17/09/2026
Tämäkin vielä!
Yritys voi aiheuttaa vahinkoa ja kadota paikalta ennen kuin siivous on tehty. Silloin lasku jää jonkun toisen maksettavaksi. Tätä varten on olemassa järjestelmä, jossa riskialtista toimintaa harjoittava yritys joutuu etukäteen varaamaan rahaa oman jälkensä siivoamiseen. Kaivostoiminnassa tätä rahavarausta kutsutaan jätevakuudeksi. Se on olemassa siltä varalta, että kaivosyhtiö joskus lopettaa eikä enää pysty tai halua hoitaa jälkiään: kunnostaa maaperää, käsitellä suotovedet eli jätealueen läpi valuneen, haitta-aineita sisältävän veden, tai ennallistaa aluetta. Silloin valtio voi teettää työn ulkopuolisella urakoitsijalla ja maksaa laskun vakuudesta.
Ympäristöministeriö on nyt tuomassa lakimuutosta, joka pienentää näitä vakuuksia noin viidenneksellä. Muutos esitetään teknisenä laskutavan korjauksena, m***a sen tosiasiallinen vaikutus on siirtää riskiä pois kaivosyhtiöiltä valtion kannettavaksi: jos vakuus ei riitä kattamaan jälkihoidon todellisia kustannuksia, erotus jää lopulta veronmaksajien maksettavaksi.
Urakoitsijan lasku sisältää tavallisesti arvonlisäveron, ihan kuin mikä tahansa muukin ostettu työ. Vuonna 2017 korkein hallinto-oikeus joutui ratkaisemaan, kuuluuko tämä arvonlisävero laskea mukaan vakuuden suuruuteen. Asian ratkaisi seitsemän tuomarin kokoonpano. Viisi heistä päätyi kantaan, että vakuuden on katettava se lasku, jonka valtio todellisuudessa joutuisi maksamaan — ja todellinen lasku sisältää veron. Kaksi tuomaria oli eri mieltä: koska arvonlisävero päätyy lopulta takaisin valtiolle verotuloina, se ei heidän mukaansa ole valtiolle aito kustannus, eikä vakuuden pitäisi sitä kattaa. Äänestys ratkesi 5–2, ja enemmistön linja on ollut voimassa siitä lähtien.
Nyt lausunnolla oleva esitys siirtää lain tasolle juuri sen kannan, joka äänestyksessä hävisi. Jatkossa kaivosten jätevakuudet laskettaisiin ilman arvonlisäveroa. Muutos koskisi myös jo myönnettyjä lupia: noin neljänkymmenen kaivosyhtiön vakuuksista vapautettaisiin vero-osuus takautuvasti. Koska arvonlisäverokanta on 25,5 prosenttia, vakuudet pienenisivät reilulla viidenneksellä — osa niistä on satoja miljoonia euroja, joten kyse on kymmenistä miljoonista euroista pois vakuuspääomasta.
Hallitus itse kirjaa esitykseensä, mitä tästä voi seurata. Jos kaivosyhtiö menee maksukyvyttömäksi ja vakuus joudutaan käyttämään, arvonlisäveron osuus jälkihoidon kustannuksista jäisi kattamatta, ja se "saattaisi jäädä valtion maksettavaksi" lisätalousarviomenettelyn kautta. Sama esitys arvioi myös, että etu kohdistuu valikoivasti yhteen toimialaan ja rasittaa valtion varoja tavalla, joka "tuottaa todennäköisesti" EU:n kieltämää valtiontukea. Lain voimaantulo onkin sidottu siihen, että Euroopan komissio hyväksyy järjestelyn ensin. Esitys toteaa lisäksi, ettei ole varmaa, onko muutos sopusoinnussa EU:n kaivannaisjätedirektiivin kanssa, eikä asiasta ole komission ohjeistusta eikä EU-tuomioistuimen ratkaisukäytäntöä.
Ympäristöministeriö kutsuu tätä oikeustilan "selkeyttämiseksi". Oikeustila ei kuitenkaan ole ollut epäselvä vuoden 2017 jälkeen — korkein hallinto-oikeus otti siihen kantaa nimenomaisesti, perusteluineen. Kyse ei ole tulkinnan täsmentämisestä vaan sen kumoamisesta lailla.
Lausuntoaika päättyy 6.10.2026, m***a esitys on jo hyväksytty ympäristöministeriön lainsäädäntösuunnitelmaan 1.9.2026, ja sen arvioitu esittelyviikko eduskunnalle on 45 eli marraskuun alku. Aikataulu on siis lyöty lukkoon ennen kuin yhtäkään lausuntoa on luettu.
Nämä kysymykset — kenelle riski lopulta jää ja täyttääkö järjestely valtiontuen tunnusmerkit — ovat yhä auki, kun esitys etenee kohti eduskuntaa aikataulussaan.
