Tyrvään Pyhän Olavin kirkko

Tyrvään Pyhän Olavin kirkko Talkoilla rakennettu. Kokonaistaideteos. Talkoilla rakennetun kirkon fb-sivustoakin ylläpidetään täysin talkoovoimin, vapaaehtoistyönä.

Koordinaattorina toimii Pirjo Silveri.

21.6.2026Toinen sunnuntai helluntaista. Pyhäpäivän aiheena on ”Kadonnut ja jälleen löytynyt”Pidin tämän saarnan Tyrvään ...
21/06/2026

21.6.2026
Toinen sunnuntai helluntaista. Pyhäpäivän aiheena on ”Kadonnut ja jälleen löytynyt”

Pidin tämän saarnan Tyrvään Pyhän Olavin kirkossa 5.7.1987 kesäasukkaiden kirkkopyhässä.
Teema oli sama kuin nykyisin, samoin tekstit. Kirkossa oli väkeä 40-50 henkeä. Virret säestettiin harmoonilla. Kirkon sisustuksen perusväri oli harmaa, väriläiskinä
vain lehterin vanhat kuvat.

Ollessani armeijassa opin erään aivan uudenlaisen käsitteen, jota voisin nimittää sanoilla ”väännänkö rautalangasta”. Sitä käytettiin kaskun mukaan silloin, kun jokin asia ei tuntunut selittävän mielestä menevän perille.
En tiedä väännettiinkö mallia koskaan jonkin tehtävän ymmärtämisen helpottamiseksi, kysymys oli yksinkertaisesti vain siitä, että jos perusteellisinkaan selvitys ei tuntunut riittävän, viimeinen keino oli vääntää malli rautalangasta. Kun sanat eivät riittäneet, otettiin rautalanka avuksi.

Jeesuksen rautalankoja olivat vertaukset. Niiden avulla Jeesus kuvasi lähinnä sitä, minkälainen on Jumala,
taivaallinen Isä. Vertauksia ymmärsivät yksinkertaiset kansanihmiset, lukutaidottomia kun olivat vielä
kaiken lisäksi. Eivät he olleet teologeja, kuten väittelytaitoiset ja omista kyvyistään itsetietoiset fariseukset.

Jeesuksen kieli oli vertausten kieli, niihin sisältyi Jumalan valtakunnan salaisuudet ja rikkaudet, ja niiden avulla me voimme tänäänkin ymmärtää jotain Jumalan olemuksesta.

Tämän pyhäpäivän vertaukset kertovat lammaslaumasta ja kadonneesta hopearahasta. Yksi on hukassa sadasta
ja yksi kymmenestä. Numeroitahan me kyllä ymmärrämme, m***a tuntuu juuri sen tähden käsittämättömältä, että jos jollakin on yhdeksänkymmentäyhdeksän lammasta koossa, vaivautuuko hän lähtemään yhden ainoan perään. Eihän se tee kuin yhden prosentin! Tai huomaako hän edes yhden
puuttumista niin suuresta laumasta. Kaikkein merkillisimmältä tuntuu se, että omistaja jättää ne 99 oman onnensa nojaan ja lähtee yhden ainoan perään.

Tähän kaikkeen löytyy vain yksi selitys: sen yhden
ainoan täytyy olla omistajalleen arvokkaampi kuin ne muut 99 yhteensä. Fariseukset nurisivat Jeesukselle
siitä, että Hän aterioi ja piti yhteyttä syntisten kanssa. Jeesus vastasi vertauksella, että noita kunnon ihmisiä saa panna 99 nippuun ja sittenkin Jumala kääntyy syntisen, Hänestä erossa elävän ihmisen puoleen, sillä tuo yksi syntinen kuuluu laumaan, ei hän ole ulkopuolinen, kirouksen alainen kadotukseen
tuomittu. Hän kuuluu laumaan, m***a on vain eksyksissä.

Ja eksynyttä lammasta lauman omistaja etsii kunnes löytää, ja kun löytää, niin hän panee sen hartioillensa iloiten.

Olette varmaan joskus joutuneet todistajiksi sellaiseen tilanteeseen, jossa äidistään eksynyttä lasta huhuillaan
ja etsitään rautatieasemilla tai tavarataloissa. Kun äiti tai isä sitten löytää lapsensa, mitä tapahtuu?

