19/08/2025
Asiasisällöltään laaja Rauhan symposium on pidetty Uudenkaupungissa. Monipuolisuutta aiheiden suhteen oli tarjolla runsaasti. Näyttävästi sai tiedotusvälineissä julkisuutta Ruotsin suurlähettilään Peter Ericsonin luento “Suomi ja Ruotsi sekä yhteinen naapurimme Venäjä”. Hän keskittyi puheessaan Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden esittelyyn. Merkittävä aihe oli massatuhoksi edenneen, meillä vähälle huomiolle jääneen, Sudanin kriisin esittely.
Sivustaseuraajana jäin itse suremaan Israelin toimesta järkyttäviin ihmisuhrimääriin, aineellisiin tuhoihin ja nälänhätään paisuneen Gazan tilanteen käsittelyn totaalinen puuttuminen symposiumin asialistalta. Uudenkaupungin II rauhanpalkinnon saajan Piispa Mari Leppäsen sanomisiin viitaten: Gazan ympärillä oleva hiljaisuus puistattaa (huom. erillinen juttu).
Jaossa olleen Uudenkaupungin II rauhanpalkinnon myöntäminen Turun arkkihiippakunnan piispa Mari Leppäselle oli onnistunut valinta. Kaupungin hyvinvointijohtaja Jan Vuorenlaakso perustelee Leppäsen valintaa mm. sillä, että hän ottaa vahvasti kantaa tasa-arvoa ja suvaitsevaisuutta koskeviin keskusteluihin ja puhuu väkevästi niiden puolesta, joiden ääni ei nyky-yhteiskunnassa kuulu. Aiheeseen liittyen siteeraan itse piispa Leppästä (kolumni Kotimaa-lehdessä 5.8.25):
”Mikään, mitä olen elämäni aikana kokenut, ei ole muuttanut ajatuksiani yhtä paljon kuin Gazaan liittyvä hiljaisuus”. Gazan ympärillä oleva hiljaisuus puistattaa. Erityisen pahalta tuntuu meidän uskonnollisten ihmisten kovuus. Toistelemme sitä, miten monimutkainen ja vaikea Lähi-idän kysymys on. Kiistelemme siitä, pitävätkö tiedot ihmisten kuolemista paikkaansa ja voimmeko puhua kansamurhasta. Perusteluja ihmisten nälkiinnyttämiselle on monia: Jumalan valittu kansa tai moraalinen velvollisuus suhteessa liberaaliin demokratiaan.”
Tärkeä ja ajankohtainen aihe symbosiumissa oli Aleksanteri-intituutin johtaja Markku Kangaspuron esitelmä “Suomen ja Venäjän suhteet Ukrainan sodan jälkeen”. Tein siitä erillisen jutun pantuani merkille, ettei aiheeseen ole reagoitu tiedotusvälineissä ollenkaan – ainakaan vielä.
Uutisista olemme saaneet viimepäivinä seurata Trumpin ja Putinin tapaamista ja seuraavaksi on vuorossa monien Euroopan valtioiden delekaatioiden päätöstä lähteä tukemaan Trumpin ja Ukrainan johtajan Zelenskyin tapaamista Washingtonissa, joukossa on mukana myös presidenttimme Stubb. Euroopan omien tavoitteiden esittelyn lisäksi pyrkimyksenä on estää Trumpin ja Zelenskyin tapaamisen katastrofaalinen epäonnistuminen.
Monet rauhantutkijat, kansalaisliikkeet ja mm. Euroopan vasemmiston puolue ovat hahmotelleet tällaisia aloitteita. Ne lähtevät Ukrainan itsemääräämisoikeuden kunnioittamisesta - myös siinä tapauksessa, että Ukraina ja Venäjä sopivat joistain pysyvistä tai myöhemmin ratkaistavista rajojen muutoksista. Ukraina voi pysyä puolueettomana, kuten Itävalta tai aikoinaan Suomi ja Ruotsi. Sille voidaan sopia turvatakuut, jotka vahvistetaan osana uutta Euroopan turvallisuus- ja yhteistyörakennetta.
Tärkeä ja ajankohtainen aihe symbosiumissa oli Aleksanteri-intituutin johtaja Markku Kangaspuron esitelmä “Suomen ja Venäjän suhteet Ukrainan sodan jälkeen”. Julkaisemme jutun kokonaisuudessaan, koska aiheeseen ei ole reagoitu tiedotusvälineissä ollenkaan – ainakaan vielä.
