21/06/2026
21.6.2026
Toinen sunnuntai helluntaista. Pyhäpäivän aiheena on ”Kadonnut ja jälleen löytynyt”
Pidin tämän saarnan Tyrvään Pyhän Olavin kirkossa 5.7.1987 kesäasukkaiden kirkkopyhässä.
Teema oli sama kuin nykyisin, samoin tekstit. Kirkossa oli väkeä 40-50 henkeä. Virret säestettiin harmoonilla. Kirkon sisustuksen perusväri oli harmaa, väriläiskinä
vain lehterin vanhat kuvat.
Ollessani armeijassa opin erään aivan uudenlaisen käsitteen, jota voisin nimittää sanoilla ”väännänkö rautalangasta”. Sitä käytettiin kaskun mukaan silloin, kun jokin asia ei tuntunut selittävän mielestä menevän perille.
En tiedä väännettiinkö mallia koskaan jonkin tehtävän ymmärtämisen helpottamiseksi, kysymys oli yksinkertaisesti vain siitä, että jos perusteellisinkaan selvitys ei tuntunut riittävän, viimeinen keino oli vääntää malli rautalangasta. Kun sanat eivät riittäneet, otettiin rautalanka avuksi.
Jeesuksen rautalankoja olivat vertaukset. Niiden avulla Jeesus kuvasi lähinnä sitä, minkälainen on Jumala,
taivaallinen Isä. Vertauksia ymmärsivät yksinkertaiset kansanihmiset, lukutaidottomia kun olivat vielä
kaiken lisäksi. Eivät he olleet teologeja, kuten väittelytaitoiset ja omista kyvyistään itsetietoiset fariseukset.
Jeesuksen kieli oli vertausten kieli, niihin sisältyi Jumalan valtakunnan salaisuudet ja rikkaudet, ja niiden avulla me voimme tänäänkin ymmärtää jotain Jumalan olemuksesta.
Tämän pyhäpäivän vertaukset kertovat lammaslaumasta ja kadonneesta hopearahasta. Yksi on hukassa sadasta
ja yksi kymmenestä. Numeroitahan me kyllä ymmärrämme, m***a tuntuu juuri sen tähden käsittämättömältä, että jos jollakin on yhdeksänkymmentäyhdeksän lammasta koossa, vaivautuuko hän lähtemään yhden ainoan perään. Eihän se tee kuin yhden prosentin! Tai huomaako hän edes yhden
puuttumista niin suuresta laumasta. Kaikkein merkillisimmältä tuntuu se, että omistaja jättää ne 99 oman onnensa nojaan ja lähtee yhden ainoan perään.
Tähän kaikkeen löytyy vain yksi selitys: sen yhden
ainoan täytyy olla omistajalleen arvokkaampi kuin ne muut 99 yhteensä. Fariseukset nurisivat Jeesukselle
siitä, että Hän aterioi ja piti yhteyttä syntisten kanssa. Jeesus vastasi vertauksella, että noita kunnon ihmisiä saa panna 99 nippuun ja sittenkin Jumala kääntyy syntisen, Hänestä erossa elävän ihmisen puoleen, sillä tuo yksi syntinen kuuluu laumaan, ei hän ole ulkopuolinen, kirouksen alainen kadotukseen
tuomittu. Hän kuuluu laumaan, m***a on vain eksyksissä.
Ja eksynyttä lammasta lauman omistaja etsii kunnes löytää, ja kun löytää, niin hän panee sen hartioillensa iloiten.
Olette varmaan joskus joutuneet todistajiksi sellaiseen tilanteeseen, jossa äidistään eksynyttä lasta huhuillaan
ja etsitään rautatieasemilla tai tavarataloissa. Kun äiti tai isä sitten löytää lapsensa, mitä tapahtuu?
Ensimmäiseksi tulevat heti haukkumiset: ”koskaan enää et saa tehdä noin,miten kauheasti olet aiheuttanut huolta ja vaivaa vanhemmillesi”. Löytyminen on kenties helpotus, m***a aina siinä ei ole riemua.
Kun Jumala löytää eksyneen lapsensa, Hän ei moiti, vaan iloitsee siitä, että se mikä oli kadonnut on jälleen löytynyt. Pelastuksen kokeneet ihmiset kertovat usein siitä riemusta, jota he ovat saaneet kokea pelastuksestaan, m***a Jeesus kertoo tänään siitä riemusta, jota taivaassa koetaan syntisen parannuksesta.
Toisen vertauksen naisella oli kymmenen hopearahaa, joista yksi oli kateissa, suhde on siis jo paljon
suurempi, peräti 10 prosenttia, m***a tässä lienee kysymys aivan toisenlaisesta asiasta. Voisin noin
yksinkertaistaen sanoa, että tämän vertauksen kautta meille väännetään aivan toisenmuotoinen rautalanka
samasta asiasta.
Usein nimittäin naisilla tuo 10 hopearahaa oli eräänlainen kaulakoru, jossa jokaisella rahalla oli oma paikkansa. Naiset tietänevät hyvin, ettei sellaista korua voi panna kaulaansa.
Hopearaha oli löydyttävä, sillä muuten kokonaisuus oli särkynyt.
Eräässä lasten hengellisessä laulussa kerrotaan taivaan pikajunasta, ja jokaisessa säkeistössä joku uusi lapsi hyppää junaan ja ottaa oman paikkansa. Eksyksissä olevaa Jumalan lasta varten on tyhjä paikka taivaan junassa,ja tyhjäksi se jää, jos sen haltija ei sitä täytä.
Selvää on, että vaikka sinulla olisi matkalippu ja paikkalippu junaan, joka klo 10 lähtee Tampereelta Helsinkiin, tietoisuus siitä ei vielä siirrä sinua Helsinkiin, vaan sinun on myös otettava oma paikkasi.
Millainen onkaan riemu taivaassa, kun tyhjä paikka täyttyy!
Näillä kahdella vertauksella Jeesus vastasi fariseusten nurinaan siitä, että Hän syö ja seurustelee syntisten kanssa. Eksynyt lammas ja kadonnut raha kuvaavat molemmat Jumalasta erossa elävää ihmistä ja juuri sellaisen puoleen Jumala kääntyy ja sellaista ihmistä Jeesuskin tuli etsimään.
Hän itse sanoo näin:
”Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on”. Ei Jeesus silti fariseuksiakaan
torjunut luotaan pois m***a heille itselleen ei kelvannut se, mitä Jeesus oli. Eiväthän he pitäneet itseään kadoksissa olevina tai eksyneinä.
Niin tuntuu olevan tänäkin päivänä. Jeesus kelpaa vain sellaisille,
jotka elämässään ovat joutuneet täysin hukkaan.
Onko sinun löytymisesi saanut synnyttää suuren ilon taivaassa? Jos ei ole, niin tiedä, että Jumala etsii sinua ja Hän etsii löytääkseen.
- Lasse Vahtola -
Kuva Tyrvään Pyhän Olavin kirkosta noin sadan vuoden takaa: K. Havas/ Vapriikin kuva-arkisto