Ensimmäiseksi tulevat heti haukkumiset: ”koskaan enää et saa tehdä noin,miten kauheasti olet aiheuttanut huolta ja vaivaa vanhemmillesi”. Löytyminen on kenties helpotus, m***a aina siinä ei ole riemua.

Kun Jumala löytää eksyneen lapsensa, Hän ei moiti, vaan iloitsee siitä, että se mikä oli kadonnut on jälleen löytynyt. Pelastuksen kokeneet ihmiset kertovat usein siitä riemusta, jota he ovat saaneet kokea pelastuksestaan, m***a Jeesus kertoo tänään siitä riemusta, jota taivaassa koetaan syntisen parannuksesta.

Toisen vertauksen naisella oli kymmenen hopearahaa, joista yksi oli kateissa, suhde on siis jo paljon
suurempi, peräti 10 prosenttia, m***a tässä lienee kysymys aivan toisenlaisesta asiasta. Voisin noin
yksinkertaistaen sanoa, että tämän vertauksen kautta meille väännetään aivan toisenmuotoinen rautalanka
samasta asiasta.

Usein nimittäin naisilla tuo 10 hopearahaa oli eräänlainen kaulakoru, jossa jokaisella rahalla oli oma paikkansa. Naiset tietänevät hyvin, ettei sellaista korua voi panna kaulaansa.
Hopearaha oli löydyttävä, sillä muuten kokonaisuus oli särkynyt.

Eräässä lasten hengellisessä laulussa kerrotaan taivaan pikajunasta, ja jokaisessa säkeistössä joku uusi lapsi hyppää junaan ja ottaa oman paikkansa. Eksyksissä olevaa Jumalan lasta varten on tyhjä paikka taivaan junassa,ja tyhjäksi se jää, jos sen haltija ei sitä täytä.

Selvää on, että vaikka sinulla olisi matkalippu ja paikkalippu junaan, joka klo 10 lähtee Tampereelta Helsinkiin, tietoisuus siitä ei vielä siirrä sinua Helsinkiin, vaan sinun on myös otettava oma paikkasi.
Millainen onkaan riemu taivaassa, kun tyhjä paikka täyttyy!

Näillä kahdella vertauksella Jeesus vastasi fariseusten nurinaan siitä, että Hän syö ja seurustelee syntisten kanssa. Eksynyt lammas ja kadonnut raha kuvaavat molemmat Jumalasta erossa elävää ihmistä ja juuri sellaisen puoleen Jumala kääntyy ja sellaista ihmistä Jeesuskin tuli etsimään.

Hän itse sanoo näin:
”Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on”. Ei Jeesus silti fariseuksiakaan
torjunut luotaan pois m***a heille itselleen ei kelvannut se, mitä Jeesus oli. Eiväthän he pitäneet itseään kadoksissa olevina tai eksyneinä.

Niin tuntuu olevan tänäkin päivänä. Jeesus kelpaa vain sellaisille,
jotka elämässään ovat joutuneet täysin hukkaan.
Onko sinun löytymisesi saanut synnyttää suuren ilon taivaassa? Jos ei ole, niin tiedä, että Jumala etsii sinua ja Hän etsii löytääkseen.

- Lasse Vahtola -

Kuva Tyrvään Pyhän Olavin kirkosta noin sadan vuoden takaa: K. Havas/ Vapriikin kuva-arkisto

20.6.2026Juhannus, Jussi, keskikesän juhla.Luonto on vehreimmillään,Valon aika pisimmillään.Elämä lämpöä ja läsnäoloa,ke...
20/06/2026

20.6.2026
Juhannus, Jussi, keskikesän juhla.
Luonto on vehreimmillään,
Valon aika pisimmillään.
Elämä lämpöä ja läsnäoloa,
keveätä, keveätä.

Ei ollut aikanaan Johanneksen
eikä Jeesuksen elämä
keveätä, keveätä.
Ei.
Hyviä hetkiä oli.
Merkitystä tuottava tehtävä oli,
uskollisuus Jumalalle,
Jumalan läsnäolo,
luottamus elämään,
sen jatkumiseen.

