01/05/2026
Miltä kokemustoimijan päivä näyttää miun näkökulmasta
Olin tiistaina Imatralla Aivovammaliiton Mitä nyt? -kurssilla toisena kokemustoimijana.
Haluun kertoa, miten miun päivä sillon rakentuu ja mitä se miulta vaatii.
Kun saavuin Imatralle, kävin ensin viemässä tavarat huoneeseen ja menin lounaalle. Siellä näin toisen kokemustoimijan — ollaan tehty m***a kurssia yhdessä, niin oli tosi kiva vaihtaa kuulumisia ennen virallista osuutta.
Lounaan jälkeen menin ensimmäisille päiväunille/lepohetkelle. Se on miulle tärkee osa päivää, että jaksan olla läsnä ja antaa itestäni sen, mitä kokemustoimijuus vaatii.
Sovittuun aikaan mentiin paikkaan, jossa kerrottiin vuoronperään meidän kokemustarinat aivovammasta ja arjen selviytymiskeinoista. Sen jälkeen juotiin kahvit ja keskusteltiin esityksistä.Tämän jälkeen mie kävin taas pienillä torkuilla, ja torkkujen ja tauon jälkeen jatkettiin päivälliseen saakka.
Päivällisen jälkeen vedettiin vapaaehtoinen keskusteluhetki kurssilaisten kanssa. Se on monelle tärkee osa päivää, ja mie tykkään siitä tosi paljon — m***a sekin vaatii energiaa ja keskittymistä.
Keskustelujen jälkeen ohjelma loppu, ja mie menin vielä pienelle levolle, että jaksan yöunille asti.
Kurssi oli taas kerran todella antoisa ja siitä sai niin paljon, vaikka se veikin veronsa.
Tykkään kokemustoimijuudesta valtavasti. On hienoo saada jakaa vinkkejä ja keinoja arkeen, jotka voi helpottaa toisen elämää. Ja on tärkeetä kertoo, että elämä voi olla hyvää myös vammankin kanssa — sen kanssa on vaan opittava elämään ja huomioimaan sen tuomat rajotteet.
Elämä ei oo samanlaista kuin ennen vammaa.
On oireita, jotka tekee arjesta haastavaa. M***a siitä huolimatta elämä voi olla hyvää, merkityksellistä ja täynnä hyviä hetkiä.
Kun tulin keskiviikkona kurssilta kotiin, niin kotiinpaluun jälkeinen päivä menee miulla täysin palautumiseen.
En tee mitään ylimäärästä, enkä oikeastaan pystyis vaikka haluaisin. Nukun ja lepään vaan.
Kokemustoimijapäivä vie paljon energiaa — hyvällä tavalla, m***a silti niin, että seuraava päivä on pakko pyhittää levolle,