TOIVE SODAN LOPETTAMISESTA UKRAINASSA JAETAAN LAAJASTI – VENÄJÄN SANELURAUHAA EI SILTI HYVÄKSYTÄ
Venäjän ja Ukrainan välisen sodan loppumisen edellytyksiä pohti symposiumissa pitämässään puheenvuorossa Aleksanteri-instituutin johtaja professori Markku Kangaspuro. Kaikki jaamme laajasti toiveen pitkään jatkuneen sodan lopettamisesta. Venäjä ja Ukraina saattavat joutua kumpikin toteamaan, että sodan jatkamisen haitta on suurempi kuin sillä saavutettava etu.
Näyttää siltä, että huonoimmaksi vaihtoehdoksi Ukrainalle on muodostumassa sodan jatkuminen. Ukrainan tilanne on tällä hetkellä heikompi kuin koskaan. Tässä suhteessa Ukrainan tulee itse arvioida sodan jatkumisen järkevyys. – Venäjän sanelurauhaa sen sijaan ei pidä hyväksyä.
Vaihtoehtoja voivat Kangaspuron mukaan olla myös muita:
– Se, että jommankumman rintama romahtaa.
– Toisessa tapahtuva vallanvaihdos muuttaa poliittiset tavoitteet tai arvion ja avaa mahdollisuuden neuvotteluille.
– Kiina ja Intia asettavat Venäjän vastaiset sanktiot ja lopettavat energian ostamisen.
– Yhdysvallat vähentää merkittävästi apuaan Ukrainalle ja keskittyy Kiinan vastaisen rintaman rakentamiseen.
– Muu dramaattinen sodan käänne, esim. joukkotuhoaseiden käyttäminen ja siitä syntyvä uusi tilanne.
Venäjän sotilaalliset heikkoudet ovat tulleet selvästi ilmi sotavuosien aikana. Sillä on silti kyky jatkaa sotimista kauemmin kuin Ukrainan. Tätä kirjoitettaessa Zelenskyi on osan Euroopan johtajia tukenaan lähtenyt neuvottelemaan tilanteesta Trumpin kanssa, mukana myös Suomen presidentti Stubb. Tuloksista emme vielä tiedä, m***a on mahdollista että niitäkin on odotettavissa. – Toivottavaa on, että ne tyydyttävät myös Venäjää.
Venäjän on todettu vahvistavan sotilaallista voimaa Suomen vastaisella raja-alueellaan. Nato-jäsenyytemme takia Venäjä olisi tehnyt sen Kangaspuron mukaan joka tapauksessa. Rajamaissa käytännön reaktiot tilanteeseen vaihtelevat: Suomi on sulkenut rajansa Venäjälle, m***a esim. Virossa ja Latviassa rajat ovat edelleen auki. Myös moni tutkija pitää yhteyttä venäläisiin kolleegoihinsa, pysyäkseen ajan tasalla mitä maassa tapahtuu.
Asiaa monimutkaistaa myös se, että odotetaan lännen pyrkivän vaikuttamaan myös toisen erittäin tuhoisan Gazan sodan lopettamiseen, toteaa Kangaspuro, tarkoittaen että Putinin Venäjän hyökätessä Ukrainaan, tuomio oli välitön ja vaatimukset Putinin erottamiseksi ovat laajalti hyväksyttyjä. M***a kun Israelin pääministeri Netanyahu johtaa operaatioita, joissa siviilit kärsivät suunnattomasti ja palestiinalaisia tapetaan paljon, kansainvälinen yhteisö on lännessä ollut huomattavan hiljaa ja valtioiden vastatoimet minimaalisia.
Sodan loppuminen määrittää myös miten Suomi joutuu asennoitumaan siihen tilanteeseen. Täällä on jouduttu nyt tilanteessen, jossa EU joutuu raapimaan ovea päästäkseen mukaan rauhaan pyrkivään prosessiin.
Ukrainan Nato-kortti on pelattu pelistä ulos. Ongelmaksi on myös osoittautunut kuka valvoo mahdollista rauhansopimusta. Sopimus siis tuskin Kangaspuron mukaan syntyy nopeasti.
Vaihtoehdoksi saattaa tulla niin kutsutun demarkaatiolinjan muodostaminen. Suomellakin on kokemuksia demarkaatiolinjasta, jollainen jollainen meillä oli silloisen Neuvostoliiton kanssa Moskovan rauhan jälkeen v. 1940.
Muita Tunnettuja demarkaatiolinjoja ovat nykyisin Kyproksen saaren halki kulkeva raja, joka erottaa Kyproksen tasavallan ja Pohjois-Kyproksen turkkilaisen tasavallan, sekä Korean niemimaan halki kulkeva Pohjois-Korean ja Etelä-Korean raja. – Ongelmaksi demarkaatiolinjoissa on Kangaspuron mukaan osoittautunut niiden alttius provokaatioille.