”Jumala, Isä, Poika, Pyhä Henki,
kiitos kesästä
kaikista sen lahjoista.
Kiitos tästä hetkestä,
lämmöstä
kauneudesta
kukista ja linnuista
vapaista vesistä
rakkaista ihmisistä
juhlista, juhannuksesta

Kiitos, että olet
kaikkialla
lähellä
ympärillämme
minussa, meissä,
valossa ja pimeässä,
helteessä ja tuiskussa,
ilossa ja ikävässä
elämässä ja kuolemassa,
Sina, leipä ja viini.
Nyt ja aina.
Aamen

- Pirjo Vahtola -

Kuva Reijo Keskikiikonen

18.6.2026Juhannusviikon kuvaterveisiä kirkon maisemista.Kiitos keskikesän kuvista Reijo Keskikiikoselle.
18/06/2026

18.6.2026
Juhannusviikon kuvaterveisiä kirkon maisemista.
Kiitos keskikesän kuvista Reijo Keskikiikoselle.

16.6.2026"Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi! Älä arkana pälyile ympärillesi -- minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvist...
16/06/2026

16.6.2026
"Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi! Älä arkana pälyile ympärillesi -- minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni."
(Jesajan kirja, Raamattu)

Nämä profeetta Jesajan sanat ovat rohkaisevimpia ajateltavissa olevia kuvauksia Jumalan olemuksesta. Siksi ei ole ihme, että eräs ystäväni kertoi tekstin olleen hänen toivonsa ankkuri jo 20 vuoden ajan.
On rohkaisevaa kuulla: ”Älä pelkää”.

Samalla tekstissä on kuvaus Jumalan sanojen kuulijasta, arasta ympärilleen pälyilevästä ihmisestä.
Raamatussa on kirjoitettu 365 kertaa sanat ”älä pelkää” jossakin muodossa. Hyvä niin, sillä silloin tarjolla on rohkaisu vuoden jokaiselle päivälle.
Kuitenkin ihminen pelkää, ja joukossamme on monia karkauspäiväkristittyjä – 366. päivän ihmisiä. Tuntuu ehkä, ettei tuota lupausta ole enää minulle riittänyt.

”Älä pelkää.” Kahteen sanaan sisältyy suuri lataus. Miten me ne luemme?
Ovatko ne vaatimus vai lupaus? Ajattelemmeko: Älä pelkää tai… vai älä pelkää sillä…?
Miten otamme sanat vastaan, kertoo paljon siitä, millaisena näemme Jumalan; vaatijana vai lohduttajana.

Jesaja välittää vastaukseksi kysymykseen Jumalan sanat:
"Niin kuin äiti lohduttaa lastaan,
niin minä teitä lohdutan."
.ja Psalmin kirjoittaja komppaa:
"Vaikka isä ja äiti minut hylkäisivät,
Herra pitää minusta huolen."'
'
Jumalan, taivaallisen Isämme, huolenpitoon jättäytyen, joskus jopa rohkeasti heittäytyen voimme rukoilla:

Herra,
vaikka pelkäämme, sinä olet
pelkoamme suurempi.
Rohkaise meitä luottamaan siihen,
että vahvistat, autat ja tuet meitä niin,
että pelkomme muuttuu sinun yhteydessäsi
vapaudeksi, jossa saamme
tuntea sinun läsnäoloasi kaikkina elämämme
hetkinä.

- Eero Heino -
agrologi, pastori Paraisilta

14.6.2026AJATUKSIA ISÄ MEIDÄN -RUKOUKSESTAOsa 3Yhdeksän osaa, otsikot ovat vuoden 1999 katekismuksesta.Kirkkovuodessa on...
14/06/2026

14.6.2026
AJATUKSIA ISÄ MEIDÄN -RUKOUKSESTA
Osa 3
Yhdeksän osaa, otsikot ovat vuoden 1999 katekismuksesta.

Kirkkovuodessa on tänään 3. sunnuntai helluntaista, ja pyhäpäivän aiheena on Kutsu Jumalan valtakuntaan.
Isä meidän rukouksen kolmas rukous kuuluu: Tulkoon sinun valtakuntasi

Uusi testamentti 2020 on Suomen Pipliaseuran raamatunkäännös suomen kielelle.
Vasta nyt olen tutustunut siinä olevaan Isä meidän –rukouksen käännökseen.

Rukouksen alku menee näin:
”Isämme taivaissa. Osoita nimesi pyhyys,
anna valtakuntasi tulla ja tahtosi toteutua.”

Se vanha, jonka olen aikanaan oppinut ja joka edelleen on kirkkomme virallinen käännös, menee näin:
”Isä meidän, joka olet taivaissa.
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi,
myös maan päällä niin kuin taivaassa.”

