08/04/2026
KOHTI EKOHUMANISMIA – arvot ja utopia työkaluina
Elämme luonnon ja ihmiskunnan tulevaisuuden vakavaa kriisiä. Syy tähän ei ole ihmisissä vaan valtarakenteissa. Yhteiskunnassa valta on organisoitunut poliittisen ja taloudellisen toiminnan väliseen liittoon, sisältäen nykyisellään edustuksellisen demokratian ja kapitalismin.
Tämä järjestelmä aiheuttaa sekä luonnon tuhoa että ihmisten valtavaa eriarvoisuutta. Kilpailu ja kulutuksen jatkuva kasvu aiheuttavat luonnon riiston yli sen sietokyvyn.
Samalla järjestelmä on osoittanut kyvyttömyytensä korjata vääristymiään. Kuten Albert Einstein totesi: ”Maailman ongelmia ei voida ratkaista niillä menetelmillä, jotka ovat ne aiheuttaneet.”
Valtajärjestelmä estää muutoksen
Ihminen kehittyy vuorovaikutuksessa toisten ihmisten, muunlajisten ja luonnon kanssa. Yhteiskunta vaikuttaa meihin kollektiivisesti ja historiallisesti. Tätä vaikutusta on kuitenkin vaikea herätä pohtimaan, koska yhteiskunnan normaali toimintatapa koetaan helposti itsestään selväksi ja oikeaksi.
Kun puhumme demokratiasta, tarkoitamme yleensä edustuksellista demokratiaa, jossa kansa delegoi valtansa pienelle puolue-edustajien joukolle. Talouselämän johdolla on tunnetusti suuri vaikutusvalta politiikkaan ja tiedotusvälineisiin. Näin edustuksellinen demokratia on saatu noudattamaan niin sanottuja talouselämän realiteetteja.
Edustuksellisen demokratian muoto sisältää meitä kansalaisia vieraannuttavan tekijän. Se estää meitä osallistumasta suoraan tärkeään päätöksentekoon esimerkiksi juuri luonnon ja tasa-arvoisuuden puolesta.
Tämän lisäksi puolueet kilpailevat lyhytjänteisesti keskenään, joten niiden välinen yhteistyö kokonaisuuden hyväksi vaikeutuu ja estyy. Tämä aiheuttaa meissä turhautumista ja passivoitumista.
Kapitalismin perusarvoja ovat voittojen rajaton maksimointi, kulutuksen jatkuvasti kiihtyvä kasvu ja ihmisten keskinäinen kilpailu. Me omaksumme nämä arvot tunteisiimme, ajatteluumme ja toimintatapoihimme. Ne ovat suuri uhka luonnolle ja ihmiselle. Se näkyy esimerkiksi ilmaston muutoksena, jatkuvasti lisääntyvänä taloudellisena eriarvoisuutena, nuorten syrjäytymisenä sekä yleisenä psyykkisenä pahoinvointina.
Yhteiskuntarakenteemme elää kriisissä. Autoritääriset ja populistiset ääriliikkeet vahvistuvat. Nykyisenlainen demokratia on melko yleisen käsityksen mukaan murenemassa. Kapitalismin arvot, rajaton ahneus ja kilpailu, ovat kestämättömiä. Näiden kahden järjestelmän liiton on ennustettu päättyvän (itse)tuhoisuutensa kautta romahdukseen.
Miten saada aikaan muutos? Kun tiedostamme sen, ettei tähän ole päädytty luonnostaan tai jotenkin vääjäämättä. Kun meissä kansalaisissa herää niin voimakas epäoikeudenmukaisuuden tunne luonnon ja ihmiskunnan hädästä, että me reagoimme konkreettisesti.
Siten voimme alkaa purkaa nykyisten valtarakenteiden tuhoisimpia tekijöitä ja kehittää ekohumanistista yhteiskuntamallia.
Visio yhteiskunnasta, joka perustuu humanistisiin ja ekologisiin arvoihin
Humanismi on tasa-arvoa ja huolenpitoa toisistamme yli kaikkien rajojen. Tasa-arvo merkitsee yhtäläistä valtaa kaikille. Se edellyttää ihmisten suoraa osallistumista päätöksentekoon yhteiskunnallisesti tärkeimmissä kysymyksissä.
