, että peiton paino keventyy, kun sen kulmaa raottaa. Surun metaforana tuo painava peitto avasi minun ja lapsen välille kauniin keskusteluyhteyden, josta olen syvästi kiitollinen.

Huomenna 1.11 vietetään pyhäinpäivää, jolloin aivan erityisesti muistamme menehtyneitä rakkaitamme. Vaikka päivä kirvoit...
31/10/2025

Huomenna 1.11 vietetään pyhäinpäivää, jolloin aivan erityisesti muistamme menehtyneitä rakkaitamme. Vaikka päivä kirvoittaa pintaan herkästi surun ja kaipauksen kyyneleitä, toivon sen muistuttavan myös kiitollisuuden aiheista ja rakkaudesta, joka elää ikuisesti ❤️

"Vaikka et enää voi
nähdä minua,
olen aina lähelläsi.
Vain lyhyen ajatuksen päässä.
Siellä minä yhä olen,
sinua varten.
Vaikka et enää voi
koskettaa minua,
olen kuin viereisessä huoneessa.
Yhä osa elämääsi.
Vaikka mikään ei ole enää kuin ennen,
kaikki on yhä kuin ennenkin.
Olen aina lähelläsi,
sillä rakkaus elää ikuisesti,"

- L. Ahonen-

Tänään postilaatikossa odotti valtavan tärkeä opaskirjanen, jonka tarkoituksena on tukea varhaiskasvatuksen ja koulun am...
26/09/2025

Tänään postilaatikossa odotti valtavan tärkeä opaskirjanen, jonka tarkoituksena on tukea varhaiskasvatuksen ja koulun ammattilaisia kohtaamaan vakavasti sairaan lapsen tai nuoren kuolema. Lupa lapsuuteen ry:n julkaisemaasa oppaassa käsitellään koskettavan hienotunteisesti, m***a samalla rehellisesti, paitsi ammattilaisen omaa surua, myös hänen kykyään kannatella lapsiryhmää suuren menetyksen keskellä. Niin ikään oppaassa annetaan käytännönläheisiä ehdotuksia kuolevan lapsen ja hänen perheensä sensitiiviseen kohtaamiseen.

Tämä opas on äärettömän merkityksellinen. Oli kunnia saada toimia yhtenä sen esilukijoista. Anna elämän surua kantaa ❤️

Saamme jonkin verran kysymyksiä siitä, miten pienelle lapselle tulisi puhua kuolemasta. Moni aikuinen arastelee keskuste...
16/08/2025

Saamme jonkin verran kysymyksiä siitä, miten pienelle lapselle tulisi puhua kuolemasta. Moni aikuinen arastelee keskustelua kuolemasta yhdessä pienen lapsen kanssa. Syitä arasteluun on monia. Yksi pelkää sitä, miten lapsen kanssa voidaan keskustella elämän päättymisestä tilanteessa, jossa lapsen on vielä vaikeaa ymmärtää kuoleman lopullisuutta. Toisen on vaikea kestää lapsen surua ja kolmas kokee itsekin kuoleman sietämättömän vaikeaksi puheenaiheeksi.

Eräs vanhempi kuvasi tuntemuksiaan koskettavan rehellisesti. Hän sanoi kuvitelleensa toimineensa oikein harhauttaessaan pienten lastensa huomiota
pois kuolemasta aina kun se oli mahdollista. Esimerkiksi kun perhe pihalla ollessaan näki kuolleen linnun, vanhempi kertoi lapsilleen linnun nukkuvan. Kun perheen koira jouduttiin lopettamaan sen sairauden vuoksi, vanhempi
kertoi koiran muuttaneen suureen maataloon, jossa sillä on paljon ystäviä ja valtavasti tilaa temmeltää. Vanhempi sanoi, että hänestä tuntui sietämättömän vaikealta aiheuttaa lapsilleen pahaa mieltä.

Kuolemasta keskustelua ei kuitenkaan voi, eikä missään nimessä kannata, väistellä. Kun perhettä kohtasi valtavan suuri suru perheenjäsenen kuoleman myötä, vanhempi ei enää voinut kiertää vaikealta tuntuvaa keskustelua. Hän kuvasi, miten kuolemasta keskustelemisen pelko väistyi lause lauseen jälkeen, ja miten valtavan paljon hän kasvoi itsekin keskustellessaan siitä yhdessä lastensa kanssa. Vanhempi kertoi ymmärtäneensä, että lasten surun sijaan hän olikin aikaisemmin pelännyt omia kipeitä tunteitaan. Kauneimmillaan suru murtaa meidät avoimeksi kasvulle.

Kuolema on merkityksellinen osa kaiken elollisen elämänkaarta siinä missä syntymäkin. Kun kuolema tulee lähelle, on kovin paljon helpompaa keskustella siihen liittyvistä tunteista ja ajatuksista, kun teemaa ei käsitellä ensimmäistä kertaa. Esimerkiksi kuolleen linnun äärelle pysähtyminen yhdessä lapsen kanssa saattaa olla valtavan merkityksellistä. Yhdessä lapsen kanssa
voi ääneen ihmetellä sitä, mitä kuolema tarkoittaa ja millaisia käsityksiä siihen liitämme. Avoin keskustelu sallivassa ja turvallisessa ilmapiirissä on kaikki mitä tarvitaan.

Rasmus Avun nettisivuilta (www.rasmusapu.fi) saat lisää tukea kuoleman puheeksiottamiseen lasten kanssa.

Osoite

Hämeenkyrö
39100

Hälytykset

Tiedä ensimmäisenä ja anna meille oikeus lähettää sinulle sähköpostitse uutisia ja promootioita Rasmus Apu ry :ltä. Sähköpostiosoitettasi ei käytetä muihin tarkoituksiin, ja voit perua milloin tahansa.

Ota Yhteyttä Organisaatio

Lähetä viesti Rasmus Apu ry :lle:

Jaa