Uudessa muodossa on yhdistetty rukoukset Jumalan valtakunnan tulemisesta ja Jumalan tahdon toteutumisesta. Yhteen ne epäilemättä kuuluvatkin.

Rukouksen uusi muoto tuntuu minusta vähemmän vaativalta kuin koulussa ja rippikoulussa oppimani. Kun rukoilen Jumalan valtakunnan tulemista sanoilla ”tulkoon sinun valtakuntasi”, koen olevani velvoitettu tekemään siinä tulemisessa oman osani. Kun rukouksen sanamuoto on ”anna valtakuntasi tulla”, kaikki tuntuu jäävän Jumalan varaan.

Kutsu Jumalan valtakuntaan kuuluu kaikille. Useat meistä tämä kutsu on tavoittanut kotona iltarukouksen opettamisessa ja kristillisissä tavoissa. Olemme kuulleet Jumalasta seurakunnan elämässä, opetuksessa ja toiminnassa.

Kristinuskon perusasioita ja historiaa on opetettu myös koulussa. Meille, jotka on kastettu, on tapahtunut enemmän kuin vain kuuleminen. Jumala on ottanut meidät omikseen: olemme Hänen kansaansa, Hänen valtakuntansa jäseniä.

Tehtävämme kristittyinä on – ehdottomasti ja edelleen – edistää Jumalan valtakunnan tulemista, edistää oikeudenmukaisuutta, rauhaa ja rakkautta. Se on vaikeaa, m***a aina vain tarpeellisempaa.

- Pirjo Vahtola -

----------
Jukka Jokinen valokuvasi konfirmoitavia nuoria Tyrvään Pyhän Olavin kirkossa 1980-luvulla.

7.6.2026ELÄMÄMME KALLEIN ASIA?Sitä opetellaan kesäisillä rippikoululeireillä. Siitä on kysymys myös tänään 2. sunnuntain...
07/06/2026

7.6.2026
ELÄMÄMME KALLEIN ASIA?

Sitä opetellaan kesäisillä rippikoululeireillä. Siitä on kysymys myös tänään 2. sunnuntaina helluntaista.

Minusta on aina ollut mukavaa olla rippiksellä. Viimeiset leirini ovat yli 10 vuoden takana, m***a lämmöllä niitä muistelen. Sormet kipeytyivät kitaran soitosta ja jalat pingiksen peluusta.

Tuollainen leirijakso on aika ainutlaatuinen mahdollisuus, niin nuorelle kuin vanhalle vetäjällekin.
Omasta leiristäni on aikaa yli 60 vuotta, ja se oli sen verran poikkeuksellinen kaksiviikkoinen, että paljon muistan vieläkin. Silloin leirit olivat suuria, ja niiden malli oli otettu suoraan partiotoiminnasta.

Meidän noin 100 hengen leirimme oli saaressa, ja yövyimme sotilasteltoissa. Vain oppitunnit pidettiin parakeissa. Ruokailut tapahtuivat pelkän katoksen alla. Ruoka valmistettiin suurissa kenttäkeittiöissä. Omat lautaset ja kipot käytiin pesemässä rannassa ruokailun jälkeen. Näsijärven Paarlahden vesi riitti siihen tarkoitukseen.

Keskeistä oli kuitenkin kristinoppi. Katekismusta päntättiin, Raamattua luettiin ryhmissä ja hengellisiä lauluja laulettiin. Iltaohjelmissa esitettiin kaikenlaisia hauskoja leikkejä ja pikku sketsejä, m***a koko ajan pääpaino oli hengellisessä opetuksessa. Ja opetuksen perille meneminenkin testattiin aika tiukoilla kokeilla. Kyllä niistä kaikki tuntuivat läpi pääsevän, vaikka joillakin oli vaikeuksia uskontunnustuksen tai käskyjen selitysten oppiminen.

Rippikoulun ansiota on, että suomalainen tuntee aika hyvin kristillisen uskon perusteet. Niiden tunteminen ja omaksuminen onkin sitten kaksi eri asiaa. On eri asia tietää, että ihminen pelastuu yksin armosta ja yksin Kristuksen lunastustyön turvin, ja eri asia siihen itse turvautua. Kristillisen uskon peruspilarit tuntuvat kasvavan vuorenkorkuisiksi, kun niitä pitäisi soveltaa omaan itseen.