Ekologiset arvot tarkoittavat luonnon hyvinvoinnin kunnioittamista ja sen turvaamista. Olemme kaikki vastuussa toisistamme ja ympäristöstämme. Tarvitsemme ekohumanistisen arvopohjan ja sen mukaiset muutokset perustuslakiin.
Arvopohjan valinta suoralla demokratialla
Arvot ja tarkoitus ovat lähtökohtana minkä tahansa yhteisön toiminnalle. Kun meille kansalaisille annetaan mahdollisuus keskustella ja päättää suoraan yhteiskunnan arvopohjasta ja seurata sen käytännön toteutusta, olemme todellisia vallankäyttäjiä.
Suoran demokratian tuloksena perusarvoiksi voisi hyvinkin tulla tasa-arvo, yhteisöllisyys ja ekologinen kestävyys.
Arvopohjan valintaan ja sen toteuttamiseen osallistuminen herättää meissä kokemuksen arvostetuksi tulemisesta. Se herättää kiinnostuksen ymmärtää yhteiskunnan rakenteita laajasti ja halun osallistua niiden kehittämiseen. Osallistuminen lisää meissä merkityksellisyyden tunnetta sekä tietoisuutta yhteisvastuusta tulevien sukupolvien elämänlaadusta.
Itse asiassa nämä arvot sisältyvät jo koulujen arvopohjaan ainakin Suomessa ja Ruotsissa. Niitä ei tosin voida käytännössä toteuttaa, koska koulukin toimii talousjärjestelmän arvoilla kuten kilpailu ja suorituksiin perustuva arvostus. Hyvää oppilasta nostetaan ylöspäin, kun taas hän, jolla on vaikeuksia, kokee itsensä alas painetuksi.
Kun valtion arvopohja on meidän kansalaisten päättämä, se on vahva mandaatti perustuslain muuttamiseen niiltä osin, kuin laki on ristiriidassa valitun arvopohjan kanssa.
Seuraava askel on muuttaa yleistä lainsäädäntöä vastaamaan perustuslakia. Tässä prosessissa sovellettaisiin sekä suoraa että edustuksellista demokratiaa niin, että me kansalaiset voimme varmistua muutoksen etenemisestä oikeaan suuntaan.
Italialainen filosofi Pietro Ubaldi tiivisti tulevaisuuden näkemyksensä seuraavasti: ”Seuraava ihmiskunnan suuri kehitysaskel tapahtuu, kun se tiedostaa, että yhteistyö on parempi kuin kilpailu.” Tasa-arvoinen yhteiskunta, tasapainoiset ihmiset.
Meidän on hyödyllistä suunnitella uutta yhteiskuntamallia ja harjoitella sitä vaikka hyvin pienimuotoisesti jo senkin takia, että jos nykyinen järjestelmä todella romahtaa niin uuden alku on jo työ alla.
Ekohumanistinen arvopohja aiheuttaa muutoksia yhteiskunnassa
Mitä tarkoittaisi, jos valtion perusarvoina olisi tasa-arvo, yhteisöllisyys ja ekologinen kestävyys ja se, että niitä todella toteutettaisiin jokapäiväisessä elämässä?
Tämä johtaisi syvällisiin rakenteellisiin muutoksiin, jotka nykyisellään tuntuvat täysin mahdottomilta. M***a älkäämme rajoittako luovuuttamme, vaan säilyttäkäämme vapauttamme ajatella myös sitä, mikä tuntuu epärealistiselta. Näin pohtien ilmeisiä tarpeellisia muutoksia voisivat olla yritystoiminnan ja investointien uudelleen järjestely:
Yritystoiminta ja työ tulisi organisoida yhteisvastuullisiksi. Se tarkoittaisi esimerkiksi työosuuskuntia tai yrityksiä, joissa työntekijät ovat omistajia. Näin ehkäistäisiin taloudellista eriarvoisuutta ja työvoiman hyväksikäyttöä. Se kasvattaisi meissä yhteiskunnallista tietoisuutta sekä vahvistaisi tasa-arvon, vastuun ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Hyödyllisiä investointeja varten perustettaisiin julkinen lainarahasto. Näin voisimme purkaa pörsseissä tapahtuva keinottelu, joka mahdollistaa varallisuuden keskittymisen harvoille. Nykyisellään vallitseva arvopapereilla keinottelu aiheuttaa toistuvia talouskuplia ja -kriisejä, joista keskiluokka ja vähävaraiset kärsivät ja keinottelijat rikastuvat.
