06/09/2026
Tällä kertaa jaamme tämän pienen saukon tarinan löytäjän kertomana:
"Arkeologian harrastus/piippausreissulla tapahtui odottamaton käänne, kun retkeni luonne muuttuikin yhtäkkiä eläinpelastusoperaatioksi Kanta-Hämäläisellä metsäjärvellä. Suojaisalla kuusivaltaisella niemellä, isojen siirtolohkareiden kupeesta aloin kuulla kovaäänisen itkemisen lähestyvän. Pieni saukko, joka otti askeleita kohti. Otin aluksi etäisyyttä mahdollisen emon saapumisen vuoksi, m***a aikaa kului, eikä emoa tai muita pentuja kuulunut saati näkynyt. Saukko käveli suoraan luokse, otti heti katsekontaktia, piti kumisaappaastani kiinni ja oli kiipeämässä syliin. Paljain käsin en kuitenkaan poikaseen vielä koskenut, josko se emo ois vielä kalareissulta tulossa. Näin toivoin. Koitin saada eläinsuojeluhenkilöitä tavoitettua ohjeita varten, m***a kenttää ei ollut. Hätä oli kuitenkin ilmiselvä, joten otin saukonpojan repun päälle kantoon toiseen käteen, toisessa kädessä metallinetsin. Matka autolle olis voinut olla helpompikin maaston ollessa mätästettyä viidakkoa, m***a saukkokin sen hyvin ymmärsi tarraamalla nahkarepusta nelivedolla kiinni, tarkkailemalla ympärille ja pitämällä katseen minussa. Rampoksi nimeämäni taistelijasaukko matkasi rauhallisesti auton etupenkillä penkinlämppärin lämmössä Orimattilaan, jonne saukko pääsi hyvään hoitoon. Elinaikaa eläimellä ei kuulemma olisi enää kauaa yksin tuolla metässä ollut. Oli kyllä ikimuistoinen kohtaaminen apua tarvitsevan orvon saukon kanssa. "
Tämä pikkuinen saukko oli hoitoon tuotaessa kuivunut ja alilämpöinen. Sen kunto oli jo sen verran heikko, että kärpäset olivat munineet sen turkkiin. Onneksi löytäjä oli osannut tunnistaa poikasen hädän. Nyt saukkolapsi kasvaa muiden lajitovereidensa kanssa hoitolassamme. Kommenteissa vielä video löytöhetkeltä (äänet päälle). 🥰🦦