Markku Kangaspuro Aleksanteri-instituutin johtaja rauhan symposiumissa:
Toive sodan lopettamisesta Ukrainassa jaetaan hyvin laajasti
– Venäjän sanelurauhaa ei silti hyväksytä
Venäjän ja Ukrainan välisen sodan loppumisen edellytyksiä pohti symposiumissa pitämässään puheenvuorossa Aleksanteri-instituutin johtaja professori Markku Kangaspuro. Kaikki jaamme laajasti toiveen pitkään jatkuneen sodan lopettamisesta. Venäjä ja Ukraina saattavat joutua kumpikin toteamaan, että sodan jatkamisen haitta on suurempi kuin sillä saavutettava etu.
Näyttää siltä, että huonoimmaksi vaihtoehdoksi Ukrainalle on muodostumassa sodan jatkuminen. Ukrainan tilanne on tällä hetkellä heikompi kuin koskaan. Tässä suhteessa Ukrainan tulee itse arvioida sodan jatkumisen järkevyys. – Venäjän sanelurauhaa sen sijaan ei pidä hyväksyä.
(Kuva)
Vaihtoehtoja voivat Kangaspuron mukaan olla myös muita:
– Se, että jommankumman rintama romahtaa.
– Toisessa tapahtuva vallanvaihdos muuttaa poliittiset tavoitteet tai arvion ja avaa mahdollisuuden neuvotteluille.
– Kiina ja Intia asettavat Venäjän vastaiset sanktiot ja lopettavat energian ostamisen.
– Yhdysvallat vähentää merkittävästi apuaan Ukrainalle ja keskittyy Kiinan vastaisen rintaman rakentamiseen.
– Muu dramaattinen sodan käänne, esim. joukkotuhoaseiden käyttäminen ja siitä syntyvä uusi tilanne.
Venäjän sotilaalliset heikkoudet ovat tulleet selvästi ilmi sotavuosien aikana. Sillä on silti kyky jatkaa sotimista kauemmin kuin Ukrainan. Tätä kirjoitettaessa Zelenskyi on osan Euroopan johtajia tukenaan lähtenyt neuvottelemaan tilanteesta Trumpin kanssa, mukana myös Suomen presidentti Stubb. Tuloksista emme vielä tiedä, m***a on mahdollista että niitäkin on odotettavissa. – Toivottavaa on, että ne tyydyttävät myös Venäjää.
Venäjän on todettu vahvistavan sotilaallista voimaa Suomen vastaisella raja-alueellaan. Nato-jäsenyytemme takia Venäjä olisi tehnyt sen Kangaspuron mukaan joka tapauksessa. Rajamaissa käytännön reaktiot tilanteeseen vaihtelevat: Suomi on sulkenut rajansa Venäjälle, m***a esim. Virossa ja Latviassa rajat ovat edelleen auki. Myös moni tutkija pitää yhteyttä venäläisiin kolleegoihinsa, pysyäkseen ajan tasalla mitä maassa tapahtuu.
Asiaa monimutkaistaa myös se, että odotetaan lännen pyrkivän vaikuttamaan myös toisen erittäin tuhoisan Gazan sodan lopettamiseen, toteaa Kangaspuro, tarkoittaen että Putinin Venäjän hyökätessä Ukrainaan, tuomio oli välitön ja vaatimukset Putinin erottamiseksi ovat laajalti hyväksyttyjä. M***a kun Israelin pääministeri Netanyahu johtaa operaatioita, joissa siviilit kärsivät suunnattomasti ja palestiinalaisia tapetaan paljon, kansainvälinen yhteisö on lännessä ollut huomattavan hiljaa ja valtioiden vastatoimet minimaalisia.
Sodan loppuminen määrittää myös miten Suomi joutuu asennoitumaan siihen tilanteeseen. Täällä on jouduttu nyt tilanteessen, jossa EU joutuu raapimaan ovea päästäkseen mukaan rauhaan pyrkivään prosessiin.
Ukrainan Nato-kortti on pelattu pelistä ulos. Ongelmaksi on myös osoittautunut kuka valvoo mahdollista rauhansopimusta. Sopimus siis tuskin Kangaspuron mukaan syntyy nopeasti.
Vaihtoehdoksi saattaa tulla niin kutsutun demarkaatiolinjan muodostaminen. Suomellakin on kokemuksia demarkaatiolinjasta, jollainen jollainen meillä oli silloisen Neuvostoliiton kanssa Moskovan rauhan jälkeen v. 1940.
Muita Tunnettuja demarkaatiolinjoja ovat nykyisin Kyproksen saaren halki kulkeva raja, joka erottaa Kyproksen tasavallan ja Pohjois-Kyproksen turkkilaisen tasavallan, sekä Korean niemimaan halki kulkeva Pohjois-Korean ja Etelä-Korean raja. – Ongelmaksi demarkaatiolinjoissa on Kangaspuron mukaan osoittautunut niiden alttius provokaatioille.