Täten palvelujen ja tuotteiden tarjonta ja kysyntä muotoutuisivat todella aidosti vapaiksi markkinoiksi. Valtion rooli olisi vain tähän tarvittavien lakien laatiminen ja niiden toteutuksen seuranta, m***a ei siinä itse keskeisesti toimiminen.
Yhteiseen päätöksentekoon sisältyisi, mitä tuotetaan ja miten. Ravinto tuotettaisiin pääosin luomu- ja kasvisperäisesti, tämä saisi aikaan ruokaturvan. Tavaroiden sekä palvelujen tuotanto suunniteltaisiin paikalliseksi. Kuljetusten ja matkustelun tarve vähenisi. Luonnon rasitus vähenisi huomattavasti.
Tarve kuluttaa vähenisi dramaattisesti, kun tiedostaisimme sen vieraannuttavan vaikutuksen olla yhteydessä omaan itseemme, toisiin sekä luontoon. Kerskakulutus vähenisi automaattisesti, kun ei olisi tarvetta osoittaa olevansa parempi kuin muut.
Perustarpeet kuten asuminen, varhaiskasvatus, koulu, terveyden ja vanhusten hoito olisivat valtion hoidossa eikä suinkaan voittojen saannin kohteena. Kaikille taattaisiin vähimmäistoimeentulon kautta arvokas elämä. Tämä herättäisi meissä tervettä itsetuntoa ja luottamusta yhteiskuntaan.
Näin me voisimme elää turvallisissa, tasa-arvoisissa ja terveellisissä yhteisöissä, pienistä yksiköistä globaaliin tasoon. Me kokisimme itsemme arvostetuiksi ja kunnioittaisimme siten muita ja ympäristöämme.
Utopia muutoksen työkaluna
Erään koulun (Instituto Educar) seinälle oli kirjoitettu: ”Yhteinen unelma on uuden todellisuuden alku.” Ekohumanismin toteutuminen olkoon yhteinen unelmamme – utopiamme.
Olemme käyttäneet tekstissä lähestymistapaa ”utopia menetelmänä”. Se vapauttaa luovuutemme kuvaamaan mahdollisimman ideaalista yhteiskuntaa riippumatta siitä, tuntuuko se realistiselta vai ei.
Utopia auttaa meitä pitämään kurssin oikeassa suunnassa ilman pakonomaista vaatimusta päästä perille. Pienetkin teot valittuun suuntaan ovat tärkeitä muutoksen käynnistäjiä.
Ekohumanistisen yhteiskuntamallin ideoinnille on suuri tarve. Tässä tekstissä esitettyä hahmotelmaa voimme käyttää esimerkiksi keskustelufoorumeissa, kouluissa ja tiedotusvälineissä. Tarkoituksena on herättää ihmisissä ja kansalaisliikkeissä kiinnostusta kehittää ja soveltaa ekohumanismia kukin omalla tavallaan ja voimia yhdistäen.
Mitä vahvemmin yhteiskunnassa vallitsee yhteenkuuluvuus ja luonnon kunnioittaminen, sitä syvemmin toteutuu elämän tarkoitus.
15.03.2026 Pertti Simula, Riitta Wahlström
Pertti Simula (fil. maist., psykoanalyytikko) on koordinoinut tekstissä esiteltävän ajatusmallin kehitystyötä ja käytäntöön soveltamista työyhteisöissä ja kouluissa Suomessa, Ruotsissa sekä Brasiliassa 35 vuoden ajan. Hän on tehnyt tätä terapeuttisen työnsä ohessa ja sen inspiroimana. Hän on julkaissut useita kirjoja ja artikkeleita aiheesta.
Riitta Wahlström (psykologi, kasvatust. lis.) on tiedottanut ja kouluttanut luonnonsuojeluun ja luonnon parantavaan vaikutukseen liittyvistä teemoista 30 vuotta. Hän on julkaissut useita kirjoja ja artikkeleita aiheesta.