Jos jotain haluaisin istuttaa nykyisten rippikouluikäisten päähän, niin sen, että jaksaisivat ponnistella etsiessään elämän ”tärkeintä asiaa”.

Kaikki ei aukene ihan heti, m***a aukenee kyllä. Mulle – kaikki – heti – nyt -asenne ei ole se, jolla elämä aukeaa kenellekään. Nuorten maailma on toisaalta ahdistava, m***a toisaalta liiankin väljä ja vapaa. Kaikki tuntuu avoimelta ja mahdolliselta. Ne, jotka tietävät, mitä haluavat, kyllä siihen pääsevät. Vaikeinta taitaa olla valita monien eri vaihtoehtojen väliltä, sillä jokainen valinta kaventaa seuraavaa.

Kyllä nuoruus on ihanaa, ja rasittavaa – ja kaikeksi onneksi, ohimenevää.


Tuumii
Lasse Vahtola
Rippikoululainen vm -64.

Kuva Reijo Keskikiikonen

31.5.2026KOLMINAISUUDENPÄIVÄGraham Greenen mainiossa kirjassa Monsignor Quijote vuodelta 1982 katolinen pappi lähtee kie...
31/05/2026

31.5.2026
KOLMINAISUUDENPÄIVÄ

Graham Greenen mainiossa kirjassa Monsignor Quijote vuodelta 1982 katolinen pappi lähtee kiertäväksi saarnamieheksi, mukanaan entinen kommunistipormestari
Enrique Zanchas. Greenen tarinassa kaverusten kulkupelinä on ikäloppu Seat 850 eli espanjalainen versio italialaiselle Fiat 850 :lle.

Eräällä metsässä vietetyllä aterialla Isä Quijote selittää matkakumppanilleen kolminaisuusoppia. Hän käyttää apunaan erinomaista La Manchan punaviiniä, jota sattuu olemaan käsillä kolme pullollista. Isä Quijote kuvaa, että kolminaisuus on kuin tuo viini: samaa hyvää ainetta, vaikkakin kolmessa eri pullossa.

Matkan jatkuessa kumppanukset kolaroivat auton romuksi ja Isä Quijote aavistaa kuoleman lähenevän. Papin viimeinen huoli on, että kolminaisuutta kuvaavista viinipulloista yksi oli hiukan vajaa.

Olen vuosien varrella silloin tällöin muistanut tarinan ja käyttänyt sitä saarnoissani. Huomasin, että Miika Hynninen on tallentanut saman tarinan Maaseudun Tulevaisuuden kolumnissaan vuonna 2023.
Niin yksinkertaista on selittää, miten kolme voi olla yksi – ja yksi voi olla kolme.

Ortodoksit kuvaavat kolminaisuutta liturgiassa kolmella yhteen liitetyllä kynttilällä, joitten liekit yhtyvät yhdeksi erottamattomaksi tuleksi. Sähkötekniikassa
kolminaisuutta voisi kuvata kolmivaihevirralla. Aikaisemmin voimavirraksi nimitetyssä kolmivaihejohdossa on maajohdon ja nolla-vaiheen lisäksi kolme erillistä ns. kuumaa johtoa, vaihetta. Jokainen niistä on saman vahvuinen sekä jännitteen että tehon suhteen.

Useat kodin sähkölaitteet tarvitsevat toimiakseen kaikki kolme vaihetta (mm. sähköhella, voimavirtasirkkeli, kiuas ) m***a monet pärjäävät yhdelläkin (tietokone, valaistus, telkkari, viihdetekniikka jne).
Aina vaiheiden järjestyksellä ei ole merkitystä (esimerkiksi sähkökiuas), m***a jotkut laitteet toimivat vain oikein vaiheistettuina. Mökillä etsin kerran kolmivaihesirkkelin oikeaa vaiheistusta. Vaihtoehtojahan oli kolme. Ensimmäisessä sirkkeli vain tärisi paikallaan. Toisessa se pyöri, m***a väärään suuntaan. Vasta kolmas mahdollisuus oli se oikea.
Selityksenä kerron, että olen murrosikäisestä asti ollut tekemisissä sähkökytkentöjen kanssa, joten älkää tässä esimerkissä seuratko pappia. Kutsukaa paikalle sähkömies!

Iän myötä olen alkanut paremmin ymmärtää Greenen tarinan papin viimeisen huolen. Hän on sielunpaimen. Hänen puheittensa ja opetuksensa varassa voi olla monen sielun kohtalo. Onko hän löytänyt aina oikeat sanat ja oikeat vertauskuvat selityksilleen? Onko hän auttanut ihmisiä löytämään tien Jumalan luo, vai onko hän kasannut esteitä sille tielle?

Sitä miettii myös
Lasse Vahtola, rovasti (evankelisluterilainen vastine monsignorelle)

24.5.2026Helluntai KIRKOT YLHÄÄLTÄ PÄINViime vuosina olen oppinut tunnistamaan kirkkoja yläilmoista. Se ei ole ainahelpp...
24/05/2026

24.5.2026
Helluntai

KIRKOT YLHÄÄLTÄ PÄIN
Viime vuosina olen oppinut tunnistamaan kirkkoja yläilmoista. Se ei ole aina
helppoa. Helpoimmin maisemassa näkyvät tuulipuistot ja valtaisat
korkeajännitejohtojen voimalinjat. Uusina löytöinä ovat tulleet jotkin isot aurinkovoimalat. Kirkon jäävät piiloon. Syy ei ole kirkoissa, vaan niitä usein
ympäröivässä hautausmaan puustossa. Yksi vaikeimpia tunnistettavia on Rymättylän kirkko, joka kätkeytyy hyvin ympäröivään puuvehreyteen.

Loimaan valtavan kokoinen, vaalea maaseurakunnan kirkko peltojen keskellä on puolestaan helposti löydettävä.

Kirkot ovat aina erottuneet ympäristöstä, tai oikeammin kirkot ovat luoneet
ympärilleen ympäristön. Joskus asutus on löytänyt paremmat liikenneyhteydet
muualta, ja kirkko on jäänyt oman aikansa muistomerkiksi keskelle peltoja.

Tänään vietetään kirkon syntymäpäivää, helluntaita. Pyhän Hengen vuodatusta
pidetään kirkon syntymisenä, ja samalla lähetyksen lähtölaukauksena. Siihen viittaa ensimmäisen helluntain kokeneiden ihmisten kyky puhua heille oudoilla ja vierailla kielillä.

Vieraiden kielten hallinta on aina ollut keskeinen kristillisen lähetystyön
edellytys. Kaikilla ihmisillä tulee olla mahdollisuus kuulla evankeliumia omalla
kielellään, sillä Jumala tuntee kaikki kielet. Ja sitä evankeliumia kerrotaan
tavallisimmin kirkoissa. Siksi on tärkeää tietää, missä ne ovat.

Kyllä yläilmoissa kaikki Sastamalankin kirkot erottuvat ja löytyvät pirkanmaalaisesta järvimaisemasta. Kun vielä ihmiset löytäisivät tiensä niihin kirkkoihin.

toivoo
Lasse Vahtola

22.5.2026Keskiajan elävöitysyhdistys Fraelse j Österlandom kävi pyhiinvaelluksella Sastamalassa. Matka aloitettiin Tyrvä...
22/05/2026

22.5.2026
Keskiajan elävöitysyhdistys Fraelse j Österlandom kävi pyhiinvaelluksella Sastamalassa. Matka aloitettiin Tyrvään Pyhältä Olavilta ja Pyhälle Marialle käveltiin pienempiä hiekkateitä myöten.
Pyhän Olavin kirkossa ryhmä ihaili erityisesti rakentajamaalauksia ja tiilitekniikkaa, sekä tietysti kirkon monipolvista historiaa ja modernia taidetta.

Frälse j Österlandom elävöittää suomalaista rälssiä eli keskiajan aatelia ja sen palveluskuntaa noin 1300-1400-luvuilla. Ryhmän toimintaa voi seurata Facebookissa (http://facebook.com/fraelse) ja Instagramissa (https://www.instagram.com/fraelse_j_osterlandom).

Kuvat Jenni Lares

Osoite

Kallialan Kirkkotie 50
Sastamala
38210

Nettisivu

Hälytykset

Tiedä ensimmäisenä ja anna meille oikeus lähettää sinulle sähköpostitse uutisia ja promootioita Tyrvään Pyhän Olavin kirkko :ltä. Sähköpostiosoitettasi ei käytetä muihin tarkoituksiin, ja voit perua milloin tahansa.

Jaa